Oskari Tokoi syntyi talollisen poikana Kannuksessa 1873. Monien pohjalaisten tavoin hän lähti vuonna 1891 Yhdysvaltoihin "vuolemaan kultaa". Hän työskenteli siellä kaivostyömiehenä kymmenen vuotta. Yhdysvalloissa ollessaan Tokoi kiinnostui yhteiskunnallisista asioista. Välittömästi kotimaahansa paluun jälkeen 1901 hän liittyi työväenliikkeeseen, vaikka toimi itse kaupanhoitajana ja -omistajana sekä maanviljelijänä synnyinseudullaan. Tokoi kohosi nopeasti yhdeksi Suomen kasvavan työväenliikkeen johtohahmoksi. Hänet valittiin sos.dem. puolueen listoilta jokaiseen eduskuntaan vuosina 1907-17. Vuoden 1913 valtiopäivillä hän toimi eduskunnan puhemiehenä ja ensimmäisenä varapuhemiehenä 1914. Eduskunnassa Tokoi ajoi erityisesti tilattoman väestön asiaa, mutta hän arvosteli voimakkaasti myös venäläisten harjoittamia sortotoimenpiteitä. Venäjän maaliskuun vallankumouksen jälkeen Oskari Tokoista tuli senaatin talousosaston varapuheenjohtaja ja sen piiristä kootun kaikkien puolueiden hallituksen johtaja. Hän lausui eduskunnassa 20.4.1917 selvästi julki tavoitteensa - maamme Valtiollinen itsenäisyys. Tokoin hallituksella oli kuitenkin suuria vaikeuksia Venäjän vallankumouksellisen kuohunnan heijastusvaikutusten, elintarvikepulan ja kärjistyvän yhteiskunnallisen tilanteen hoidossa. Tokoi kärjisti itsekin kesällä 1917 poliittista tilannetta joillakin varomattomilla lausunnoilla "vallankumouksen jatkumisella". Syksyllä 1917 uudet vaalit toivat eduskuntaan porvarillisen enemmistön ja Tokoin hallitus erosi. Uusilla valtiopäivillä Oskari Tokoi ryhtyi tukemaan sos.dem. puolueen vallankumouksellista siipeä. Kun kansalaissota syttyi tammikuussa 1918, Tokoista tuli punaisen puolen hallituksen - kansanvaltuuskunnan - elintarvikeasiain valtuutettu. Punaisten kukistuttua Tokoi pakeni Venäjälle monien punakaartilaisten tavoin. Siellä kuningas Nälkä ajoi hänet ja noin tuhat entistä punakaartilaista Englannin interventiopolitiikkaa tukeneen, ns. Muurmannin legioonan palvelukseen. Englantilaisten kannalta kielitaitoinen ja suomalaisessa politiikassa kouliintunut Tokoi oli sopiva henkilö legioonan poliittiseksi neuvonantajaksi. Tokoin "epäpyhä allianssi hänen majesteettinsa palveluksessa" päättyi 1920, kun Englanti päätti lopettaa bolshevikkien vastaisen taistelun ja legioona hajotettiin. Tokoi siirtyi englantilaisten avustuksella vuonna 1921 Kanadan kautta Yhdysvaltoihin. Siellä Tokoi loi uuden uran osuustoiminnallisissa tehtävissä. Hän toimitti myöhemmin myös Fitchburgissa ilmestynyttä Raivaaja-lehteä, joka kannatti sosialidemokraattista aatetta. Tokoi oli tuomittu poissaolevana osallisuudesta kapinaan heti kansalaissodan jälkeen, joten hän ei voinut sotien välisenä aikana vierailla kotimaassaan. Huhtikuussa 1944 hänet vapautettiin (Lex Tokoi) kuitenkin näistä syytöksistä. Heti jatkosodan jälkeen Tokoi organisoi Yhdysvalloissa mittavan avustustoiminnan Suomen hyväksi. Vuonna 1948 Suomen valtio myönsi hänelle erityiseläkkeen entisen isänmaan hyväksi tehdystä työstä. Seuraavana vuonna hän vieraili Suomen Huollon kutsusta entisessä kotimaassaan. Tokoi vieraili Suomessa uudelleen vuonna 1957. Tällä kertaa aiheena oli yksikamarisen eduskunnan 50-vuotisjuhla. Oskari Tokoi kuoli Yhdysvalloissa 1963.