28.5.2002
Lintujen jalat
eivät suinkaan ole kaikilla samanlaiset, vaan ne ovat sopeutuneet
monin eri tavoin ruumiin kannattamiseen, liikkumiseen maalla ja
vedessä, kiipeämiseen, pesänrakennukseen ja joillakin lajeilla
ravinnon pyyntiin ja käsittelyyn.
Erilaisilla
jaloilla liikkuminenkin on erilaista. Kun lintujen menoa tarkemmin
seuraa, huomaa pian, että toiset pomppivat tasajalkaa, ja toiset
kävelevät. Suurimmaksi osaksi puissa tai pensaissa tai pöheikköjen
kätköissä viihtyvien lintujen on helpointa liikkua hyppelemällä
oksalta toisella. Tasaisella maalla hyppely on kuitenkin tehotonta
ja energiaa kuluttava liikkumistapa, ja pääasiassa maassa oleskelevat
kiurut, kirviset ja kottaraiset kävelevät.
Jalkoja löytyy
joka lähtöön. Pääasiassa maassa oleskelevilla linnuilla on tukevat
kävelyyn ja kuopimiseen sopivat jalat. Kahlaajat voivat kävellä
rantavedessä ja korkeassa kasvillisuudessa pitkillä jaloillaan.
Toisaalta lyhyistä aloista on hyötyä sellaisille linnuille, jotka
joutuvat esim ruokaillessaan riippumaan selkä alaspäin, kuten
vaikka jotkut tiaiset.
Puissa elävien
lintujen jaloissa on myös eroja. Hippiäinen elää kuusikoissa,
eikä saa liukkaista lehtipuiden oksista oikein tukevaa otetta
jaloillaan, mikä taas ei ole hömötiaiselle minkäänlainen ongelma.
Puiden runkoja pitkin kiipeilevillä tikoilla on kynnet jaloissa
ja uloin varvas on taaksepäin suuntautunut. Molemmat seikat helpottavat
liikkumista pystysuorilla pinnoilla.
Valkovikloilla,
punajalkavikloilla ja useimmilla muilla kahlaajilla on pitkät,
toisistaan kaukana olevat varpaat, jotta maata vasten olisi mahdollisimman
suuri jalkapinta-ala. Tällaiset jalat estävät lintua vajoamasta
pehmeään liejuun. Vastaavasti lumeen vajoamista estävät esim kiirunoiden
jalkojen höyhenet ja leveät kynnet.
Petolintujen
varpaiden vahvat kaarevat kynnet soveltuvat hyvin tarttumiseen
ja kiinnipitoon. Vesilintujen jalan pinta- alaa laajentaa varpaisiin
kiinnittynyt, sarveiskerroksen peittämä ihopoimu, räpylä. Sorsalinnuilla
se yhdistää kolmea etuvarvasta. Myös kihuilla, lokeilla, tiiroilla
ja ruokkilinnuilla on räpylät ja monilla kahlaajillakin pieni
räpylän aihe varpaiden tyvellä.
Kaiken kaikkiaan linnun jalat toimivat tehokkaina meloina, jos
ne sijaitsevat, kuten sorsilla ja hanhilla, hyvin takana ruumiissa.
Esim uikkujen, kuikkien ja sukeltajasorsien jalat ovat hyvin takana,
ja ne toimivat kuin laivan potkuri linnun sukeltaessa. Maalla
tällaiset jalat eivät ole yhtä näppärät. Kaikkea ei voi saada
yksillä jaloilla!
|