1900-luvun alkuvuosina avioliiton ulkopuolella syntyi runsaasti lapsia. Varsinkin köyhiin oloihin syntyneiden au-lasten ja heidän äitiensä kohtalo ei ollut kadehdittava. Aineellisen puutteen lisäksi he joutuivat usein moraalisen paheksunnan kohteiksi. Nuori kansanedustaja Miina Sillanpää teki jo vuoden 1907 valtiopäivillä aloitteen au-lasten ja äitien turvakodin perustamisesta. Sillanpää puhui radiossa jouluna 1949 aiheesta onko joulu kaikilla? Puheessaan hän käsitteli jälleen kerran au-lasten asemaa.

Kuuntele ääninäyte tästä

Näytteet ovat RealAudio-muodossa,
niiden kuuntelemiseen tarvittavan ilmaisen ohjelman saat täältä

Miina Sillanpää - Suomen ensimmäinen naisministeri.

Taustaa

"Ken on Suomen lääkäreistä kuuluisin, se on Matti Äyräpää.
Ken on Suomen painijoista voimakkain, se on Saki Hevonpää.
Ken on Suomen piioista kiukkuisin, se on Miina Sillanpää".
Pilalehti Tuulispäässä 1900-luvun alkuvuosina julkaistu värssy kertoo, kuinka Miina Sillanpäästä oli tullut oman aikansa "julkkis". Sillanpään elämä sujui tuhansien kaltaistensa työläisnaisten ja palkollisten tapaan 27.2.1898 saakka. Hän osallistui tuolloin Helsingin palvelijataryhdistyksen perustavaan kokoukseen ja tuli valituksi heti toimikuntaan, jonka piti laatia uuden yhdistyksen säännöt. Kun yhdistys perustettiin 16.3.1898, Miina valittiin sen varapuheenjohtajaksi. Palvelijataryhdistyksen johtoon tuli myös rouvien edustajia. Sopu palvelijattarien ja rouvien välillä alkoi kuitenkin rakoilla välittömästi, kun palvelijattaret ryhtyivät Miinan johdolla vaatimaan itselleen ylityökorvauksia, lomaoikeuksia ja muita sosiaalisia etuja. Paljon julkisuutta saaneiden riitojen seurauksena "rouvasväen" edustajat jättivät pian yhdistyksen. Lehdistökirjoittelussa ja rouvien kahvikesteissä Miina Sillanpää leimautui palvelijattarien villitsijäksi ja sai vastustajiltaan pilkkanimen piikakenraali. Palvelijataryhdistyksen toiminta ei kuitenkaan ollut pelkkää riitelyä. Yhdistys perusti jo vuonna 1899 paikanvälitystoimiston, jonka johtajaksi tuli Miina Sillanpää. Hän oli lisäksi vuosina 1900-15 yhdistyksen perustaman palvelijatarkodin johtajatar. Miina valittiin rouva Alli Trygg-Heleniuksen jälkeen vuonna 1901 myös Helsingin palvelijataryhdistyksen puheenjohtajaksi. Hän hoiti tätä tehtävää yhtäjaksoisesti kuolemaansa eli vuoteen 1952 saakka. Aluksi ei Miina eikä hänen yhdistyksensä kuuluneet työväenliikkeeseen, mutta poliittinen paine oli kova. Hän liittyi 1904 ensin itse seuraavana vuonna hänen yhdistyksensä Työväenpuolueeseen (myöh. SDP). Samalla alkoi Miina Sillanpään poliitikon ura. Hänet valittiin ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan 1907. Ensimmäisillä valtiopäivillään Miina oli mukana aloitteessa, jonka mukaan avioliiton ulkopuolella syntyneille lapsille pitäisi perustaa hoitokoteja. Vaikka aloite ei tuolloin johtanut toimenpiteisiin, Miina piti "turvattomien naisten ja lasten asioita" esillä seuraavillakin valtiopäivillä. Miina ei asettunut ehdokkaaksi 1917, mutta palasi jälleen eduskuntaan 1919. Miina Sillanpään nimitettiin 13.12.1926 Suomen ensimmäiseksi naisministeriksi. Hän sai hoitaakseen Väinö Tannerin vähemmistöhallituksessa apulaissosiaaliministerin salkun. Nimitys oli tietysti suuri tapaus. Tatu Pekkarinen lauloi "piikakenraalista" nyt jo hieman kunnioittavampaan sävyyn.
"En laula minä puolueriidasta,
tää värssy on ministeri Miinasta.
Sillä Miina on naisista ykkönen
ja vielä on vapaa tyttönen.
Miina se naisille latuja jo aukoo,
miehiltä hallitushuolet pian taukoo".
Ministerikautensa jälkeen Miina Sillanpää jatkoi edelleen kansanedustajana lähes yhtäjaksoisesti aina vuoteen 1948 saakka. Tuolloin hän ei heikentyneen terveytensä vuoksi asettunut enää kansanedustajaehdokkaaksi. Miina Sillanpää johti myös useita sosiaalialan yhdistyksiä, joiden lukuisia rakennushankkeita hän edisti keräämällä mm. lahjoituksia eri tahoilta. Väinö Tanner kutsuikin joskus leikillään Miinaa Suomen suurimmaksi kerjäläiseksi. Miina Sillanpää sai talousneuvoksen arvonimen vuonna 1939, vaikka sosiaalineuvoksen arvo olisi ehkä kuvannut hänen elämäntyötään paremmin. Miina Sillanpää kuoli Helsingissä 3.4.1952.

Lisää aiheesta:

Miina Sillanpää syntyi 4.6.1866 Jokioisilla. Vanhemmat: torppari Juho Jaakonpoika Riktig ja Leena Juhontytär Roth. Miina kävi kaksi lukukautta kiertokoulua ja ollessaan 1878-84 työssä Forssan pumpulikehräämöllä, kävi tehtaan koulua, jota oli yöviikoilla neljä tuntia päivässä. Vuonna 1884 Sillanpää siirtyi tehdastyöstä palvelijattareksi. Hän palveli vuodet 1884-87 maisteri Aatto Suppasen perheessä Porvoossa. Miina siirtyi vuoden 1887 lopulla Helsinkiin ja palveli siellä eri perheissä 1.5.1899 saakka. Osallistui 27.2.1898 pidettyyn palvelijattarien kokoukseen ja tuli valituksi perustettavan suunnitellun yhdistyksen sääntöjä valmistelevaan toimikuntaan. Valittiin 16.3.1898 perustetun Helsingin palvelijataryhdistyksen varapuheenjohtajaksi. Sillanpäästä tuli vuonna 1899 Palvelijataryhdistyksen perustaman paikanvälitystoimiston johtajaksi. Valittiin 1901 Palvelijataryhdistyksen puheenjohtajaksi, mitä tehtävää hän hoiti kuolemaansa saakka. Miina Sillanpää oli eduskunnan jäsen 1907-17, 1919-33 ja 1936-48. Hänet nimitettiin Suomen ensimmäiseksi naisministeriksi 13.12.1926. Sillanpäällä oli lisäksi "siviilivirka" Osuusliike Elannon ravintoloiden tarkastajana 1916-32. Hän toimi Sos.dem. puolueen luottamustoimissa ja oli mukana sosiaalialan järjestöissä. Miina Sillanpää oli mm. Helsingin Ensi Koti ry:n puheenjohtajana 1936-52 ja Ensi Kotien Liiton puheenjohtaja 1945-52. Talousneuvoksen arvonimi 1939. Miina Sillanpää kuoli 3.4.1952.