Sami Hyypiä

Tähti tehtaan varjosta

Sami Hyypiä herkistyy, kun edessä aukeaa Voikkaan pallokenttä. Samalla kentällä Hyypiä juoksi isä-Joukon valmennuksessa pikkupojasta nuorukaiseksi: usein mukana oli eväät, että ei tarvinnut kesken kaiken lähteä parin sadan metrin päähän kotiin.
- Tervetuloa Voikkaan Wembleylle, Hyypiä virnistää.

Jouko Hyypiä katselee ylpeänä poikaansa: Liverpoolin kapteeniksi asti Sami pääsi, vaikka kaveripiirissä oli lahjakkaampiakin poikia parikymmentä vuotta sitten. Joskus isän lähtiessä vetämään Pallo-Peikkojen harjoituksia, Sami voivotteli polvensa kuntoa - ja tuli viiden minuutin päästä perässä. - Kun en ollut se lahjakkain pelaaja nuorena, jouduin tekemään kovasti töitä. Se auttoi sitten kun pääsin ammattilaiseksi, olin valmis tekemään aina lisää töitä kun sitä vaadittiin. Vielä nytkin tuntuu siltä, että petän kaverit, jos joudun jäämään harjoituksista pois, Hyypiä arvioi menestystään.

Isä valmentajana, poika pelaajana samassa joukkueessa. Sami muistaa katkeraakin taktikointia poikavuosilta kortteliliigasta: harvoin on maailmantähtiä sentään vaihdettu tyttöön. - Tulee mieleen se, kun vaihdoit mut Jonnaan. Se on jompikumpi noista puista, jonka alle menin itkemään. Ehkä olen antanut sen jo anteeksi. Ehkä, Sami nauraa isän antamaa vaihtopenkkikomennusta.

Voikkaalla Sami jaksoi läpi liukkaalla jäällä vedettyjen harjoitusten, kesti tiukat taklaukset koulun salin puolapuihin, ei kyllästynyt ylivoimaisiin voittoihin juniorisarjoissa. Ei ollut vielä halleja, ei tekonurmia. Kaikesta näkee, että jalkapallo on ensin hauskaa, sitten vasta ura ja ammatti. Järkkymätön Liverpoolin lukko on kuin peli-iloa pursuava pikkupoika.

- Koulussa välitunnilla kun kello soi, oli tilanteet pakko pelata loppuun asti. Joskus ne tilanteet sitten venyi, Hyypiä nauraa koulun pihalla.

Jalkapalloleirillä Vuokatissa Hyypiä on omimmillaan: Hymy on herkässä kun hän pohtii pompotteluennätyksiä pikkupoikien kanssa. Tutut ohjeet kentällä kaikuvat hieman pehmeämpinä versioina kuin Liverpoolin puolustuksessa.

Liverpoolissa seuran kaapit pursuavat kannuja ja pokaaleja, mutta niitä vaaditaan lisää. Jalkapallon ytimessäkin Hyypiä kaivaa esiin tutun selityksen: kun teki Voikkaan tehtaan varjossa paljon töitä, jaksaa painaa pitkää päivää maailman huipulla ja uhrata elämänsä jalkapallolle.

Suunnittelu ja ohjaus Jussi Jormanainen. Tuotanto YLE Asiaohjelmat.