Risto Ryti (1889-1956)

Risto Ryti syntyi 1889 Huittisissa maanviljelijäperheen poikana. Vaikka Rytin kotitalo oli melko varakas, Risto oli ainoa perheen pojista, joka laitettiin oppikouluun. Jo koululaisena hänelle oli ominaista voimakas velvollisuudentunto. Risto Ryti pääsi 17-vuotiaana ja luokkansa priimuksena ylioppilaaksi Porin lyseosta. Ylioppilastutkinnon jälkeen hän suoritti kolmessa vuodessa ylemmän oikeustutkinnon ja perusti 1909 oman asianajotoimiston Raumalle. Samaan aikaan alkoi Rytin ja raumalaisen suurliikemiehen Alfred Kordelinin yhteistyö, joka kesti Kordelinin väkivaltaiseen kuolemaan saakka. Tämän yhteistyön aikana Rytistä tuli Kordelinin lainopillinen neuvonantaja ja monien Kordelinin omistamien liikeyritysten johtokunnan jäsen. Aikalaiset odottivat, että Rytistä olisi tullut lopulta Kordelinin liikeimperiumin toimitusjohtaja, mutta kohtalo määräsi toisin. Risto Ryti joutui vaimonsa kanssa todistamaan marraskuussa 1917 Mommilassa, kuinka venäläiset bolshevikkimatruusit ampuivat Kordelinin. Samassa kahakassa myös Ryti ja hänen vaimonsa olivat vähällä menettää henkensä. Risto Ryti tuli mukaan poliittiseen elämään aktiivisesti vasta kansalaissodan jälkeen, vaikka hän oli toiminut jo ylioppilasvuosinaan Satakuntalaisessa osakunnassa nuorsuomalaisten kerhossa. Kansalaissodan jälkeen tapahtuneessa puoluemurroksessa Ryti liittyi Kansalliseen edistyspuolueeseen, jonka riveistä hänet valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran vuonna 1919. Eduskunnassa Ryti ei ollut näkyvä puhuja, mutta toimi ansiokkaasti mm. valtiovarainvaliokunnassa. Ryti saavutti myös presidentti Ståhlbergin luottamuksen. Ståhlberg nimittikin hänet kahdesti valtiovarainministeriksi; ensin Vennolan hallitukseen (1921-22) ja toisen kerran Kallion hallitukseen (1922-24). Toisen ministerikautensa aikana Risto Ryti nimitettiin vain 33-vuotiaana Suomen Pankin pääjohtajaksi. Vuonna 1925 hän oli edistyspuolueen presidenttiehdokas. Ryti selvisi presidentinvaalin kolmanteen äänestykseen, mutta hävisi siinä Lauri Kr. Relanderille äänin 103 - 197. Tämän jälkeen Ryti keskittyi hoitamaan Suomen Pankin pääjohtajan tehtävää, vaikka olikin kansanedustajana vielä vuodet 1927-29. Suomen Pankin pääjohtajana Ryti pyrki erityisesti vakiinnuttamaan markan arvoa. Talouslaman vuoksi Suomi luopui Rytin aloitteesta kultakannasta vuonna 1931. Talvisodan puhjettua Ryti valittiin pääministeriksi 1.12.1939. Hän johti myös Suomen valtuuskuntaa, joka solmi rauhan Neuvostoliiton kanssa Moskovassa 13.3. 1940. Ryti muodosti toisen hallituksensa 27.3.1940. Kesällä 1940 presidentti Kallion terveys alkoi horjua. Siitä syystä Suomen ulkopoliittinen johto siirtyi käytännössä Rytin hoitoon. Neuvostoliiton painostuksen takia Rytin hallitus alkoi hakea aktiivisesti tukea Saksalta. Elokuussa 1940 Saksa muuttikin puolueettomuuspolitiikkansa Suomelle myönteisempään suuntaan. Muutoksen taustalla oli Saksan Neuvostoliittoa vastaan kohdistuvan hyökkäyssodan valmistelu. Kyösti Kallio luopui marraskuussa 1940 presidentin tehtävien hoitamisesta. Uudeksi presidentiksi valittiin Risto Ryti, jonka johdolla Suomen ja Saksan sotilaallinen yhteistyö tiivistyi edelleen keväällä 1941. Tämä yhteistyö veti Suomen mukaan sotaan Saksan rinnalle Neuvostoliittoa vastaan. Jatkosodan aikana Ryti valittiin uudelleen (1943) tasavallan presidentiksi. Toinen presidenttikausi jäi kuitenkin lyhyeksi. Puna-armeija aloitti 9.6.1944 suurhyökkäyksen suomalaisia vastaan. Tilanne kehittyi pian kriittiseksi. Saadakseen sotilaallista apua Saksasta Ryti sitoutui Hitlerille lähettämässään kirjeessä siihen, että hän tai hänen nimittänsä hallitus pidättäytyvät erillisistä rauhanneuvotteluista Neuvostoliiton kanssa. Ryti antoi velvollisuudentunnosta Suomea kohtaan tämän, ns. Ribbentrop-sopimuksenakin tunnetun vakuutuksen, vaikka hän tiesi sen aiheuttavan itselleen myöhemmin vaikeuksia. Kun rintamatilanne vakiintui osittain Saksan sotilaallisen avun turvin, Ryti erosi presidentin tehtävästä. Näin Suomen uusi poliittinen johto vapautui Saksalle annetusta lupauksesta ja se saattoi käynnistää
rauhanneuvottelut Neuvostoliiton kanssa. Heti jatkosodan päättymisen jälkeen Ryti palasi takaisin työhönsä Suomen pankin pääjohtajaksi. Hänet pidätettiin kuitenkin syksyllä 1945 ja tuomittiin kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen ns. sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä. Ryti armahdettiin terveydellisistä syistä vuonna 1949. Sairaalloinen Ryti vietti elämänsä viimeiset vuodet perhepiirissä. Hän kuoli vuonna 1956. Sotien jälkeen Risto Ryti oli eräänlainen Suomen poliittisen elämän "epähenkilö", joka sai kantaa vastuun Suomen liittymisestä Saksan rinnalla tappioksemme päättyneeseen sotaan. Uusin tutkimus on kuitenkin osoittanut, että Rytin ratkaisut ja henkilökohtaiset uhraukset todennäköisesti pelastivat vuosina 1940-44 Suomen valtiollisen itsenäisyyden ja kansallisen olemassaolomme perusteet.