Poliitikot ovat yleensä varsin puheliaita henkilöitä. Ahti Karjalainen on kuitenkin poikkeus tästä säännöstä. Karjalaisen vaitonaisuutta kuvaa seuraava tarina. Suomen EFTA-neuvotteluja johtivat 1960-luvun alussa kauppa- ja teollisuusministeri Ahti Karjalainen ja UM:n kauppapoliittisen osaston päällikkö Olavi Munkki, joka puolestaan tunnettiin varsin suulaana herrana. Metsäteollisuuden edustaja J. O. Söderhjelm tuskaili kerran neuvottelijoita toteamalla: "Den ene tiger, den andre ljuger ("Toinen vaikenee, toinen valehtelee").
Ahti Karjalainen syntyi pientilallisen poikana Hirvensalmella 1923. Perhe hankki lisätuloja pitämällä kauppaa ja postikonttoria. Lahjakas poika pantiin oppikouluun Mikkeliin. Oppikoulu katkesi talvisodan syttymiseen. Opettajan kehotuksesta 16-vuotias Ahti lähti vapaaehtoisena asepalvelukseen. Hänestä koulutettiin radisti-aliupseeri. Jatkosodan alkaessa Karjalainen sai komennuksen päämajan alaiseen radiotiedusteluyksikköön. Asepalveluksen yhteydessä hän suoritti ylioppilastutkinnon 1942 ja sai seuraavana vuonna reserviupseerikoulutuksen. Sodan jälkeen Karjalainen ryhtyi opiskelemaan valtiotieteitä Helsingin yliopistossa. Tehokas opiskelija valmistui maisteriksi joulukuussa 1946. Ahti Karjalainen oli rahoittanut opiskelujaan kirjoittamalla katsauksia edistysmieleiseen Länsi-Savo -lehteen. Ehkä siitä syystä hän hakeutui helmikuussa 1947 toimittajaksi maalaisliittolaiseen Sanomakeskukseen. Työn yhteydessä Karjalainen alkoi kiinnostua politiikasta. Vuoden 1947 lopulla Ahti sai paikan Maalaisliiton tiedostussihteerinä. Se oli samalla hänen tietoinen puoluevalintansa. Karjalaisen lähimmäksi työtoveriksi tuli legendaarinen organisaattori Arvo Korsimo, joka tutustutti nuoren miehen puolue-elämän saloihin. Maalaisliiton tiedotussihteerinä Ahti Karjalainen tutustui myös Urho Kekkoseen. Kun Kekkonen muodosti ensimmäisen hallituksensa 1950, hän otti Karjalaisen sihteerikseen. Näin alkoi Kekkosen ja Karjalaisen yhteistyö, joka jatkui tiiviinä ja hyvässä yhteisymmärryksessä yli kaksikymmentä vuotta. Kekkosen tuki nosti pian Karjalaisen suomalaisen politiikan huipulle. Karjalaisen ministeriura käynnistyi heinäkuussa 1957, kun hän sai 34-vuotiaana hoitaakseen V. J. Sukselaisen hallituksessa toisen valtiovarainministerin salkun. Karjalaisen asema vahvistui Maalaisliitossa 1950-luvun lopulla, jolloin puolueen sisään alkoi muodostua ns. K-linja, joka tuki Kekkosen ulkopolitiikkaa. Tähän kehitykseen liittyi se, että Karjalainen nimitettiin peräti kuusi kertaa ulkoministeriksi eri hallituksiin. Ensimmäisen oman hallituksensa Karjalainen muodosti 1962 ja toisen 1971. Hänen molemmat hallituksensa olivat kuitenkin varsin lyhytikäisiä ja niiden taipaleet karikkoisia. Hallitustyön ohella Ahti Karjalainen vaikutti merkittävästi Suomen idänkaupan kehittymiseen. Karjalaisella oli merkittävä rooli Suomen EFTA-neuvotteluissa. Neuvottelujen onnistumiseen vaikutti osaltaan hänen ystävyytensä Neuvostoliiton ulkomaankauppaministerin Nikolai Patolitsevin kanssa. Kun Urho Kekkonen ilmoitti vuoden 1968 presidentinvaalien yhteydessä, ettei asetu uudelleen ehdokkaaksi, presidenttipeli käynnistyi välittömästi. Kekkosen perintöprinssiksi julkisuudessa mainittu Karjalainen aloitti kulissien takana oman kampanjansa. Kekkonen tuli kuitenkin katumapäälle ja ryhtyi kampittamaan entistä uskottuaan. Hän ajoi esim. syksyllä 1971 Karjalaisen hallituksen niin ahtaalle, että sen oli erottava. Miesten välit eivät sen jälkeen palautuneet enää koskaan ennalleen. Välirikon takia Karjalainen sai hoitaakseen yhä harvemmin ministerintehtäviä. Tilanne katkeroitti Karjalaisen, jonka alkoholinkäyttö alkoi myös kasvaa. Ahti Karjalaisen työuran viimeisin jakso Suomen Pankin pääjohtajana 1982-83 päättyi surullisesti. Hänet erotettiin virastaan alkoholinkäytön takia. Ahti Karjalainen kuoli 7.9.1990. Lähimmäisten arvion mukaan Ahti Karjalainen oli pohjimmiltaan tunneihminen, jonka kohtaloksi koitui poliittisen elämän kovat lait ja liiallinen sitoutuminen Urho Kekkoseen. Karjalaisen omat ansiot liittyvät lähinnä Suomen kauppapolitiikan menestykselliseen hoitoon.