K. J. Ståhlbergin virkaanastujaispuhe 26.7.1919. Jälkiäänitys 1930-luvulta.Eduskunta hyväksyi maallemme tasavaltalaisen hallitusmuodon 21.6.1919. Valtionhoitaja Mannerheim vahvisti sen 17.7.1919. Tasavallalle oli saatava vielä valtion päämies. Eduskunta valitsi 25.7.1919 ensimmäiseksi presidentiksemme K. J. Ståhlbergin. Hän löi vastaehdokkaansa Mannerheimin äänin 143-50. Ståhlberg astui virkaansa jo seuraavana päivänä. Aluksi poliittinen oikeisto ei hyväksynyt Ståhlbergia, mutta muutamassa vuodessa hän saavutti laajojen poliittisten piirien tuen.

Kuuntele ääninäyte tästä

Näytteet ovat RealAudio-muodossa,
niiden kuuntelemiseen tarvittavan ilmaisen ohjelman saat täältä

Kaarlo Juho Ståhlberg, Suomen tasavallan ensimmäinen presidentti 1919-1925

Taustaa

Kuningas vai presidentti?

Suomi oli 6.12.1917 julistautunut tasavallaksi. Vapaussota-kansalaissodan jälkeen alkoi kuitenkin kuulua vaatimuksia, että maasta oli tehtävä kuningaskunta. Monarkistien mielestä kuningas takasi presidenttiä paremmin maan itsenäisyyden. Lisäksi he halusivat lisää valtaa "yhteiskuntaa säilyttäville aineksille". Koska sosialidemokraatit olivat suljettu pois kesällä 1918 valtiopäivätyöstä, monarkistien onnistui saada niukka enemmistö "tynkäeduskunnassa". Tasavaltaa puolustavien porvarien keulahahmoksi kohosi K. J. Ståhlberg, joka mm. lehtikirjoituksissaan varoitti poikkeamasta kansanvallan tieltä. Paasikiven johtama senaatti jätti kuitenkin kesäkuussa 1918 eduskunnalle monarkistisen hallitusmuotoesityksen. Sen perusteluina käytettiin hieman kyseenalaisesti Ruotsin vuoden 1772 hallitusmuodon säädöstä, jonka mukaan hallitsijasuvun sammuttua maalle oli valittava uusi hallitsija. Kansan enemmistön tahdon vastaisesti eduskunta valitsi 9.10.1918 Suomen kuninkaaksi Hessenin prinssin Friedrich Karlin. Hän ei ottanut tarjottua kruunua vastaan, koska Saksa kärsi pian valinnan jälkeen tappion 1. maailmansodassa. Saksan tappion ja maaliskuussa 1919 pidettyjen eduskuntavaalien myötä monarkistien haaveet haihtuivat taivaan tuuliin. Tasavallan kannattajat saivat tuolloin vahvan enemmistön eduskuntaan. Samalla kiista valtion päämiehestä ratkesi presidentti-instituution eduksi. Poliittinen oikeisto ei aluksi hyväksynyt ensimmäiseksi presidentiksi valittua Ståhlbergia, mutta jo parin vuoden kuluessa hän oli saavuttanut toiminnallaan hyvin laajojen kansalaispiirien arvostuksen ja tuen. Jos Ståhlberg olisi asettunut vuonna 1925 uudelleen ehdokkaaksi, hänet olisi hyvin todennäköisesti valittu toiselle kaudelle. Ståhlberg halusi kuitenkin luoda perinteen, missä presidentit vaihtuisivat kuuden vuoden välein. Tästä syystä kieltäytyi ehdokkuudesta ja palasi "siviilivirkaansa" lainvalmistelukuntaan.

Lisää aiheesta:

Suomen ensimmäinen presidentti K. J. Ståhlberg syntyi 28.1.1865 Suomussalmella. Väitteli 1893 molempien oikeuksien tohtoriksi. Osallistui virkamiehenä passiiviseen vastarintaan sortokaudella ja erotettiin virastaan senaatissa 1903. Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori 1908-18. Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti 1918. Valmisteli perustuslakikomitean puheenjohtajana uuden tasavaltaisen hallitusmuodon. Valittiin tasavallan presidentiksi 1919. Presidenttikautensa aikana laski pohjan kansalliselle eheytyspolitiikalle. Hän antoi myös suuntaviivat parlamentaariselle toiminnalle ja presidentin vallankäytölle. Ulkopolitiikan saralla merkittävin saavutus Tarton rauha Suomen ja Neuvosto-Venäjän kanssa vuonna 1920. Kansainliiton avulla saatiin myös kiista Ahvenanmaan asemasta ratkaistua Suomen eduksi 1921. Ståhlberg kieltäytyi asettumasta uudelleen ehdokkaaksi vuonna 1925, vaikka todennäköisesti olisi tullut valituksi. Presidenttikautensa jälkeen Ståhlberg toimi 1926-46 lainvalmistelukunnan vanhempana jäsenenä. Palasi politiikkaan uudelleen 1930 julkaisemalla Lapuan liikettä vastustavia kirjoituksia. Kostoksi Lapuan liikkeen kannattajat "muiluttivat" Ståhlbergin vaimoineen 1930 Joensuuhun. Toimi Kansallisen edistyspuoleen kansanedustaja 1930-32. Oli presidenttiehdokkaana mukana vaaleissa sekä vuonna 1931 että 1937, mutta hävisi molemmilla kerroilla niukasti vastaehdokkailleen (Svinhufvud ja Kallio). Sen jälkeen Ståhlberg toimi politiikan taustavaikuttajana keskustelemalla ajankohtaisista kysymyksistä mm. presidentti Paasikiven kanssa. Ståhlberg kuoli arvostettuna valtiomiehenä 22.9.1952. Maaliskuussa 1919 pidettyjen vaalien jälkeen tasavallan kannattajat saivat eduskuntaan selvän enemmistön.