Entinen pääministeri ja Suomen Lontoon suurlähettiläs Sakari Tuomioja asettui hieman vastahakoisesti mukaan presidenttikilpaan vuonna 1956. Eräänä syynä oli se, että hän ei erityisesti rakastanut puheiden pitämistä. Ehdokkaana hän joutui kuitenkin tämän ikävän velvollisuuden eteen, kuten esim. radio-puheenvuorossaan 12.1.1956. Sakari Tuomiojan kannalta saattoi olla onni, ettei häntä valittu presidentiksi, koska siinä virassahan ei voi välttää puheita. Muutoin lahjakas Tuomioja valittiin kuitenkin pian eräänä ensimmäisistä suomalaisista korkeisiin YK-tehtäviin.

Kuuntele ääninäyte tästä

Näytteet ovat RealAudio-muodossa,
niiden kuuntelemiseen tarvittavan ilmaisen ohjelman saat täältä


Sakari Tuomioja - kansainvälinen suomalainen.

» Lue lisää aiheesta


Taustaa




Sakari Tuomiojan nimi alkoi esiintyä presidenttiehdokkaiden joukossa yhä useammin vuonna 1954, kun hänen hallituksensa oli kaatunut ja Tuomiojan ja Urho Kekkosen välit viilenivät. Vaikka Tuomioja ei ollut Kokoomuksen jäsen, hän alkoi kohota vuonna 1955 puolueen ykkösehdokkaaksi. Tuomioja osoittautui erityisesti puolueen kenttäväen suosikiksi. Kun kesäkuussa -55 vielä hänen oma puolueensa - Vapaamielisten liitto - asetti Sakari Tuomioajan omaksi presidenttiehdokkaakseen, hän katsoi velvollisuudekseen asettua kilpaan mukaan. Vastahakoisuus johtui osittain siitä, että erityisesti Kokoomuksen piirissä Tuomiojan uskottiin ja toivottiin katkaisevan Urho Kekkosen "kuningastien". Tätä tunnelmaa kuvaa hyvin Karin (Kari Suomalainen) tekemä pilapiirros, kun Sakari Tuomioja oli nimitetty Suomen Lontoon suurlähettilääksi. Kuvassa Kekkonen antaa ohjeita Tuomiojaa Lontoon Toweriin marssittavalle vartiopäällikölle; "Pitäkää uusi suurlähettiläämme hyvässä tallessa siksi kunnes presidentinvaalit ovat ohitse". Sakari Tuomioja vastahakoisuuteen oli myös toinenkin syy. Hän ei erityisesti rakastanut puheiden pitämistä. Ehdokkaana hän joutui kuitenkin niitä pitämään, kuten esim. näytteenä kuultavan radiopuheen 12.1.1956. Mainittu asenne käy ilmi tekstistä, jonka hän oli kirjoittanut kauppaneuvos Kalle Kaiharille lähettämäänsä korttiin, "Kuten olet huomannut lehdistä, olen täällä Suomessa harjoittamassa "mielihommaani" s.o. puheiden pitämistä. Huh, huh". Sakari Tuomiojan kannalta saattoi olla onni, ettei häntä valittu presidentiksi, koska siinä virassa ei voi välttää puheiden pitämistä. Muutoin hyvin lahjakas Sakari Tuomioja kohosi pian presidentinvaalien jälkeen ensimmäisenä suomalaisena korkeisiin YK-tehtäviin. Niistä mainittakoon YK:n Euroopan talouskomission (ECE:n) pääsihteeriys vuosina 1957-60, Laosin taloutta tutkineen YK:n toimikunnan puheenjohtajuus vuonna puheenjohtajuus vuosina 1959 ja 1961. YK:n pääsihteeri U. Thant kutsui Tuomiojan huhtikuussa 1964 Kyproksen kriisin sovittelijaksi. Tämä tehtävä jäi häneltä kuitenkin kesken.







Lisää aiheesta:



Sakari Severi Tuomioja syntyi Tampereella 29.8.1911. Vanhemmat lakit. kand. Walto Wihtori Tuomioja ja Laina Sofia, os,. Boman. Puoliso Wappu Illike, os. Wuolijoki 1939-64. Lapset: Tuuli (40) ja Erkki (46). Ura: Ylioppilas 1929, lakit. kand. 1937 ja lisensiaatti 1949. Varatuomarin arvo 1940. Tuomioja toimi 1930-luvun lopulla mm. valtiovarainvaliokunnan sihteerinä ja valtion tilintarkastajien sihteerinä sekä vuodesta 1940 alkaen valtiovarainministeriön hallitussihteerinä. Talousmiehenä kunnostautunut Tuomioja nimitettiin vuonna 1945 Suomen Pankin johtokunnan puheenjohtajaksi (pääjohtajaksi). Tässä tehtävässä hän oli vuoteen 1955 saakka, jolloin tuli nimitetyksi Suomen Lontoon suurlähettilääksi. Sakari Tuomioja kuului ensin Edistyspuolueeseen ja vuodesta 1951 alkaen Vapaamielisten Liittoon. Hän toimi toisena valtiovarainministerinä Paasikiven 2. hallituksessa 1944-45, valtiovarainministerinä Paasikiven 3. hallituksessa 1945, kauppa- ja teollisuusministerinä Kekkosen 1. hallituksessa 1950-51 ja ulkoministerinä Kekkosen 3. hallituksessa 1951-52. Kun maahan ei saatu vuonna 1953 aikaan poliittista hallitusta, Tuomioja nimitettiin toimitusministeriön pääministeriksi. Hän oli Suomen Lontoon suurlähettiläs vuosina 1955-57 ja Tukholmassa 1960-64. Sakari Tuomioja teki merkittävän uran myös YK:n palveluksessa (ks. edellinen tekstiosio). Tuomioja sairastui vakavasti syyskesällä 1964, kun hän oli YK:n edustajana sovittelemassa Kyproksen kriisiä. Sakari Tuomioja lennätettiin Helsinkiin, missä hän kuoli Kivelän sairaalassa 9.9.1964. Mittavasta poliittisesta urastaan huolimatta Tuomioja muistetaan Suomessa kuitenkin lähinnä kansainvälisenä virkamiehenä, joka antoi henkensä rauhan puolesta.