Sanotaan, että kissat ovat persoja valeriaanalle ja ihmisetkin ovat uskoneen sen tehonneen vähän kaikkeen. Mikä kasvi se oikein on ja mihin sitä on käytetty?
Rohtovirmajuuresta on käytetty nimityksiä niittyangervo ja kissanyrtti. Monien mielestä kasvi ei haise kovin hyvälle, mutta kollikissojen mielestä sen tuoksu on mitä parhain ja innokkaan nuuhkimisen lisäksi kissat mielellään myös piehtaroivat virmajuurien seassa.
Kasvin latinankielinen nimi valeriana tarkoittaa valoa ja ehkä näin myös osaltaan terveyttä ja voimaa. Suomenkielinen nimi virmajuuri juontuu todennäköisesti siitä, että kasvin avulla on aikoinaan yritetty hoitaa kaatumatautia, virmaa.
Virmajuuren käyttö kansan keskuudessa on ikuistettu vanhoissa maalauksissa. Talleista ja navetoista maalatut lähikuvat paljastavat, että rohtovirmajuurikimppuja on ripustettu ovien yläpuolelle. Ilmeisesti aikoinaan uskottiin, että voimakastuoksuinen kimppu karkotti noidat ja peikot pois pihapiiristä ja suojeli näin samalla kallisarvoisia eläimiä.
Keskiajalla virmajuurista keitettiin lemmenjuomia. Uskottiin, että mies saa naisen rakastumaan itseensä, jos hän onnistuu sujauttamaan rohtovirmaa naisen viinilasiin. Naiset taas yrittivät virmajuuren avulla pitää miehensä aloillaan. Keijujen ja muiden metsän haltioiden uskottiin himoitsevan vastakihlattuja nuoria miehiä. Vaimojen kannatti ommella rohtovirmajuuria miehen vaatteisiin, jotta nämä pitäisivät keijukaiset loitolla.
Rohtovirmajuurta on käytetty monin eri tavoin avuksi kansanlääkinnässä. Sen on uskottu helpottavan vatsavaivoissa ja päänsäryssä. Lisäksi sitä on käytetty apuna unettomuuteen ja lihaskouristuksiin. Ensimmäisen maailmansodan aikaan sillä hoidettiin sotaneurooseja ja sitä aiemmin jo virmajuuren ajateltiin laannuttavan hysteriakohtauksia ja lievittävän ylenpalttisia hengentuskia.
Rohtovirmajuuren rauhoittavasta ja unettavasta vaikutuksesta on mainintoja yli kahden tuhannen vuoden takaa.
» takaisin ylös