Carl Enckell vietti lapsuutensa ensimmäiset vuodet Venäjällä, missä hänen isänsä palveli upseerina. Carl Enckell valitsi aluksi itsekin upseerin uran ja suoritti priimuksena Haminan kadettikoulun. Enckell palveli jonkin aikaa Ismailovin kaartissa, mutta upseerien heikon palkkauksen vuoksi hän erosi 1899 Venäjän armeijan palveluksesta ja siirtyi opiskelemaan Dresdenin teknilliseen korkeakouluun. Valmistuttuaan koneenrakennusinsinööriksi Enckell palasi Suomeen ja siirtyi teollisuuden palvelukseen. Hänet nimitettiin 1911 Kone ja Siltarakennus Oy:n toimitusjohtajaksi. Carl Enckell kunnostautui teollisuusjohtajana, joka osallistui myös työnantajajärjestöjen toimintaan. Vuonna 1917 venäjää sujuvasti puhunut Enckell nimitettiin Pietariin ministerivaltiosihteeriksi, joka lokakuun vallankumouksen jälkeen muuttui Suomen senaatin edustajaksi. Hän työskenteli ahkerasti saadakseen Neuvosto-Venäjän ja länsivaltojen edustajat tunnustamaan Suomen itsenäisyyden. Kansankomissaarien neuvosto ilmoittikin 31.12.1917 Suomen lähetystölle eli Enckellille, Gustaf Idmanille ja Pietariin saapuneelle P.E. Svinhufvudille, että neuvosto tunnustaa Suomen valtiollisen itsenäisyyden. Neljä päivää myöhemmin Enckell sai lopullisen vahvistuksen asialle, kun keskuskomitea hyväksyi neuvoston tekemän päätöksen. Itsenäisyyden alkuvuosina Carl Enckell toimi kolme kertaa ulkoministerinä. Hän edusti myös Suomea Kansainliitossa sen neuvoston käsitellessä Ahvenanmaan kysymystä. Enckellin ansiosta Kansainliitto ratkaisi kiistan Ahvenanmaasta Suomen hyväksi. Vuonna 1927 Carl Enckell siirtyi jälleen liike-elämän palvelukseen. Aluksi hän toimi Liittopankki Oy:n varatoimitusjohtajana, mutta siirtyi Helsingin Osakepankin johtokunnan jäsenyyden kautta vuonna 1936 Teollisuuden keskinäisen palovakuutusyhtiön toimitusjohtajaksi. Tässä tehtävässä hän toimi vuoteen 1946 saakka. Carl Enckell palasi kuitenkin jatkosodan loppuvaiheessa vielä kerran politiikkaan, kun presidentti Mannerheim nimitti hänet ulkoministeriksi Antti Hackzellin hallitukseen. Hackzellin sairastuttua Enckell johti aseleponeuvotteluja Moskovassa syyskuussa 1944. Sen jälkeen hän toimi ulkoministerinä yhtäjaksoisesti vielä kuusi vuotta useissa eri hallituksissa. Tässä tehtävässä Enckell joutui presidentti Paasikiven ohella muotoilemaan maamme uuden ulkopoliittisen suuntauksen. Sen lähtökohtana oli reaalipoliittinen näkemys, että maamme on elettävä suurvalta Neuvostoliiton naapurina ilman muiden suurvaltojen poliittista suojelusta. Enckell saattoi todeta myös ulkopoliittisen linjan tuoneen tuloksia, kun hän allekirjoitti 10.2.1949 Suomen valtuuskunnan varapuheenjohtajana Pariisin rauhansopimuksen. Carl Enckell vetäytyi eläkkeelle politiikasta 1950. Hän kuoli1959 Helsingissä.