Gustav Hägglund
Komentaja kesälaitumilla
Johan Edvin Birger Gustav Hägglund syntyi Viipurissa 6. syyskuuta
1938.
Ensimmäisen
kerran Gustav Hägglund tutustui kouriintuntuvasti sotaan, kun hän
alle kouluikäisenä joutui lähtemään evakkoon
Viipurista Kuopion kautta Mikkelin lähelle. Nyt kun hän siirtyy
Euroopan unionin sotilaskomitean johdosta eläkkeelle, hän
palaa Etelä-Savoon. Mökillä Hirvensalmella odottaa laiturin
rakentaminen.
Pikkupoikana evakkotorppa Mikkelin lähellä Pertunmaalla jäi,
kun Hägglundit muuttivat Helsinkiin. Gustav meni ruotsinkieliseen
kouluun, jossa tulokasta kiusattiin. Äidin neuvosta hän päätti
lahjoa pääkiusankappaleen suklaalla. Suunnitelma toimi, konflikti
väistyi.
Minne sotapäällikkö meneekin, siellä nauru raikaa.
Onpa häntä tituleerattu maailman parhaiten tanssivaksi kenraaliksikin.
Työkomennuksista tiukin oli YK-joukkojen johtaminen Libanonissa.
Ulkomailta ansaittu maine nosti Hägglundin Suomen puolustusvoimien
komentajaksi.
Maailmalla suhteita rakentanut Hägglund keskittyy mökillään
puuhun ja betoniin: oma erikoinen savusauna odottaa rannassa ja metsästyskoirille
pitäisi pystyttää kennel.
- Jokainenhan aina kehuu omiaan parhaiksi, mutta nämä ovat
parhaat, Hägglund vitsailee.
Metsästys
on rakentamisen ohella Hägglundin mieliharrastus. Kotona eläinten
taljat ja kallot täyttävät huoneen, jonne metsästyssaaliit
on vaimon vaatimuksesta keskitetty. Ampumaradalla kenraalin suhtautuminen
huteihin tulee selväksi.
Hiukan eläkkeellä olo mietityttää: huojennus on
se, että vastuu päätöksistä ja sotilaiden hengestä
on poissa, mutta pelko on se, että harrastusten ihanuus haihtuu
samalla kun häipyy kontrasti työn ja vapaa-ajan välillä.
- Jos minun pitää koko vuosi juosta metsässä jäniksen
perässä, se ei varmaan tunnu samalta kuin ennen, Hägglund
arvelee.
Laiturilta järven selälle tähyily ei riitä Hägglundille.
Hän on aina osallistunut Suomen ja Euroopan turvallisuudesta vellovaan
keskusteluun. Niin eläkkeeltäkin käsin: Helsingin-herrat
kuulevat, että Yhdysvaltain kiinnostus Euroopan suojeluun laantuu
sitä mukaan kun sen huomio jakautuu maailmalle useaan pisteeseen.
- Täytyyhän Euroopalla olla sen verran itsekunnioitusta, että
se hoitaa oman puolustuksensa. Johan nyt on kumma, että amerikkalaisia
tarvitaan lapsenvahdeiksi joka lähtöön maailmalla. Kyllähän
mekin hoidetaan oma tonttimme Suomessa, niin miksei EU pystyisi omaansa
suojelemaan, Hägglund pohtii.
|