Tapio Rautavaara syntyi 8.3.1915 Nokialla. Hän vietti lapsuutensa kuitenkin naapurikunnassa Tampereella. Tapsan lapsuutta varjosti köyhyys. Puutetta oli vaatteista, välillä jopa ruuastakin. Kunnollisen ravinnon puute aiheutti hänelle riisitaudin, jonka seurauksena rintakehä painui sisälle. Lääkäri suositteli parannuskeinoksi urheilua. Sehän sopi nuorelle Tapsalle. Urheilulajiakaan hänen ei tarvinnut kauan miettiä. Tapsa oli luonnostaan hyvä kivenheittäjä, mistä syystä hän ryhtyi harrastamaan keihäänheittoa. Kun Tapsalle vuosien mittaan kertyi pituuttakin reilut 190 cm, niin kaikki edellytykset keihäänheittoon olivat olemassa. Tapsa muutti Helsinkiin äitinsä kanssa 1920-luvun lopulla. Hän tienasi ensimmäiset markkansa Rautatiekirjakaupan lehtipoikana. Sittemmin Tapsan työpaikkoja olivat mm. Elannon ja OTK:n varastot, mutta tutuiksi tulivat myös hätäaputyöt. Työn ohella hän jatkoi urheilu-uraansa. Oulunkylän tähteä edustanut Tapsa voitti keihäänheitossa ensimmäisen Työväen Urheiluliiton eli TUL:n mestaruuden 1934. Hän uusi mestaruutensa vuosina 1935 ja 1936. Vuosi 1937 meni armeijassa ja TUL:n mestaruuden nappasi Erkki Autonen, josta tuli moniksi vuosiksi Tapsan ystävä ja kilpakumppani. He hankkivat mm. vuonna1937 kaksoisvoiton TUL:lle työläisolympialaisissa. Talvi- ja jatkosota sotkivat monien suomalaisten urheilijoiden suunnitelmat. Niin kävi myös Tapsalle. Jatkosodan alussa Rautavaara taisteli etulinjassa tavallisena rivisotilaana. Kesällä 1942 hän sai kuitenkin komennuksen rintamaradioon. Tehtävä Maaselän Radion kuuluttajana oli monella tapaa hyödyllinen. Rautavaara jatkoi siellä lauluharrastustaan sai jo hieman nimeä esiintyvänä taitelijana. Tapsa heitti myös vapaa-aikoinaan keihästä. Syksyllä 1943 kunto oli niin kova, että keihäs lensi Karhumäen urheilukentällä harjoituksissa yli 80 metriä. Sodan jälkeen Rautavaara oli jo yli 30-vuotias. Monet luulivat, että laulajan ja näyttelijän uralle yhä enemmän suuntautuneen Tapsan urheilu-ura olisi lopussa. Siinä he erehtyivät. Rautavaara voitti Suomen mestaruudet 1944-45 ja 1947-49. Hän heitti vuonna 1945 oman ennätyksensä 75,47, joka tuolloin oli maailman kärkitulos. Lontoon olympiavoiton jälkeen Tapsan kansansuosio kasvoi entisestään. Vähitellen laulukeikat ja filmiroolit työllistivät Tapsaa niin paljon, että aika ei enää riittänyt huipputasolla keihäänheittoon. Sen tilalle tuli kuitenkin uusi harrastus - jousiammunta. Tässä "jäähdyttelylajissaan" Tapsa voitti Suomen mestaruuden vuonna 1955 ja joukkuekilpailun maailmanmestaruuden vuonna 1958. Siihen päättyi hänen uransa urheilun huipulla, mutta elämä jatkui laulajana ja näyttelijänä. Komean ulkonäkönsä ja karismansa ansiosta Tapsa saikin usein näytellä sankarirooleja kotimaisissa elokuvissa. Myös hänen miehekäs äänensä vahvisti laulaja Tapio Rautavaaran kuvaa suomalaisten sankarina. Hän kuoli tapaturmaisesti Helsingissä 25.9.1979. Rautavaaralle on pystytetty patsas Helsingin Oulunkylään, missä hän asui pitkään. Tapio Rautavaarassa yhdistyi urheilija ja taiteilija tavalla, jonka ansiosta hänellä on pysyvä sija sekä Suomen urheiluhistoriassa että koko kansankunnan yhteisessä muistissa.