1960-luvulla suomalaiset kestävyys-juoksijat tipahtivat maailman huippujen kyydistä. Tilanne koettiin urheilupiireissä nöyryyttävänä. Parannusta haettiin Australiasta asti. Kestävyysjuoksumme uusi nousu alkoi Helsingin EM-kisoissa 1971, jolloin Juha Väätäinen voitti sekä 10.000 metrin että 5.000 metrin juoksun. Stadionilla kilpailua seuranneiden katsojien suorastaan raivokkaat kannustushuudot kertovat, kuinka voimakkaita tunteita menestys vanhassa "leipälajissamme" herätti.

Kuuntele ääninäyte tästä

Näytteet ovat RealAudio-muodossa,
niiden kuuntelemiseen tarvittavan ilmaisen ohjelman saat täältä


EM-kisojen 5.000 m:n juoksun viimeinen kierros Helsingin olympiastadionilla 14.8.1971. Ranskan Jean Wadoux pyrkii "Julma" Juha Väätäisen ohi, mutta ei pääse. Voitto kotiin! Kuva: Urheilumuseo.

» Lue lisää aiheesta


Taustaa






EM-kisat Helsingissä 1971olivat ensimmäiset yleisurheilun arvokisat Suomessa sitten vuoden 1952 olympialaisten. Kisojen 10.000 metrin juoksu suoritettiin 10.8.1971. Juha Väätäinen lähti matkaan yhtenä kilpailun ennakkosuosikeista, mutta DDR:n Jurgen Haase ja Englannin Dave Bedford himoitsivat myös voittoa. Väätäinen oli valmistautunut huolellisesti kahden vuoden ajan tähän juoksuun. Hän itse uskoi vakaasti omaan menestykseensä. Väätäinen juoksi kärkiryhmässä yhdeksään kilometriin saakka. Silloin hän omien sanojensa mukaan tiesi, että sijoittuu tässä kilpailussa vähintään toiseksi. "Voitosta en ollut niinkään varma - eikä pidä ollakaan, jos aikoo voittaa. Kamalin tunne kilpailijalle on, että tuudittautuu varmaan voittoon". Kilpailun alkuvaiheessa vauhtia ylläpitänyt Englannin Dave Bedford alkoi kypsyä viimeisen kilometrin aikana. Väätäinen alkoi tarkkailla DDR:n Jurgen Haasea, joka tunnettiin kovana kirimiehenä. Väätäinen muistelee kilpailun viimeistä kierrosta, jonka juoksua säesti stadionilla olevien katsojien suorastaan raivokkaat kannustushuudot. "Oikeanpuoleinen silmäni haritti taakse koko ajan. Oli aivan varma, että Haase lähtee milloin tahansa, viimeistään muutaman kymmenen metrin kuluttua". Ja Haase lähti, kun matkaa maaliin oli jäljellä 350 metriä. "Näin sillä harittavalla silmällä, että nyt naapuri tulee. Jos Haase olisi siinä päässyt yllättämään, niin ties kuinka olisi käynyt. Kerkesin kiihdyttää ja päästä kärkeen, ja kilpailu oikeastaan ratkesi siinä". Loppusuoran puolivälissä Väätäinen kuitenkin tunsi kouristuksen vatsassaan, kun Haase teki viimeisen hyökkäyksensä ja nousi melkein Väätäisen rinnalle. "Tajusin, etten tämän kovempaa enää pääse. En ollut varsinaisesti väsynyt, mutta varaa ei vain ollut enempää". Väätäisen onneksi, Haasenkin panokset olivat lopussa ja hän antautui kilpailun viimeisillä metreillä. Suomalainen kestävyysjuoksija oli jälleen arvokisan voittaja.







Lisää aiheesta:



Juha Väätäinen syntyi 12.7.1941 Oulussa. Hän aloitti urheilu-uransa 800 ja 1500 metrin juoksijana. 800 metriltä Väätäisellä on pohjoismaiden mestaruus vuodelta 1965 ja Suomen mestaruudet vuosilta 1965 ja 1967. Väätäinen kuitenkin totesi, etteivät hänen lahjansa riitä näillä matkoilla aivan maailman huipulle. Juha tekikin vuonna 1968 päätöksen, että hän siirtyy mailerista kestävyysjuoksijaksi. Vuoden 1968 alkupuolella hän harjoitteli pitkiä matkoja Kreikassa. Kun hän tuli Suomeen, oma ennätys 3000 metrillä parani 52 sekunnilla. Sen jälkeen ei juoksumatkojen pidentämisestä ollut epäilyjä. Väätäiselle selvisi samalla malli maailman huipulle. "Jos pitäisin huolta nykyisestä nopeudestani ja hankkisin sellaisen kestävyyden, etten jäisi matkalle, niin.. ". Alkoi ankara keskittyminen Helsingin EM-kisojen 5000:lle ja 10.000 metrille. Juha sai tuohon aikaan myös lempinimen Julma-Juha harjoiteltuaan askeettisissa oloissa Afrikassa ja muissa lämpimissä maissa. Lempinimi viittasi myös hänen luonteeseensa. Juha oli äärimmäisyyksien ihminen. Kalevi Tuomisen mukaan Väätäinen oli "urheilijana fanaattisin, kovin, askeettisin ja erakkomaisin harjoittelija, mitä minun kokemus- ja arvomaailmaani mahtuu". Armoton itsensä kiduttaminen tuhansilla harjoituslenkeillä toi tuloksen Helsingin EM-kisoissa 1971. Väätäiseltä odotettiin menestystä seuraavana vuonna Münchenin olympiakisoissa. Se jäi kuitenkin haaveeksi. Urheilu-uransa jälkeen Väätäinen toimi vuosina 1988-90 SUL:n juoksujen päävalmentajana. Sen lisäksi hänellä on ollut monia henkilökohtaisia valmennettavia, kuten kävelijät Reima Salonen ja Sari Essayah.