Gustav Hägglund

Komentaja kesälaitumilla


Johan Edvin Birger Gustav Hägglund syntyi Viipurissa 6. syyskuuta 1938.

Ensimmäisen kerran Gustav Hägglund tutustui kouriintuntuvasti sotaan, kun hän alle kouluikäisenä joutui lähtemään evakkoon Viipurista Kuopion kautta Mikkelin lähelle. Nyt kun hän siirtyy Euroopan unionin sotilaskomitean johdosta eläkkeelle, hän palaa Etelä-Savoon. Mökillä Hirvensalmella odottaa laiturin rakentaminen.

Pikkupoikana evakkotorppa Mikkelin lähellä Pertunmaalla jäi, kun Hägglundit muuttivat Helsinkiin. Gustav meni ruotsinkieliseen kouluun, jossa tulokasta kiusattiin. Äidin neuvosta hän päätti lahjoa pääkiusankappaleen suklaalla. Suunnitelma toimi, konflikti väistyi.

Minne sotapäällikkö meneekin, siellä nauru raikaa. Onpa häntä tituleerattu maailman parhaiten tanssivaksi kenraaliksikin. Työkomennuksista tiukin oli YK-joukkojen johtaminen Libanonissa. Ulkomailta ansaittu maine nosti Hägglundin Suomen puolustusvoimien komentajaksi.

Maailmalla suhteita rakentanut Hägglund keskittyy mökillään puuhun ja betoniin: oma erikoinen savusauna odottaa rannassa ja metsästyskoirille pitäisi pystyttää kennel.

- Jokainenhan aina kehuu omiaan parhaiksi, mutta nämä ovat parhaat, Hägglund vitsailee.

Metsästys on rakentamisen ohella Hägglundin mieliharrastus. Kotona eläinten taljat ja kallot täyttävät huoneen, jonne metsästyssaaliit on vaimon vaatimuksesta keskitetty. Ampumaradalla kenraalin suhtautuminen huteihin tulee selväksi.


Hiukan eläkkeellä olo mietityttää: huojennus on se, että vastuu päätöksistä ja sotilaiden hengestä on poissa, mutta pelko on se, että harrastusten ihanuus haihtuu samalla kun häipyy kontrasti työn ja vapaa-ajan välillä.

- Jos minun pitää koko vuosi juosta metsässä jäniksen perässä, se ei varmaan tunnu samalta kuin ennen, Hägglund arvelee.

Laiturilta järven selälle tähyily ei riitä Hägglundille. Hän on aina osallistunut Suomen ja Euroopan turvallisuudesta vellovaan keskusteluun. Niin eläkkeeltäkin käsin: Helsingin-herrat kuulevat, että Yhdysvaltain kiinnostus Euroopan suojeluun laantuu sitä mukaan kun sen huomio jakautuu maailmalle useaan pisteeseen.

- Täytyyhän Euroopalla olla sen verran itsekunnioitusta, että se hoitaa oman puolustuksensa. Johan nyt on kumma, että amerikkalaisia tarvitaan lapsenvahdeiksi joka lähtöön maailmalla. Kyllähän mekin hoidetaan oma tonttimme Suomessa, niin miksei EU pystyisi omaansa suojelemaan, Hägglund pohtii.

:: Sulje ikkuna ::