Ahvenanmaan maakuntalintu Merikotka. Se on suurin petolintumme. Koiras painaa 3-5 ja naaras 4-7 kiloa. Siipien kärkiväli voi olla jopa 2,4 metriä. Siipien kärjet haroittavat. Pyrstö on lyhyt, mistä syystä ruumis näyttää etupainoiselta. Kun linnun iso pää työntyy vielä eteenpäin lennossa, merikotkaa kutsutaan usein leikkisästi lentäväksi räsymatoksi. Merikotka pesii Suomenlahden ja Pohjanlahden rannikoilla Hangosta Vaasaan ulottuvalla kaistalla. Merikotkan ääninäyte on vuodelta 1958. Se on Yleisradion tehostearkiston kokoelmasta.

Kuuntele ääninäyte tästä

Näytteet ovat RealAudio-muodossa,
niiden kuuntelemiseen tarvittavan ilmaisen ohjelman saat täältä

Istuva merikotka. Luonnonkuva-arkisto / Seppo Lammi.

Taustaa

Merikotkat pesivät aikaisemmin pitkin koko Suomenlahden ja Pohjanlahden rannikkoa ja todennäköisesti myös suurimmilla sisäjärvillämme. 1800-luvun lopulla Merikotkia ryhdyttiin kuitenkin vainoamaan mm. riistanhoitoon vedoten. Merikotkakanta oli hävinnyt 1920-luvulle tultaessa kaikilta sisävesiltä ja muilta meren rannikkoilta lukuunottamatta Merenkurkun aluetta. Kannan uhkaavan pienentymisen vuoksi merikotka rauhoitettiin vuonna 1924. Pieni merikotkakanta elpyi vainon päätyttyä. Pesivien merikotkien määräksi arvioitiin 1940-luvun puolivälissä 50 paria. Sotavuosien jälkeen merikotkien elämää uhkasi kuitenkin uusi vaara - ympäristömyrkyt. Kuolleina löydetyistä kotkista ja kuoriutumatta jääneistä munista löydettiin 1960-luvulla alkaneissa tutkimuksissa korkeita elohopea.- ja DDT-pitoisuuksia. 1970-luvulta alkaen merikotkien määrä on alkanut hiljalleen kasvaa ympäristömyrkkyjen käytön vähentyessä ja merikotkien suojelutyön ansiosta. Vuonna 1993 merikotkamme saivat ennätykselliset 84 poikasta. Nykyisin pesiviä merikotkia on kaikkiaan noin sata paria. Merikotka voi napata jopa 3 kiloa painavan hauen. Se on kotkan omaan painoon nähden huomattavan suuri saalis. Merikotka syö lisäksi muita lintuja. Yleisimpiä saalislintuja ovat tukkasotka, koskelo ja heinäsorsa. Merikotka on melko kehno saalistaja, mistä syystä se käy usein myös haaskoilla. Tätä merikotkille luonteenomaista tapaa on käytetty hyväksi niiden suojelussa sijoittamalla esim. ympäristömyrkyistä vapaita lehmän ruhojen osia lintujen ruokailupaikoille.

Lisää aiheesta:

Ahvenanmaa, ruotsiksi Åland on itsehallinnollinen Suomen maakunta ja lääni. Se kattaa pohjoisen Itämeren ja Selkämeren välisen saariston. Maakunnan alueella on 6554 saarta ja luotoa. Niiden maapinta-ala on yhteensä 1481 neliökilometriä. Pääsaari on Ahvenanamaan "manner". Tärkeitä saaria ovat Eckerö, Lemland, Lumparland, Vårdö, Kumlinge, Sottunga, Föglö ja Kökar. Pysyvää asutusta on noin sadalla saarella. Maakunnan ainoa kaupunki on Maarianhamina. Ahvenanmaan asukasluku on noin 25.000 henkilöä. Heistä valtaosa on ruotsinkielisiä (96 %). Maakunnan maisemaa hallitsevat meri ja saaret. Joillakin saarilla on hyvin runsaslajinen ja rehevä kasvisto. Ahvenmaan luonnon erikoisuutena ovat lehtoniityt. Elinkeinoista tärkeimmäksi ovat nousseet viime vuosina matkailu ja merenkulku. Maatalouden merkitys ja kalastuksen on vähentynyt.