Pertti Ukkola valmistautui huolellisesti Montrealin olympiakisoihin ja oli hyvässä kunnossa. Ukkola itse muistelee tunnelmiaan Tampereen rautatieasemalla heinäkuun alkupäivinä 1976, kun hän aloitti kisamatkan kohti Montrealia. "Tunne oli merkillinen. En kehdannut siitä edes puhua kenellekään. Muistan mietiskelleeni, että voiko tämä olla näin yksinkertaista ja helppoa lähteä olympiakisoihin. Eikä vain osallistumaan, vaan hakemaan menestystä". Ukkola piti ennakkoon vaarallisimpana vastustajanaan Neuvostoliiton Fahrad Mustafinia. Itse kisoissa Ukkola joutui toisessa ottelussaan Mustafinia vastaan. Hän teki asiantuntijoidenkin kannalta todellisen yllätyksen ja kukisti Mustafinin pistein 6-5. Sen jälkeen tie loppuotteluun oli helpompi. Loppuottelussa vastustajaksi seuloutui Jugoslavian Ukkolalle tuttu mies - Jugoslavian Ivan Frgic. He olivat kohdanneet aikaisemmin jo seitsemän kertaa. Niistä otteluista kuusi oli päättynyt Ukkolan voittoon. Loppuottelu käytiin 24.7.1976. Siitä tuli äärimmäisen tiukka, sillä myös Frgic janosi kultaa ja kunniaa. Kahden ensimmäisen jakson aikana Frgic hankki pienen pistejohdon ja molemmat ottelijat saivat kaksi varoitusta. Tilanne ottelun kolmannen ja viimeisen vaiheen alkaessa oli Ukkolan kannalta äärimmäisen hankala. Jos molemmat miehet olisivat tulleet ajetuiksi matolta kolmannen varoituksen jälkeen, niin Ukkola olisi jäänyt hopealle. Tähän Frigic näytti myös pyrkivän. Tauolla Ukkola päätti vaihtaa taktiikkaa. Hän heitti nurkkaan varovaisen ottelutyylin ja ryhtyi metsästämään suorituspisteitä. Ukkolan uhkaavasta tilanteesta ennen viimeistä jaksoa olivat selvillä myös katsomossa ja radioselostamossa ottelua seuraavat suomalaiset. Ottelua radioon selostavan Antero Viherkentän jännitys tulee ilmi ääninäytteestä, mutta Kalevi "Kallu" Tuominen on muistellut ottelua paikan päällä seuranneiden suomalaiskatsojien tunnelmia seuraavasti. "Minun takanani istuivat suurlähettiläs Niilo Pusa, ministeri Olavi J. Mattila, vuorineuvos Kauko Rastas ja kauppaneuvos Kalle Kaihari. Kun ottelu rupesi huipentumaan, he kävivät koko ajan kuumana, huusivat, että "tee jotain, tee jotain". Minä, että ei tässä ole mitään tehtävissä, tuolla se poika painii. Lopussa Pertsa osoitti aktiivista passiivisuutta ja antoi tahallaan pisteen, koska tiesi, ettei Frigicillä ole enää voimia lisäpisteiden tekemiseen. Ukot saivat hepulin: "Herrajumala, nyt se menee selälleen!". Minä, että nyt hiljaa, tämä on sataprosenttisesti Pertsan taktiikkaa. Huusin niin paljon kuin keuhkoista lähti, "Liiku, Liiku". Viisi, kuusi sekuntia ennen loppua miehet komennettiin pystyyn, ja Pertsa aloitti voitontanssin. Huomattuaan ajan loppuvan vääjäämättömästi, Frigic antautui".