Maamme-laulun sanat Takaisin etusivulle     Vuoden 1848 kevätjuhlaa on pidettävä taitavasti ohjattuna konservatiivis-nationalistisena vastavallankumouksellisena vastamielenosoituksena, täysipainoisena lojaalisuuden vakuutuksena Keisarille, jota Euroopan kehitys juuri silloin aivan erityisesti jännitti ja hermostutti. Venäjän keisari oli vallitsevan järjestyksen tärkein ja lähes ainoa takaaja, ja vallankumousaalto oli huhtikuussa 1848 ulottunut Tukholmaan ja Upsalaan.   Mainittu lojaalisuuden vakuutus täytti täydelleen tarkoituksensa, niin että Suomi säästyi jyrkiltä toimenpiteiltä. Runeberg oli kirjoittanut Maamme-laulun vaikuttaakseen ilmeisen konservatiivisessa tarkoituksessa ylioppilasnuorisoon. Nyt Cygnaeus ohjasi viranomaisten luvalla suurenmoisen positiivisen mielenosoituksen kevätjuhlassa 13. toukokuuta 1848. Keisarille, perintöruhtinas-kanslerille, yliopistoviranomaisille, Senaatille y.m. ja lopuksi "Suomen nimelle" kohotetut maljat ja hurraahuudot menivät täydellisesti perille, paitsi hallitsevien - Pietariin lähetettiin välittömästi raportit - myös osanottajien, ylioppilaiden, mielissä; nämä muodostivat Suomen ainoan poliittisesti aktiivisen ja siten vaarallisen kansalaisryhmän. Miten ylioppilaat saatiin tähän? Eivätkö he huomanneet, että huomattavasti vanhemmat ylioppilasjohtajat käyttivät heitä välikappaleina - kuraattori Cygnaeus oli 41-vuotias? Tämä ajatus heräsi vasta vuoden kuluttua, jolloin ylioppilaat m.m. erottivat Cygnaeuksen. Tärkeä osa juhlassa oli Yliopiston musiikinopettajalla F. Paciuksella. Marssiessaan yliopistolta Kumtähteen ylioppilaat lauloivat koko ajan, mutta koska kaartin soittokunta säesti heitä, ei omaehtoinen laulaminen tullut kysymykseen. Tämä oli tärkeää siksi, että ylioppilaat olivat laulaneet kaduilla vallankumouslauluja valtiovallan kannalta erityisen vihattavan kapinalaulun, Marseljeesin, sävelellä. Matkalla kevätjuhlakentälle laulettiin kerta kerran jälkeen uusi Maamme, jotta se painuisi lähtemättömästi ylioppilaiden mieleen heidän omana ja samalla koko kansakunnan tunnuslauluna. Mutta laulussa ei sanota mitään vallankumouksesta eikä vapaudesta. Puhutaan maisemasta ja tulevaisuudesta, joka "kypsyy". Kypsymistä eivät ylioppilaat odottaneet muissa maissa, he vuodattivat vertaan barrikadeilla poistaakseen välittömästi, "viimeisen taiston" avulla kaiken epäoikeudenmukaisuuden ja luodakseen pysyvän (utooppisen, sosialistisen) onnenmaan. Oliko alkoholilla vaikutusta ylioppilaiden tietoisuuteen? Olivatko he toisin sanoen tästä syystä vähemmän kriittisiä ja vastaanottavampia hetken tunnelmille, joita taitava johdattelija kykeni ohjaamaan? Kuraattorit, vanhemmat, pitivät puheita, nuoremmat lauloivat, hurrasivat ja nauttivat. Säilyneistä tileistä näemme, että kauppias Deckertin lasku "Maj Kalaset den 13 Maj 1848" nousi 360 ruplaan 42 kopeekkaan hopeassa: oli tilattu 103 kannua punssia, 98 kannua carolinaa (valkoviiniboolia), 50 kannua bischoffia (punaviiniboolia), 14 kannua ord. Punsch, 4 1/4 kannua sekä portviiniä että madeiraa ja 5 1/4 kannua sherryä. Viimeksi mainitut lajit oli varmaankin tarkoitettu juhlaan saapuneille daameille, joille ylioppilaat Grotinkin mukaan innoissaan tarjoilivat konvehteja. Tähän tarkoitukseen lienee varattu myös ne kolme tusinaa hienompia juomalaseja ja kaksi tusinaa lautasia, jotka laskussa mainitaan 18 3/4 tusinan (tavallisen) juomalasin ja 42 1/2 tusinan viinilasin lisäksi. Kuusi teekannua ja viisi karahvia, tusina saksia, 24 kyynärää mustaa, sinistä ja valkoista kangasta (varmaankin pöytäliinoiksi ja ehkä puhujalavan drapeeraamiseen), suuri määrä piipputupakkaa Gefle vapen (tietysti!, myöhemmin samana vuonna ilmestyi Vänrikki Stoolin Tarinat I) ja 200 tusinaa sikareita, ruskeita, prima, y.m. Ravintoloitsija Catani laskutti 37,90 ruplaa hop. 91 kannusta simaa, kauppias Bockström laskutti 19,40, kauppias Falkman 10,80, kondiittori Forsström 18 ja rouva Åhrstedt peräti 120 ruplaa - ehkä leivonnaisista. Tileistä ei käy ilmi, mihin ylioppilas Gadd (todennäköisesti N. F. Gadd, nyl.) ja ylioppilas (J. A.) Ramsay (vib.) olivat käyttäneet peräti 225 ruplaa 58 kopeekkaa ja 98 ruplaa 80 kopeekkaa, ehkä kyse on kaartinmusiikin kustannuksista, ehkä oli myös ostettu lisää (huonolaatuisempaa ?) alkoholia. Grot mainitsee, että juhlakentällä oli punssi- ja carolinatynnyrien lisäksi suuria samovaareja toddyn (toti, tuutinki) valmistamista varten. Siihen käytettiin kuuman veden ja sokerin lisäksi yleensä arrakkia tai heikommanlaatuista konjakkia. Summarisk räkning luettelee vielä joukon pienempiä menoeriä, kolmelle ylioppilaalle tuntemattomiin tarkoituksiin, ainakin kolmelle (Yliopiston) vahtimestarille sekä maalarille, joka oli rakentanut ja koristanut estradin. Näihin summiin piiloutuvat myös juhlaa varten tilatun suuren lipun kustannukset - se oli samalla Ylioppilaskunnan ja Suomen ensimmäinen lippu: Suomen leijona laakeriseppeleen ympäröimänä valkoisella pohjalla. On siis tosiasia, että alkoholilla oli suuri vaikutus juhlan kulkuun. Professori Grotin Pietariin lähettämän raportin mukaan osanottajia oli kolmisensataa, kutsuttuja vieraita lisäksi parisataa. "Koko matkalla kaupungista juhlakentälle liikkui ajoneuvoja ja jalankulkijoita. Saapuneiden vaunujen ympärillä liehtoivat ylioppilaat tarjoamassa daameille viiniä ja konfekteja. Pian nähtiin itse kentälläkin kokonaisia naisryhmiä, minkä kautta juhla sai vielä eloisamman sävyn." Daamit, viini, musiikki ja isänmaa pitivät loitolla "kummituksen, joka liikkui koko Euroopassa", kommunismin, siteerataksemme Marxia ja Engelsiä. Cygnaeus siis, apunaan Topelius ja Pacius, ja taustalla kaikkein tärkein, Runeberg, johti toukokuun 1848 kansallis-poliittisen manifestaation. Voimme kysyä: väärinkäyttivätkö he ylioppilaita pelastaakseen Suomen kriittisellä hetkellä? Pinnallisesti katsoen he ehkä tekivät niin. Mutta on ilmeistä, että ylioppilaamme tuskin olivat vallankumouksellisia, eivät ainakaan vielä silloin. Cygnaeuksen varsinainen teko ylioppilaiden suhteen oli siinä, että hän esti ratkaisevalla hetkellä henkisen "tartunnan", jolla siis ei Suomessa ollut todellista kasvualustaa ja jonka ilmaisut olisivat juuri silloin olleet kohtalokkaita. Cygnaeus, Runeberg ja heidän piirinsä olivat varmasti aivan vakuuttuneita siitä, että ylioppilaat eivät ainakaan pohjimmiltaan olleet vallankumouksellisia mutta että heistä voitiin tehdä patriootteja. Kansallistunnetta positiivisessa merkityksessä tuli selventää. Suomi syntyi lausuttuna kansallisena ideana, koettuna identiteettinä, ja siihen painettiin tulevaisuutta varten "Kevätjuhlan" ideologia. Tässä on "Kevätjuhlan" selvä poliittinen merkitys. Vähintään kahdessa muussa poliittisesti uhkaavassa tilanteessa on sovellettu samaa menettelyä, lojaalisuuden osoittamista Keisarille ja Venäjälle korostamalla nimenomaisesti suomalais-isänmaallista. Näin tehtiin heinäkuun vallankumouksen ja Puolan kapinan aikoihin 1831, mikä johti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perustamiseen. Toinen kerta oli Krimin sodan aikana ja sen jälkeen, jolloin ennen muuta Z. Topelius - Cygnaeuksen apuri 1848 - ajoi läpi ajatuksen, että Suomen kansallisvärit ovat sininen ja valkoinen, voidakseen näillä varsinaisesti Venäjälle kuuluvilla väreillä syrjäyttää sosialistisen punaisen ja samoin ruotsalais-liberaalisen punakeltaisen väriyhdistelmän. Matti Klinge: Keisarin Suomi (Schildts) Sisältö on lainattu HYY:n juhlasivuilta.