Delaware on Yhdysvaltain toiseksi pienin osavaltio Atlantin rannikolla. Osavaltion ensimmäiset siirtolaiset saapuivat sinne vuonna 1638 Ruotsista ja Suomesta. Siirtolaisten saapumisen 300-vuotispäivän kunniaksi pidettiin siellä suuret juhlat 29.6.1938. Suomen valtio lahjoitti tilaisuudessa Delawaren asukkaille Väinö Aaltosen muovaileman graniittimuistomerkin. Muistomerkin paljastustilaisuudessa puhui Suomen valtion puolesta eduskunnan puhemies Väinö Hakkila. Puhe radioitiin lyhytaaltolähetyksenä Suomeen ja otettiin Helsingissä talteen äänilevylle.

Kuuntele ääninäyte tästä

Näytteet ovat RealAudio-muodossa,
niiden kuuntelemiseen tarvittavan ilmaisen ohjelman saat täältä

Väinö Hakkila - pitkäaikainen kansanedustaja ja eduskunnan puhemies.

Taustaa

Väinö Hakkila joutui aikanaan myös Lapuan liikkeen harjoittaman terrorin kohteeksi. Vasemmistopoliitikkojen ahdistelu saavutti huippunsa vuonna 1930. Se ilmeni räikeimmin kyydityksissä, joita ilmoitettiin sattuneen kesän aikana noin 150 tapausta. Kyydityksen kohteeksi joutui myös eduskunnan sosialidemokraattinen varapuhemies ja Tampereen pormestari Väinö Hakkila. Kahdella autolla liikkuneet "muiluttajat" sieppasivat hänet 18. päivä kesäkuuta mukaansa. Kyyditsijät löivät Hakkilaa kasvoihin ja kuljettivat hänet Lapuan rajalle. Siellä osa vahvasti humalassa olleista kaappaajista oli sitä mieltä, että Lapualla Hakkilalle oli määrätty kuolemantuomio ja se myös pantaisiin nyt toimeen. Osa kyyditsijöistä oli kuolemantuomiota vastaan. Lopulta Hakkila "vain" pamputettiin ja laskettiin kotiinsa. Myöhemmin kyydityksen pääjärjestäjä kapteeni Kalsta sai kahdeksan kuukauden kuritushuonetuomion. Muut kaapparit vapautettiin. Hakkilan tapaus kertoo paljon tuolloin Suomessa vallinneesta yhteiskunnallisesta ilmapiiristä. Maltillinen sosialidemokraattinen poliitikko, joka taisteli sekä kommunistien hajotustoimintaa että äärioikeiston laittomuuksia vastaan, joutui itse väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi. Väinö Hakkila ei kuitenkaan muuttanut tapauksen johdosta poliittista linjaansa, vaan hän pyrki toiminnallaan edistämään kansallista yhtenäisyyttä - näin etenkin talvi- ja jatkosodan aikana. Hakkila toimi vuosina 1936-45 eduskunnan puhemiehenä. Hän saavutti tuolloin tiukalla, mutta rauhallisella asiallisuudellaan arvostusta yli puoluerajojen.

Lisää aiheesta:

Väinö Pietari Hakkila syntyi Lempäälässä 29.6.1882 maanviljelijä Juha Hakkilan ja hänen puolisonsa Wilhelmiinan (os. Pukkilan) perheeseen. Väinö suoritti ylioppilastutkinnon 1903, valmistui filosofian kandidaatiksi 1907 ja lakitieteen kandidaatiksi 1914. Hän toimi asianajajana ja Työväen lakiasiaintoimiston omistajana Helsingissä 1914-20. Toimi välillä vuoden 1917-18 vankeinhoitolaitoksen ylitirehtöörinä ja pyrki uudistamaan tuolloin vankilaoloja humaanimpaan suuntaan. Suomen sosialidemokraattista puoluetta edustanut Hakkila valittiin 1920 Tampereen kaupungin kunnallispormestariksi. Tuolloin hänestä tuli maamme ensimmäinen "punainen" pormestari. Tästä pormestarin virasta hän erosi vasta vuonna 1952. Hakkila oli yhtäjaksoisesti kansanedustaja vuodet 1919-45 ja uudelleen vuodet 1948-57. Hän toimi eduskunnan varapuhemiehenä useaan otteeseen vuosina 1929-32 ja puhemiehenä yhtäjaksoisesti vuodet 1936-45. Hakkila kuului oikeusministerinä Väinö Tannerin hallitukseen vuosina 1926-27. Hän kuului myös moniin valtion komiteoihin ja sai Delawaren siirtokunnan 300-vuotisjuhlan yhteydessä Philadelphian Templen yliopiston kunniatohtorin arvon. Väinö Hakkila kuoli 18.7.1958.