PUHETTA LINTUJEN JALOISTA

28.5.2002 Lintujen jalat eivät suinkaan ole kaikilla samanlaiset, vaan ne ovat sopeutuneet monin eri tavoin ruumiin kannattamiseen, liikkumiseen maalla ja vedessä, kiipeämiseen, pesänrakennukseen ja joillakin lajeilla ravinnon pyyntiin ja käsittelyyn. Erilaisilla jaloilla liikkuminenkin on erilaista. Kun lintujen menoa tarkemmin seuraa, huomaa pian, että toiset pomppivat tasajalkaa, ja toiset kävelevät. Suurimmaksi osaksi puissa tai pensaissa tai pöheikköjen kätköissä viihtyvien lintujen on helpointa liikkua hyppelemällä oksalta toisella. Tasaisella maalla hyppely on kuitenkin tehotonta ja energiaa kuluttava liikkumistapa, ja pääasiassa maassa oleskelevat kiurut, kirviset ja kottaraiset kävelevät. Jalkoja löytyy joka lähtöön. Pääasiassa maassa oleskelevilla linnuilla on tukevat kävelyyn ja kuopimiseen sopivat jalat. Kahlaajat voivat kävellä rantavedessä ja korkeassa kasvillisuudessa pitkillä jaloillaan. Toisaalta lyhyistä aloista on hyötyä sellaisille linnuille, jotka joutuvat esim ruokaillessaan riippumaan selkä alaspäin, kuten vaikka jotkut tiaiset. Puissa elävien lintujen jaloissa on myös eroja. Hippiäinen elää kuusikoissa, eikä saa liukkaista lehtipuiden oksista oikein tukevaa otetta jaloillaan, mikä taas ei ole hömötiaiselle minkäänlainen ongelma. Puiden runkoja pitkin kiipeilevillä tikoilla on kynnet jaloissa ja uloin varvas on taaksepäin suuntautunut. Molemmat seikat helpottavat liikkumista pystysuorilla pinnoilla. Valkovikloilla, punajalkavikloilla ja useimmilla muilla kahlaajilla on pitkät, toisistaan kaukana olevat varpaat, jotta maata vasten olisi mahdollisimman suuri jalkapinta-ala. Tällaiset jalat estävät lintua vajoamasta pehmeään liejuun. Vastaavasti lumeen vajoamista estävät esim kiirunoiden jalkojen höyhenet ja leveät kynnet. Petolintujen varpaiden vahvat kaarevat kynnet soveltuvat hyvin tarttumiseen ja kiinnipitoon. Vesilintujen jalan pinta- alaa laajentaa varpaisiin kiinnittynyt, sarveiskerroksen peittämä ihopoimu, räpylä. Sorsalinnuilla se yhdistää kolmea etuvarvasta. Myös kihuilla, lokeilla, tiiroilla ja ruokkilinnuilla on räpylät ja monilla kahlaajillakin pieni räpylän aihe varpaiden tyvellä. Kaiken kaikkiaan linnun jalat toimivat tehokkaina meloina, jos ne sijaitsevat, kuten sorsilla ja hanhilla, hyvin takana ruumiissa. Esim uikkujen, kuikkien ja sukeltajasorsien jalat ovat hyvin takana, ja ne toimivat kuin laivan potkuri linnun sukeltaessa. Maalla tällaiset jalat eivät ole yhtä näppärät. Kaikkea ei voi saada yksillä jaloilla!

Tietoiskut

Punarinta. Kuva: Juha Laaksonen