Helsingin olympiakisojen avajaiset lauantaina, heinäkuun 19. päivänä 1952 klo 14.30. Stadionin tulostaululle ilmestyvät sanat: "Olympiasoihdun tuo stadionille Paavo Nurmi". Nurmen ilmestyessä stadionille nurmikentälle järjestäytyneiden urheilijoiden rivit alkavat hajota. Kaikki haluavat nähdä yhdeksänkertaisen olympiavoittajan. Kansainvälinen yleisö hurraa suomalaiselle urheilulegendalle. Pekka Tiilikainen välittää kaikkia sykähdyttävän hetken tunnelmat radiokuuntelijoille.

Kuuntele ääninäyte tästä

Näytteet ovat RealAudio-muodossa,
niiden kuuntelemiseen tarvittavan ilmaisen ohjelman saat täältä

Sykähdyttävä hetki. Paavo Nurmi tuo soihdun stadionille Helsingin olympiakisojen avajaisissa. Kuva: Urheilumuseo.

Taustaa

Monien mielestä Helsingin olympiakisojen mieleenpainuvin hetki koettiin heti avajaisissa, kun Paavo Nurmi toi soihdun stadionille. Suomalaisen juoksijasuuruuden ilmestyminen maratonportista sai haltioihinsa niin katselijat kuin stadionin nurmikentälle avajaismarssin jälkeen ryhmittyneet urheilijatkin. Eri maiden joukkueiden rivit alkoivat hajota, kun kaikki halusivat nähdä hiilimurskaa kiertävän legendan. Kierroksen jälkeen Paavo-Suuri sytytti tulen kentällä olevaan maljaan. Sen jälkeen hän ojensi soihdun seuraaville viestinviejille, jotka kuljettivat sen stadionin tornin huippuun. Siellä olevan maljan sytytti puolestaan toinen juoksijasuuruus - Hannes Kolehmainen. Ulkopuolisten oli vaikea havaita, mitä tuolloin suosionosoitusten saatteleman Nurmen ajatuksissa liikkui. Kerrotaan kuitenkin, että oli melkoinen työ taivutella Nurmi soihdunkantajaksi. Siihen tarvittiin jopa pääministeri Kekkosen apua. Nurmelle hurraavat ihmiset eivät myöskään tienneet, että vain muutamaa minuuttia aikaisemmin sattui välikohtaus, jonka takia Nurmi oli vähällä luopua koko tehtävästä. Tapahtuma oli seuraavanlainen. Olympiakisojen järjestelykomiteassa työskennellyt Yrjö Salovartio sai tehtäväkseen hakea autollaan Nurmen kotoaan soihdunkantoa varten. Helsingin poliisilaitoksen kanssa oli sovittu, että Salovartion auto liikkui poliisiauton valtuuksilla ja se saisi mennä näin ollen yleisöltä suljettujen katuosuuksien läpi. Kaikki menikin hyvin kunnes eräs maalaispoliisi pysäytti heidät "Moukaripörssin" kohdalla. Hän ei tiennyt mitään autolle annetuista valtuuksista eikä päästänyt Salovartiota ja Nurmea läpi. Kun Salovartio oli aikansa kinannut poliisin kanssa, Nurmi ilmoitti, että "hän ei jaksa enempää ja lähtee nyt kotiin". Tällöin Salovartio tajusi tilanteen vakavuuden ja ilmoitti poliisille: "ampukaa tai väistykää syrjään, me ajamme nyt läpi". Poliisi väistyi eikä onneksi ryhtynyt ampumaan. Välikohtauksen jälkeen Nurmi rauhoittui ja toi olympiasoihdun stadionille alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Lisää aiheesta:

Paavo Nurmi syntyi Turussa 13.6.1897. Hän menestyi juoksulajeissa jo nuorena poikana pihapiirissä järjestetyissä kilpailuissa. Hieman vartuttuaan hän liittyi Turun urheiluliittoon ja aloitti systemaattisen harjoittelun. Nurmi valittiin vuonna 1920 Antwerpenin olympiajoukkueeseen, vaikka hänelle ei ollut ehtinyt kertyä kovin merkittäviä saavutuksia edes kotimaassa. Paavo Nurmi asettui ensimmäisen kerran lähtöviivalle olympiakisoissa 17.8.1920. Matkana oli 5.000 metriä. Pahin kilpakumppani oli Ranskan Joseph Guillemotia. Nurmi yritti uuvuttaa ranskalaisen pitämällä yllä kovaa matkavauhtia. Taktiikka puri muihin, mutta ei Guillemottiin. Hän löi loppukirissä Nurmen, joka kommentoi myöhemmin asiaa - urani katkerin tappio. Kaksi päivää myöhemmin oli 10.000 metrin kilpailu. Nyt Nurmi vaihtoi taktiikkansa. Hän pysytteli juoksijajoukon keskivaiheilla aina 8.000 metriin saakka. Hän siirtyi sitten kärkiryhmään ja nyt loppusuoran kamppailussa Nurmi oli vahvempi ja voitti ensimmäisen yhdeksästä olympiakultamitalistaan ajalla 31.45,8. Nurmi voitti vielä samoissa kisoissa 8.000 metrin maastojuoksun. Antwerpenin kisojen jälkeen Nurmi päätti hankkia itselleen ammatin. Yksityisten tukijoiden avustuksella hän kävi teollisuuskoulun ja valmistui rakennusmestariksi. Opintojen ohessa Nurmi ryhtyi metsästämään myös maailmanennätyksiä. Hän onnistui tässä tavoitteessaan 12.9.1921, jolloin tuloksena oli 5.000 metrin uusi ME-aika 14.35,3. Paavo Nurmen urheilu-uran huippu osui Pariisin kisoihin vuonna 1924. Hän teki silloin uskomattoman teon. Voitti samana päivänä parin tunnin välein ensin 1500 metrin ja 5000 metrin juoksut. Edellisen vielä maailmanennätysajalla 3.52,6. Pariisin menestyksen jälkeen Nurmi kiersi Yhdysvaltoja sisäratakilpailuissa. Viisi kuukautta kestäneen kilpailukiertueen tulos oli uskomaton. Hän osallistui 55 kilpailuun, voitti niistä 53, keskeytti yhden kerran ja hävisi yhden kerran. Kotimaa palkitsi suuren juoksijansa korkealla kunniamerkillä ja patsaalla, jonka veistäjäksi valittiin itse Väinö Aaltonen. Paavo Nurmen viimeisiksi olympialaisiksi jäi Amsterdamin kisat vuonna 1928. Niissä tuli vielä kultaa 10.000 metrin juoksussa ja hopeaa 5000 metrillä. Nurmi ajatteli osallistua vielä Los Angelesin kisojen maratonjuoksuun vuonna 1932, mutta erityisesti Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n ruotsalaisen puheenjohtajan J. Sigfrid Edströmin vaikutuksesta Nurmi julistettiin ammattilaiseksi ja häneltä evättiin osallistumisoikeus. Tapaus suututti suomalaiset niin, että urheilusuhteet Ruotsiin katkaistiin vuoteen 1935 saakka. Los Angelesin tapauksen jälkeen Nurmi kilpaili vielä kahtena kesänä kotimaassa ns. kansallisena amatöörinä. Viimeisen kerran hän yleisurheilukilpailuissa Viipurissa 16.9.1934. Matkana oli 10.000 metriä. Paavo-Suuri päätti kilpailu-uransa voittoon ajalla 31.39,2. Sen jälkeen hän keskittyi liikemiehen uralle, missä hän menestyi myös erinomaisesti. Paavo Nurmi kuoli Helsingissä 2.10.1973. Monen asiantuntijan mielestä Paavo Nurmi on edelleenkin maailman paras yleisurheilija kautta aikojen.