"Lippumme alla ja lipullemme minä vannon kaiken sen nimessä, mikä minulle on pyhää ja kallista, uhraavani työni ja elämäni Isänmaalleni, Suomen kansallisen herättämisen, Karjalan ja Inkerin, Suuren Suomen puolesta. Sillä niin on totta kuin minä uskon yhteen suureen Jumalaan, niin minä uskon yhteen suureen Suomeen ja sen suureen tulevaisuuteen". Tuhannet suomalaiset ylioppilaat vannoivat edellä olevan Akateemisen Karjala-Seuran (AKS) lippuvalan 1920- ja 1930-luvuilla. Seuran merkittävimmäksi johtajaksi kohosi tuolloin Vilho Helanen. Hän syntyi Oulussa 1899, kävi kansakoulun Lahdessa ja tuli ylioppilaaksi Helsingin Reaalilyseosta 1918. Jo "Ressussa" Helanen osoitti johtajan lahjansa. Hän perusti kouluun raittiusyhdistyksen ja toimi toverikunnan puheenjohtajana. Kansalaissodan aikana abiturientti Helanen oli Helsingissä, mutta ei toiveistaan huolimatta päässyt osallistumaan taisteluihin valkoisten puolella. Hän aloitti historian ja kansantaloustieteen opinnot Helsingin yliopistossa syksyllä 1918, mutta lähti jo maaliskuussa 1919 vapaaehtoisena Viron vapaussotaan. Sotakokemuksien myötä Vilho Helasesta tuli Viron ystävä elämänsä loppuun asti. Hän osallistui innokkaasti ylioppilaspolitiikkaan heti Viron retken jälkeen. Virolaisten avustamiseen liittyen hän sai myös "leipäpuun" itselleen. Viron avustamisen päätoimikunnan puheenjohtajana toiminut O. W. Louhivuori järjesti filosofian kandidaatiksi valmistuneelle Helaselle vakuutusyhtiö Salaman johtokunnan sihteerin paikan. Tässä tehtävässä hän toimi monien muiden harrastustensa ohella vuodet 1922-41. Poliittisen vaikuttajan uran Helanen aloitti 1922, kun hän liittyi AKS:ään (valajäsen numero 91). Hän oli ylioppilaslehden päätoimittaja 1924-26, Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan (PPO) kuraattorina 1928-31 ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtajana 1930-31. Julkisuudessa Helanen oli kuitenkin ennen kaikkea AKS-johtaja. Hän antoi tukensa Lapuan liikkeelle, mikä aiheutti Mäntsälän kapinan jälkeen hajaannusta seuran sisällä. Pääosa AKS:n jäsenistä pysyi kuitenkin Helasen linjan takana. Helasen ja AKS:n tärkein asia oli kuitenkin maanpuolustus. Tähän liittyen AKS oli organisoimassa kesällä 1939 Kannaksen linnoitustalkoita. Talvisodan aikana Helasen aloitteesta perustettu Maan Turva hoiti valtiovallan tuella sotaponnistelua tukevaa tiedotustoimintaa. Jatkosodan aikana Helanen suunnitteli ja toteutti Itä-Karjalan sotilashallintoa. Hän kirjoitti mm. Vuokkiniemen julistukset, missä eräiden vallattujen alueiden asukkaat "ilmoittivat halukkuutensa liittyä Suomeen". Alkuvuodesta 1943 Helanen sai määräyksen siirtyä Tallinnaan, missä hänen piti valvoa inkeriläisten siirtoa Suomeen ja pitää yhteyttä saksalaisiin aseveljiin. Helanen laati Tallinnassa syksyllä 1944 Suomen ja Neuvostoliiton aselevon solmimisen aikaan saksalaisten tietojen pohjalta muistion vastarintaliikkeen mahdollisuuksista neuvostomiehittäjiä vastaan. Syksyllä 1948 hän sai syytteen ja myöhemmin kuuden kuukauden kuritushuonetuomion maanpetoksellisesta toiminnasta. Syynä ei ollut kuitenkaan em. muistio, vaan se, että Helanen oli toimittanut välirauhan aikana Saksan hyväksi vakoilleelle tanskalaiselle insinöörille saksankielentaitoisen sihteerin. Helanen vapautui 1951 vankilasta ja jatkoi kirjailijan ja lehtimiehen uraa, joka oli alkanut jo heti jatkosodan päätyttyä. Verrattain lyhyen Kirjailijan uransa aikana hän ehti kirjoittaa useita salapoliisiromaaneja sekä muutamia näytelmiä. Vilho Helanen kuoli 8.6.1952 reportaasimatkalla Saksassa, jonne hän oli matkustanut Helsingin Sanomien toimeksiannosta. Helanen muistetaan kuitenkin Suomen historiassa lähinnä AKS:n pääarkkitehtinä, jonka tavoitteena oli Suur-Suomen luominen.