KYSYMYKSIÄ: Kalat

 

Mitä yhteistä on nahkiaisilla ja likomadoilla? Mitä nahkiaiset syövät? Arto Huhtamäki Nahkiaisnaaraan jokien sorapohjalle munimista mätimunista kuoriutuu toukkia, joita kutsutaan likomadoiksi. Nämä sokeat otukset kaivautuvat liejupohjaisten jokien lietetörmiin ja pohjamutiin. Ne elävät omissa koloissaan ja työntävät vain päänsä ulos siivilöidäkseen ravinnokseen virran tuomia leviä ja pohjaeläimiä. Likomatovaihe kestää 4-5 vuotta, jonka jälkeen alkaa muodonvaihdos. Se alkaa syksyllä ja kestää usein kevääseen asti. Likomadon alkeelliset silmälaikut kehittyvät silmiksi, huulista muodostuu imusuu ja hengitysjärjestelmä tehostuu. Elintoiminnot muuttuvat, sappirakko häviää. Nahkiaisten vaellus mereen alkaa maaliskuussa. Tulvahuippujen mukana alle vaaksanmittaiset nahkiaiset jättävät kotijokensa. Nahkiaisten merivaiheesta ei tiedetä paljon. Meressä nahkiainen saalistaa kaloja, joiden pehmytkudosta se järsii imukuppimaisen suunsa sarveishampailla. Ilmeisesti suurin osa nousee parin kasvukauden jälkeen, joskus elokuussa, lihavina ja hyvävoimaisina takaisin jokiin kutemaan. Pikkunahkiainen (L. planeri) ei vaella mereen eikä aikuisena syö lainkaan, vaan kutee heti muodonvaihdoksen jälkeisenä keväänä. takaisin ylös   Kokeneet kalamiehet väittävät, että kivinilkat synnyttävät poikasia. Miltä ne syntyessään näyttävät? Missä kivinilkkaa esiintyy? Veijo Rantanen Kivinilkka on hidaskasvuinen, viileitä vesiä suosiva pohjakala, joka esiintyy rannikkoalueilla lähes Perämerta myöten. Se ei ole taloudellisesti merkittävä, joten kalastajat eivät ole pahoillaan, kun näkevät kivinilkan rantakäärmeen tai riskilän suussa. Kivinilkka saavuttaa sukukypsyyden 2-4 vuoden iässä. Tuolloin kalalle on kertynyt pituutta parisenkymmentä senttiä. Naaraat eivät muni, kuten useimmat muut kalat. Kivinilkat synnyttävät poikasia. Poikaset ovat syntyessään tulitikkuaskin pituisia ja painavat puoli grammaa. Ulkonäöltään ne muistuttavat muuten aikuisia. Poikaset joutuvat tulemaan heti toimeen itsenäisesti, sillä emo ei suojele niitä. Varomattomat poikaset voivat joutua jopa emokalan saaliiksi. takaisin ylös   Olen onkiessa huomannut, että ahvenet ovat eri vesistöissä erivärisiä. Vaihtavatko ne väriä ja kuinka kauan kestää, että ahven saavuttaa onkikoon? Raimo Keskinen Ahventen vihertävänkellertävän pohjavärin tummuusaste vaihtelee, kuten kysyjä on todennut. Tummimmat ahvenet ovat ruskeavetisissä pikku lammissa ja vaaleimmat kirkasvetisissä järvissä. Ahvenet pystyvät säätelemään väriään ympäristön mukaan. Kalojen verinahassa sijaitsevien verisolujen sisällä on väriainetta. Se on joko pallomaisesti keskellä solua tai hajaantuneena tasaisesti koko soluun, jolloin värit ovat selvimmin näkyvissä. Kussakin värisolussa on vain yhtä väriainetta. Ahven voi hermostonsa avulla säätää väriaineiden liikkeitä. Jos tumman ahvenen panee valkoiseen ämpäriin, väriaineet kerääntyvät solun keskelle ja ahven näyttää hetken päästä vaaleammalta. Ahven käy syöttiin jo vuoden ikäisenä. Ensimmäisen talven jälkeen ahvenella on mittaa viidestä kahdeksaan senttiin. Ne, jotka elävät vaikeissa olosuhteissa, eivätkä saa kunnon ravintoa, jäävät myös pienikokoisiksi. Viiden vuoden päästä nämä ovat kasvaneet hädin tuskin 15 senttimetrin mittaisiksi ja painoakin on vain 30 grammaa. Paremmilla paikoilla saalistaneet ahvenet ovat venyneet samassa ajassa liki 30-senttisiksi ja painoa voi olla yli 350 grammaa. Jos ahven elää erittäin hyvissä oloissa, se voi kymmenen vuoden ikäisenä painaa jo kilon. takaisin ylös

Kalat

Nahkiainen. Kuva: Juha Laaksonen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kivinilkkoja. Kuva: Juha Laaksonen

 

 

 

 

 

Ahven. Kuva: Juha Laaksonen