Jenny Juliana Spennert syntyi Helsingissä 9.1.1879. Hänen isänsä oli satula- ja vaunuseppä. Porvariskodin lapsena Jenny kävi tyttökoulun. Isän kuoltua vauras perhe köyhtyi ja nuori Jenny Spennert pääsi töihin Ruotsalaiseen teatteriin näyttelijäksi. Hän oli lapsuudessaan harrastanut tanssia ja osasi laulaa – eli omasi siis hyvät edellytykset näyttämölle. Nuorena näyttelijättärenä solmittu, eroon päättynyt avioliitto kariutti etenemistoiveet teatteriuralla ja aiheutti yleistä paheksuntaa 1900-luvun alun Helsingin ilmapiirissä. Elantonsa ansaitakseen Spennert siirtyi Helsingin Seurahuoneelle varieteetähdeksi. Hän menestyi niin hyvin, että saattoi lähteä ansaitsemillaan rahoilla Pariisiin. Pariisissa Jenny Spennert pääsi esiintymään sekä Marigny-varieteehen että Casino de Paris’hin. Hän lauloi suomalaisia kansanlauluja pukeutuneena siniseen Aino-pukuun ja itseään kitaralla säestäen. Tällaista eksotiikkaa mainostettiin Pariisin kaduilla tekstillä ”La cigale finlandaise” (suomalainen heinäsirkka). Ulkomaista varietee-elämää kesti muutaman vuoden, mutta esiintymisten ohella Spennert ehti myös opiskella laulua sekä Pariisissa, Saksassa että Lontoossa. Hän valmisteli ulkomailla itselleen konserttiohjelmiston, jonka kanssa palasi Suomeen antamaan ensikonsertin tammikuussa 1907. Paluumatkalla hän poikkesi kuitenkin vielä Pietarissa esiintymässä sikäläisessä varieteessa.

Ensikonsertin jälkeen Jenny Spennert jatkoi opintojaan Pariisissa, tällä kertaa oopperaohjelmiston parissa. Hän sai opettajakseen Pariisin Suuren oopperan entisen johtajan, Pierre Gailhardin. Gailhard järjesti Spennertille myös koe-esiintymisen Monte Carlon oopperaan, jonne laulajatar saikin kiinnityksen vuodesta 1910 alkaen. Hän lauloi muun muassa Desdemonan osan Verdin oopperassa Otello sekä Wagner-rooleja. Menestyksen myötä hänelle tarjottiin viisivuotista sopimusta New Yorkin Metropolitan-oopperaan. Hän hylkäsi jo allekirjoittamansa sopimuksen lääkärintodistukseen vedoten, vaikka todellisuudessa kyse oli rakkaussyistä. Seuraavana vuonna (1911) hän jatkoi vielä Monte Carlossa, mutta pääsi esiintymään myös Pariisin Suureen oopperaan ja Berliinin Komische Operiin. Syksyllä 1911 Jenny Spennert palasi Suomeen laajalle konserttikiertueelle. Helmikuussa 1912 hän esiintyi Suomalaisessa oopperassa Gounod’n Faustin Margaretana. Helsingistä matka jatkui Tukholmaan konsertoimaan. Sikäläiset konsertit poikivat kiinnityksen Tukholman Kuninkaalliseen teatteriin Massenet’n Thaisin nimiosaan. Ensimmäinen maailmansota ja laulajatarta panettelevat juorut saivat Jenny Spennertin luopumaan kansainvälisen uransa jatkamisesta Tukholman kiinnityksen jälkeen. Hän vetäytyi kokonaan julkisuudesta. Vasta noin 30 vuotta myöhemmin, liki 69-vuotiaana Jenny Spennert palasi takaisin julkisuuteen laulamaan. Hän ryhtyi pitämään laulelmakonsertteja George de Godzinskyn orkesterin säestämänä Helsingin Ruotsalaisessa teatterissa 1940-luvun jälkipuoliskolla. Menestys innoitti häntä puhumaan ”iloisesta kostosta”, jolla hän sai maksettua kalavelkansa kaikille vanhoille panetteluille ja juoruille. Jenny Spennert kuoli Helsingissä 26.7.1950.