TIETOISKUT
Sammakoiden ja rupikonnien syksy
Sammakot ja rupikonnat
24.9.2003
Kun yölämpötilat käyvät nollan tuntumassa, Etelä- suomessa syys-lokakuun aikoihin, pohjoisessa aikaisemmin, sammakko lopettaa syömisen ja vaeltaa talvehtimispaikkaan. Syyssateiden aikana niitä näkee usein iltahämärissä suurin joukoin teillä loikkimassa kohti talvipiilojaan. Sammakoiden vaellus talvipaikoille kestää 4-6 viikkoa.
Sammakot ryhtyvät talvehtimaan pääsääntöisesti ikä- ja kokojärjestyksessä, nuoret ja pienet sammakot saapuvat talvehtimispaikalle 3-5 päivää muita aikaisemmin. Tästä kaavasta poikkeavat kuitenkin ensimmäistä kertaa talvehtivat nuorsammakot, jotka pysyvät aktiivisina lähes yhtä myöhään kuin aikuiset ja osa niistä ilmaantuu talvipaikalle kaikkein viimeisimpinä lokakuussa. Nuorimpien poikkeava käyttäytyminen on ymmärrettävää, sillä niistä viimeiset ovat kokeneet muodonmuutoksen vasta elo- syyskuun vaihteessa ja tarvitsevat siten aikaa ravintovarastojen hankkimiseen.
Talvehtiessaan sammakot hakeutuvat yleensä veden äärelle. Niille kelpaavat joet, järvet, merenlahdet, purot, lähteet, suonsilmät ja jopa kaivot. Syksyllä sammakot kaivautuvat niiden pohjamutiin odottelemaan seuraavaa kesää. Osa sammakoista voi talvehtia myös maalla, lehtikasoissa ja maakoloissa. Sammakot ovat myös hyvin paikkauskollisia, niin että ne saattavat syksystä toiseen saapua aina samalle alueelle talven viettoon.
Myös rupikonnat ovat paikkauskollisia, ja tuntevat ensimmäisten pakkasöiden kutsun, lopettavat syömisen ja hakeutuvat talvehtimispaikkaan. Ne talvehtivat yleensä kuivalla maalla, tavallisesti maakolossa tai –onkalossa, missä niille voivat seuraa pitää käärmeet, vaskitsat ja sisiliskot. Yhteiset talvehtimispaikat ovat vuosien ja sukupolvien saatossa hyviksi koettuja. Koska horrokseen valmistautuessaan käärmeetkin aloittavat paaston, ei rupikonnien tarvitse yhteisessä talvehtimisonkalossa pelätä isompien välipalaksi joutumista.
Videot OHJE
Sammakot ja rupikonnat