Kaarlo Olavi Kangasniemi syntyi 4.2.1941 Kullaalla. Hänen kotikaupungikseen vakiintui kuitenkin Pori, missä hän toimi vahtimestarina ja satamavalvojana. Kansainväliselle huipulle Kaarlo kohosi painonnostossa 1960-luvun lopulla. Elokuussa 1968 hän teki kaksi maailmanennätystä Baltic Cupin kilpailussa sarjassa alle 90 kg. Saman vuoden lokakuussa Kaarlo nosti sitten kultaa Meksikon olympiakisoissa. Seuraavana vuonna hän voitti sekä EM:n että MM:n. Arvokisavoittojen ohella hän teki uransa aikana kaikkiaan 17 maailmanennätystä. Kansainvälisten menestysten lisäksi Kulta-Kallella on seitsemän SM-kultaa. Vaikka olympiakulta ja muut urheilumenestykset tuovat urheilijalle mainetta ja kunniaa, se ei aina takaa helppoa elämää jatkossa. Kaarlo Kangasniemen kohtaloksi koituivat monet loukkaantumiset. Niitä sattui sekä harjoituksissa että kilpailuissa. Kohtalokkain loukkaantuminen tapahtui vuonna 1976, jolloin 160 kg:n raudat putosivat hänen selkäänsä. Sen jälkeen hänen urheilu-uransa oli lopussa ja mies itse joutui työkyvyttömyyseläkkeelle. Kangasniemen terveys meni osaksi myös dopingin seurauksena. Kulta-Kalle on myöhemmin tunnustanut, että hän popsi huippukautenaan hormoneja ja anabolisia steroideja kuin tavallinen pulliainen leipää. Toisaalta 1960-luvulla suhtautuminen dopingiin oli aivan toisenlainen kuin nykyisin. Kaarle itse muistelee. "Minun huippuvuosinani urheilijalla ei ollut mitään vaikeuksia saada lääkäriltä reseptiä hormoneja tai anaboleja varten, eiväthän ne olleet edes kiellettyjä. Ja niitä myrkkyjä myös tarvittiin, mikäli mieli päästä huipulle. Pelkällä kaurapuurolla ja savulihalla ei ennätyksiä tehty 1970-luvulla, eikä niitä tehdä nytkään". Vaikka Kaarlo Kangasniemi on terveytensä menetyksen jälkeen antanut katkeroituneita lausuntoja urheilu-urastaan, suomalaiset muistavat hänen hurjan suorituksensa Meksikon kisoissa. Siellä hän kukisti sarjan suursuosikin Jaan Taltsin ja pelasti maamme urheilumaineen.