Harri Holkeri jätti hallituksensa eron-pyynnön 26.4.1991. Eroava hallitus kävi samana päivänä tervehdyskäynnillä tasavallan presidentin luona. Holkeri viittasi presidentti Mauno Koivistolle pitämässään puheessa hallituksen syntyvaiheisiin, joka oli aiheuttanut vamman Koiviston sieluun. Vaikka Holkerin hallitus istui koko vaalikauden, sen saavutukset jäivät melko vaatimattomiksi. Holkerin hallitus päätti kuitenkin Kokoomuksen 21 vuotta kestäneen oppositiokauden. Tätä historiallista käännettä Holkeri on itsekin painottanut hallituksensa työn arvioinnissa.

Kuuntele ääninäyte tästä

Näytteet ovat RealAudio-muodossa,
niiden kuuntelemiseen tarvittavan ilmaisen ohjelman saat täältä


Harri Holkeri, pääministeri 1987-91.

» Lue lisää aiheesta


Taustaa





Harri Holkerin hallituksen syntyyn liittyy mielenkiintoinen episodi. Ennen vuoden 1987 eduskuntavaalia Kokoomuksen Ilkka Suominen, Keskustapuolueen Paavo Väyrynen ja Ruotsalaisen kansanpuolueen Christoffer Taxell tekivät sopimuksen, jonka mukaan ne muodostaisivat yhdessä seuraavan hallituksen. Sopimuksen taustalla oli myös joukko teollisuusjohtajia, jotka Väyrysen avulla yrittivät työntää syrjään Koivistoa. Vaikka sopimus oli salainen, tieto siitä kantautui ilmeisesti presidentti Mauno Koiviston korviin - eikä hän pitänyt lainkaan presidentin selän takana käytävästä hallituspelistä. Maaliskuun 16. ja 17. päivinä pidetyn vaalin tulos oli hallitusneuvottelujen kannalta mielenkiintoinen. Kokoomus sai suhteellisen vaalijärjestelmämme ansiosta melko pienen äänimäärän kasvulla lisää peräti yhdeksän kansanedustajapaikkaa. Sosiaalidemokraattien kannatus pieneni lähes 100.000 äänellä, mutta puolue menetti vain yhden kansanedustajapaikan. Keskustapuolue puolestaan piti suunnilleen entiset asemansa. Kiihkeästä taustatoiminnasta tietoinen Koivisto yllätti poliittiset pelurit ja antoi 10.4.1987 hallitustunnustelijan tehtävät Harri Holkerille. Paavo Väyrynen ja teollisuusjohtajat pelattiin tällä vedolla nurkkaan. Kokoomuksen puheenjohtaja Ilkka Suominen nieli tappionsa ja lähti mukaan Holkerin muodostamaan hallitukseen, jossa johtavina puolueina olivat Kokoomus ja Sosiaalidemokraatit. Hallitukseen tuli mukaan "apupuolueiksi" RKP ja SMP. Holkerin hallituksen alkutaivalta sävytti voimakas noususuhdanne, joka ylikuumensi lopulta maamme kansantalouden. Tilannetta pahensi vielä rahoitusmarkkinoiden vapautuminen, minkä seurauksena yritykset ja yksityiset ottivat runsaasti ulkomaisia valuuttalainoja. Hallitus oli taas sitoutunut vahvan markan politiikkaan. Neuvostoliiton romahtamisesta ja kansainvälisestä taantumasta alkoi talvella 1990-91 Suomen talouselämässä laskuvaihe. Harri Holkerin hallitus ei löytänyt viimeisinä toimintakuukausinaan lääkkeitä taloudellisen tilanteen parantamiseen ja syöksykierre paheni. Näin huhtikuun lopulla 1991 aloittanut Esko Ahon hallitus joutui kohtaamaan sotien jälkeisen historiamme pahimman talouslaman kaikkine seuraamuksineen pakkodevalvaatiosta suurtyöttömyyteen saakka. Harri Holkeri on jälkikäteen todennut hallituksensa toiminnasta. "Oli asettanut tavoitteeksi viedä neljä vuotta pitkä vaalikausi suhteellisen rauhallisesti läpi. Pääosin siinä onnistuinkin. Mutta sille, että monet ulkoiset asiat kääntyivät toiseen suuntaan kuin oli pyritty, en mitään mahtanut". Holkerin toteamus on realistinen kuva siitä, kuinka riippuvainen Suomen taloudellinen kehitys on kansainvälisen talouden vaihteluista - olipa maassa millainen hallitus tahansa ja johtipa sitä pääministerinä kuka tahansa .







Lisää aiheesta:



Harri Hermanni Holkeri syntyi Oripäässä 6.1.1937. Vanhemmat poliisikonstaapeli, myöh. kamreeri Antti Edward Holkeri ja Maire Kyllikki, os. Ahlgren. Ylioppilas 1957 Toijalan yhteiskoulu. Harri Holkeri kirjoittautui varusmiespalvelun jälkeen Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan vuonna 1958. Hän aloitti "ammattipoliitikon" uran jo seuraavana vuonna Kokoomuksen Nuorten Liiton sisäisenä tiedottajana. Avioituu Marja-Liisa Lepistön kanssa 1960. Lapset Jukka ja Katju syntyvät vuosina 1962 ja 1964. Valmistuu valtiotieteen kandidaatiksi 1962. Valitaan Kokoomuksen puoluesihteeriksi 1965 ja Juha Rihtniemen kuoltua puolueensa puheenjohtajaksi 1971. Harri Holkerin nopeasta kohoamisesta ja arvostuksesta kertoo, että hän oli tuolloin Euroopan nuorin konservatiivisen puolueen puheenjohtaja. Sen jälkeen hän johti maltillisesti puoluettaan ns. korpivaelluksen aikana, jolloin Kokoomus pidettiin vaalimenestyksistä huolimatta jatkuvasti oppositiossa. Korpivaelluksen aikana Holkeri pyrki yritti osoittamaan, että Kokoomus tukee Urho kekkosen ulkopoliittista linjaa. Tähän liittyen Holkeri sai Kokoomuksen kannattamaan Kekkosen uudelleenvalintaa poikkeuslailla vuonna 1974. Sisäpolitiikassa Holkeri on korostanut pyrkimystään päästä ideologisista erimielisyyksistä huolimatta toimiviin ratkaisuihin käytännöllisissä asioissa muiden puolueiden kanssa. Presidentti Urho Kekkonen nimitti Holkerin vuonna 1978 Suomen Pankin johtokunnan jäseneksi. Tässä yhteydessä Holkeri jätti eduskunnan, jonka jäseneksi hän oli tullut vuonna 1970. Seuraavana vuonna hän jätti myös puolueensa puheenjohtajan tehtävät, mutta ei kokonaan poliittista toimintaa. Holkeri valittiin puolueensa presidenttiehdokkaaksi kaksi kertaa, 1982 ja 1988. Harri Holkerin poliittisen uran huippu kotimaassa ajoittuu vuosiin 1987-1991, jolloin hän pääministerinä johti "sinipunahallitusta". Se korosti ohjelmassaan seuraavia asioita; hallittu rakennemuutos, verouudistus ja työelämän kehittäminen. Hallituksen saavutukset mainittujen tavoitteiden osalta jäivät kuitenkin varsin vaatimattomiksi. Pääministerikautensa jälkeen Holkeri palasi takaisin Suomen Pankkiin, mistä jäi eläkkeelle vuonna 1997. Kansainväliset tehtävät alkoivat kuitenkin työllistää Holkeria jo ennen eläkkeelle siirtymistä. Vuonna 1995 Harri Holkeri valittiin Pohjois-Irlannin rauhanneuvottelujen puheenjohtajistoon ja syyskuussa 2000 YK:n yleiskokouksen puheenjohtajaksi. Hänelle myönnettiin valtioneuvoksen arvonimi vuonna 1998. Poliittisen toiminnan ohella Harri Holkeri tunnetaan ahkerana kuntourheilijana.