Salpausselän kuuluisaan mäkimonttuun oli ahtautunut lähes 100.000 katsojaa seuraamaan 9.3.1958 Lahden MM-hiihtojen viimeistä lajia, suurmäen kilpailua. Sää oli kaunis, vaikkakin kymmenen asteen pakkanen ja pureva itätuuli pitivät katsojat pienessä liikkeessä. Talviset olosuhteet eivät kuitenkaan latistaneet suuren urheilujuhlan tunnelmaa. Suomalaiset talviurheilijat olivat menestyneet jo kohtuullisesti ja tästä viimeisestä lajista odotettiin voittoa, joka kruunaisi kotikisat. Suurimpina mitalitoivoinamme pidettiin harjoituksissa hyviä hyppyjä tehneitä Eino Kirjosta ja Antero Immosta. Kilpailuissa olivat muina edustajinamme lahtelaiset veljekset Juhani ja Kalevi Kärkinen sekä Niilo Halonen ja Ensio Hyytiä, joka oli ainoa Lahden ulkopuolinen hyppääjämme. Jo ensimmäinen kierros lupasi menestystä. Hyppääjien alkupäähän, numerolle 20, sijoitettu Juhani Kärkinen tekee loistavan, 74 metriä kantaneen hypyn. Hän saa suorituksestaan 115,5 yhteispistettä ja johtaa niillä ylivoimaisesti kilpailua ensimmäisen kierroksen jälkeen. Kakkospaikan varmistaa suomalaisille Antero Immonen 69,5 metrin hypyllään. Juhani Kärkisen pitkä hyppy johtaa kuitenkin siihen, että lähtölavaa alennetaan. Yleisö jännittää, miten se vaikuttaa etenkin Juhani Kärkisen toiseen suoritukseen. Nuori lahtelainen keskittyy toiseen hyppyynsä huolellisesti. Sitten hän polkaisee vauhtiin hyppyrin ränniin hänelle tyypillisessä laskuasennossa, kädet edessä polvien ympärillä. Räjähtävä ponnistus hyppyrin nokalla. Kaunis aerodynaaminen ilmalento, jolla suomalaiset mäkimiehet olivat pitäneet lajin valtikkaan hallussaan vuoden 1952 Oslon talvikisoista alkaen. Varma alastulo 66,5 metrin kohdalla. Yleisö puhkeaa hurraahuutoihin. Radiossa hyppyä selostanut Paavo Noponen ei uskalla heti luvata Kärkiselle maailmanmestaruutta, mutta vanhemmat selostajatoverit Pekka Tiilikainen ja Jorma Lunden ovat asiasta jo varmoja - ja he ovat oikeassa. Juhani Kärkinen tuo maailmanmestaruuden Suomelle kilpailussa, joka on jäänyt pysyvästi tuhansien urheilun ystävien mieliin.