Sosialidemokraattinen puolue ei kansalaissodan jälkeen juuri saanut riveihinsä lukeneistoon kuuluvia henkilöitä. Näin puolue joutui kasvattamaan itse omat toimihenkilönsä. Parturioppilas Karl-August Fagerholm oli perustamassa vuonna 1919 Suomen Kähertäjä- ja parturiapulaisliittoa. Nopeaälyinen ja sanavalmis Fagerholm valittiin heti liiton luottamustehtäviin. Samaan aikaan hän ryhtyi kirjoittelemaan juttuja liiton lehteen "Figaroon". Liiton varttuneemmat toimitsijat järjestivät nuoren Karl-Augustin talvikaudeksi 1921-22 Länsi-Uudenmaan kansanopistoon. Tuon talven aikana hänen poliittinen vakaumuksensa kypsyi. Fagerholmista tuli pohjoismainen sosialidemokraatti, joka uskoi yhteiskunnan rauhanomaiseen rakentamiseen taloudellisten ja sosiaalisten uudistusten tietä. Pohjoismaihin suuntautumista helpotti myös se, että hän puhui äidinkielenään ruotsia. Fagerholm valittiin eduskuntaan vuonna 1930. Hän toimi kansanedustajana ja moninkertaisena eduskunnan puhemiehenä yhtäjaksoisesti vuoteen 1966 saakka. Kansanedustajan työn ohella Fagerholm oli sosiaaliministerinä useissa hallituksissa vuosina 1937-43. Syksyllä 1943 hän erosi ministerin tehtävästä saksalaisten painostuksesta. Fagerholm oli epäillyt saksalaisten voittoa ja arvostellut heidän toimenpiteitään Norjassa. Eronsa jälkeen Fagerholm lähestyi Suomessa ns. rauhanoppositiota. Välirikko saksalaisten kanssa ja toiminta rauhanoppositiossa koitui sodan jälkeen Fagerholmin onneksi. Neuvostoliitto luotti Fagerholmiin ja hän myös toimi johdonmukaisesti uuden ulkopoliittisen suunnan puolesta. Näin hänestä tuli eräs sodanjälkeisen ajan merkittävimmistä poliitikoista. Vuoden 1956 presidentinvaalissa Fagerholm hävisi vain kahdella äänellä Urho Kekkoselle. Kekkonen antoi kuitenkin heti kilpaveljelleen tehtäväksi muodostaa uusi hallitus. Fagerholmin hallitus syntyi vaikeuksien keskelle ja hajosi sosialidemokraattisen puolueen sisäisiin riitoihin seuraavana vuonna. Fagerholm muodosti kolmannen ja viimeisen hallituksensa vuonna 1958. Se puolestaan kaatui Neuvostoliiton järjestämiin "yöpakkasiin" varsin nopeasti. Yöpakkasten syynä ei ollut Fagerholm, vaan hallituksessa ministerinä ollut Väinö Leskinen, jota kohtaan Neuvostoliitto tunsi syvää epäluuloa. Poliittisen uransa loppuvaiheen ajan Fagerholm toimi kansanedustajana ja eduskunnan puhemiehenä. Hänellä oli myös "siviilivirka" ALKO:n pääjohtajana (1952-68). Poliitikkona joviaali ja sovittelukykyinen Fagerholm pystyi toimimaan hyvässä yhteistyössä eri puolueiden edustajien kanssa. Näin hän pystyi viemään läpi monia käytännön uudistuksia ja toteuttamaan käytännössä pohjoismaista, sosialidemokraattista linjaansa.

Karl-August Fagerholm syntyi Siuntiossa 31.12.1901. Vanhemmat kivityömies Johan August Fagerholm ja Olga, os. Nordman. Parturioppilas 1916. Arbetarbladet -lehden toimittaja 1923-34 ja päätoimittaja 1934-42. Kansanedustaja (SDP) 1930-66, eduskunnan puhemies 1945-47, 1950-56, 1957-58, 1959-61 ja 1965-66. Sosiaaliministeri 1937-43 ja 1944, pääministeri 1948-50, 1956-57 ja 1958-59. Alkoholiliikkeen (ALKO) johtaja 1942-52 ja pääjohtaja 1952-68. Fagerholm sai valtioneuvoksen arvonimen 1969. Hän kuoli Helsingissä 22.5.1984.