2.4.2003
Linnut huoltavat
höyhenpukuaan jatkuvasti. Pientä siistimistä tapahtuu
vähän väliä, kun linnut eivät ole aterioimassa
tai liikkeellä. Ne rapsuttelevat tai näykkivät
yksittäisiä sulkia, varmistavat että sulat ovat
kunnossa. Ja itse asiassa tehtävä on hyvin tärkeä
sillä sulat rapaantuvat, likaantuvat, kuluvat, niihin tarttuu
levää ja pihkaa, mettä tai höyhenpeitteeseen
ilmaantuu loisia. Ja jos höyhenpeite ei ole kunnossa, se
ei enää suojaa lintua kylmältä, ja jos siipisulat
eivät ole järjestyksessä, ei onnistu enää
lentäminenkään. Niin että höyhenpuku
on yksinkertaisesti pidettävä siistinä. Ja höyhenpeitteen
perushuolto onnistuu esimerkiksi kylpemällä.
Varpuset,
tiaiset, peipot, rastaat ja monet muut kylpevät matalassa
vedessä. Ne hakeutuvat esimerkiksi sadevesilätäköihin
tai jopa asfaltille kylpemään, kastelevat päänsä,
rintansa, siiventaipeensa, ja sen jälkeen ravistelevat päätään
puolelta toiselle, lyövät siivillään niin
että vesi roiskuu ympäriinsä, ja painavat vielä
lopuksi pyrstön veteen.
Vesilintujen
kylpeminen on paljon perusteellisempaa puuhaa. Nehän voivat
aina hädän tullen sukeltaa. Niimpä ne saattavat
kieriskellä ja pyöriskellä vedessä ja tehdä
jopa voltteja.
Ja jotkut
linnut kylpevät vettä mieluummin hiekassa. Esimerkiksi
kanalintujen, monien kehrääjien, pöllöjen
ja haukkojen on nähty ottavan hiekkakylpyjä. Ja myös
varpuset pitää tällaisista hiekka- ja tomukylvyistä.
Ne ruopivat hiekkateiden reunoille kuoppia, ja roiskuttavat sitten
vauhdikkaasti hienojakoista hiekkaa ympärilleen. Ilmeisesti
homman ideana on hävittää höyhenpuvussa piileskelevät
loiset, jotka eivät luultavasti tällaisesta kylpemisen
riemusta oikein välitä.
.
|