Markku Kosonen

Sisustusarkkitehti Kososen pajukorit eivät ole perinteisiä punottuja kansanomaisia vasuja, vaan ”toisintekijän”, taiteilijan näkemyksiä moderneista säilyttimistä.

Markku Kososen taival Punkaharjun Putikon kansakoulusta akateemisiin suunnittelijan opintoihin ja tunnetuksi taiteilijaksi – urbaaniksi puusepäksi Fiskarsiin – on ollut polveileva ja värikäs. Yhden merkittävimmistä opetustuokioistaan hän sai Kaj Franckilta sorvattuaan opinnäytteenä kiulun. Läheltä piti, ettei tulevan muotoilijan ura päättynyt jo tähän murskakritiikkiin.

Valkolakkien joukossa kansakoulupohjaisella maalaispojalla oli näyttämisen ja pärjäämisen pakko. Siitä yhtenä osoituksena on Kososen kontolleen ottama hotelli Kämpin kipsikoristeitten vuosia kestänyt valmistusurakka.

Luultavasti juuri Markku Kososen mutkallinen tausta on opettanut miehestä ”toisintekijän”. Kosonen on puhunut harvinaisten puulajien puolesta, istuttanut ja viljellyt metsää enemmän kuin mitä hänen oma tarpeensa on. Sen lisäksi Kosonen on ehtinyt opettaa ja pitää huolta peruskoululaisten puutuntemuksesta. Hänen kättensä jälki näkyy myös Savonlinna-salissa ja Lahden Sibeliustalossa.

Maan mainiot matkaa Markku Kososen mukana vireästä Fiskarsista autioituvaan kotikylään Punkaharjulle ja oopperaelämää sykkivään Savonlinnaan.

Ohjelman on suunnitellut ja ohjannut Eila Tianen.

Markku Kosonen sai Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon rahaston myöntämän Rantasalmi-palkinnon vuonna 2002 ennakkoluulottomuudesta taideteollisuuden ja metsäteollisuuden kohtaamisessa. Perustelut: Markku Kososen vuosikymmeniä jatkunut toiminta puutuotealalla on ollut laaja-alaista ja monipuolisesti puun imagoa tukevaa. Ominaista hänelle on innovatiivinen, ennakkoluuloton puun käyttö. Kosonen ja hänen kanssaan yhteistyössä toimineet puusepät ja suunnittelijat ovat etsineet ja löytäneet uusia toimintatapoja puun jalostusasteen kohottamiseksi. Aiemmin vähemmän arvostetut leppä, haapa ja pihlaja ovat muuttuneet jalopuiksi. Kosonen on ollut myönteisellä tavalla puualan toisinajattelija. Hän on toiminut asiantuntijana valtion tukemissa hankkeissa (Puun aika, PuuEurooppa, Puun vuosi).