Tietokilpailuissa esitetään usein kysymys, mikä oli Veikko Hakulisen voittoaika Oslon talviolympialaisten 50 km:n hiihdossa? Ja vastaushan on 3.33.33. Itse asiassa Hakulisen ajaksi ilmoitettiin aluksi 3.33.32, mutta se korjattiin ehkäpä legendan synnyttämiseksi virallisissa tuloksissa em. muotoon. Yhtä kaikki Veikko Hakulisen yhtä legendaarinen hiihtoura alkoi juuri Oslon kisoissa vuonna 1952. Niilo Tarvajärvi ja Pekka Tiilikainen selostivat kilpailun suomalaisille radiokuuntelijoille.

Kuuntele ääninäyte tästä

Näytteet ovat RealAudio-muodossa,
niiden kuuntelemiseen tarvittavan ilmaisen ohjelman saat täältä

Veikko Hakulinen lähestyy selvänä voittajana kohti maalia Oslon talviolympialaisten 50 km:n hiihtokilpailussa 20.2.1952. Kuva: Urheilumuseo.

Taustaa

Veikko Hakulinen ei ollut vahvimpien ennakkosuosikkien joukossa, kun hän starttasi ensimmäiseen olympiahiihtoonsa 20.2.1952. Hakulinen oli kilpahiihtäjäksi lyhyehkö ja melko vanttera (173 cm ja 66 kg), mutta omasi todellisen taistelijan luonteen. Mestari itse muisteli itse em. hiihtoa seuravaasti. "Kilpailun alkaessa lähtöpaikalla oli neljän asteen pakkanen. Aloitin varoen. Hiihto sujui hyvin, kunnes oli kivuttava korkeammalle. Noustessa sukset alkoivat lipsua. Juuri silloin hiihti vastaan Pekka Vanninen. Hän kehotti vetämään vesikeliä alle, sillä seuraavat viisi kilometriä olivat märkää latua. Tottelin Pekkaa. Voide ei hätäisesti siveltynä kuitenkaan tarttunut kunnolla märkään pohjaan. Kilometrin matkalla se kului pois. Seuraava nousu oli raskas. Oli kiskottava käsivoimin. Alempana metsässä jatkui taas pakkaskeli ja suksi kulki hyvin. Toisella kierroksella voitelin sukseni vielä uudelleen samassa nousussa, mutta jälleen uusiutui sama juttu. Join hiihdon aikana ahkeraan. Pääasiassa juomani oli mustikkamehua, jota omat huoltajamme tarjosivat... Kilpailu oli erittäin raskas. Vaikka tiesin johtaneeni kilpailua ylivoimaisesti, rupesin epäilemään, onko tämä totta. Tietoisuus voitosta hiveli mieltäni, mutta myös jollain tavalla säikähdytti. Huipulle pääsy huimaa ensikertalaista".

Lisää aiheesta:

Veikko Johannes Hakulinen syntyi luovutetussa Karjalassa, Kurkijoella 4.1.1925. Hän ei varhaisessa nuoruudessaan osoittanut erityistä lahjakkuutta hiihdossa. Hakulinen oli toki kilpaillut nuoruudessaan kansallisella tasolla hiihdossa, mutta niin hän oli tehnyt myös palloilulajeissa, suunnistuksessa ja yleisurheilussakin. Monipuolinen urheiluharrastus ja kova ruumiillinen työ loivat kuitenkin pohjan loistavalle hiihtäjän uralle. Kansallisten menestysten ansiosta jo 27 vuoden ikään ehtinyt "Haku-Veikko" valittiin Suomen joukkueeseen Oslon talviolympialaisiin vuonna 1952. Siellä alkanut menestys kansainvälisen hiihdon huipulla kesti aina vuoteen 1960 saakka. Noina vuosina Hakulinen saavutti yhteensä 15 mitalia olympia- ja MM-tasolla. Itse itseään valmentanut Hakulinen määritteli menestyksensä salaisuuden lyhyesti - täydellinen paneutuminen urheiluun". Hakulinen tarkoitti määritelmällään oman fysiikkansa ja henkisten voimavarojen tuntemusta. Monien yritysten ja erehdystenkin kautta Hakulinen oli oppinut, ettei ihminen ole kone, vaan inhimillinen olento, jonka huippukuntoon päästäkseen tulee oppia säätelemään oikein mm. harjoituksen ja levon välistä suhdetta. Lisäksi urheilijan on osattava pitää huolta myös omasta henkisestä hyvinvoinnistaan. Oslon jälkeen suomalaiset ottivat kolmoisvoiton Falunin MM-hiihtojen pikamatkalla vuonna 1954. Samoissa kisoissa "Haku-Veikko" varmisti ankkurina Suomen joukkueelle viestinhiihdon kultamitalin. Cortinan talvikisoissa 1956 hän voitti kultamitalin 30 km:n hiihdossa. Lahden MM-hiihdoissa 1958 "Haku-Veikon" mitalitili kasvoi pikamatkan (15 km) kultamitalilla. Veikko Hakulinen päätti huippu-uransa vuonna 1960 Squaw Valleyn talvikisoissa. Hän kruunasi hienon uransa voittamalla jälleen ankkurina kultaa Suomen joukkueelle viestinhiihdossa. Legendaarinen kamppailu Norjan Haakon Brusveenin kanssa päättyi Hakulisen ja Suomen eduksi vasta maalisuoralla. Huippukautensa jälkeen Veikko Hakulinen "jäähdytteli" vielä muutaman vuoden kansallisella tasolla ampumahiihtäjänä. Urheilu-uransa aikana Valkeakosken Hakaa, Evon Metsäpoikia ja Jämsänkosken Ilvestä edustaneelle Veikko Hakuliselle myönnettiin 1976 Suomen urheilun suuri ansioristi. Urheilu-uran ohessa Hakulinen opiskeli metsäteknikoksi. Hän osallistuu nyt vielä ikämiehenäkin erilaisiin kuntoilutapahtumiin esimerkkinä nuoremmilleen.