Ajattele katsojaa

Pidä huolta siitä, että katsoja pysyy kiinnostuneena ja ymmärtää, mitä yrität kertoa. Aina ei voi olla varma, että katsoja näkee kuvassa saman sisällön kuin sinä. Aamu voidaan tulkita illaksi tai kevät syksyksi. Tai katsoja kiinnostuu jostain, mitä sinä et ole huomannutkaan.

A

Jos kirjoitat "Jepsu on epävarma", mieti, miten käytännössä ilmaiset epävarmuuden, vieläpä niin, ettei sitä sotke esimerkiksi turhamaisuuteen. Mitä epävarma Jepsu tekee? Suunnittele tilanne tai kohtaus niin yksiselitteiseksi, että haluamasi asia välittyy katsojalle oikein.

B

Tarinassa on hyvä olla ristiriita. Siitä syntyy jännite. Katsoja haluaa tietää, miten ristiriita ratkeaa - kuinka tarinassa käy. Ristiriitatilanteessa oleva henkilö haluaa jotakin, pyrkii johonkin, mutta hänen tiellään on esteitä. Päähenkilöllä voi olla tasavahva, aktiivinen vastustaja. On hyvä, jos tarina on uskottava.

C

Kirjallisuudessa päästään helposti ihmisen pään sisälle. Elokuva taas on parhaimmillaan kuvatessaan toimivia ihmisiä. Ajatukset ja tunteet ilmenevät tekoina ja kuuluvat puheena. Katsojalle ei kerrota, mitä tapahtuu, vaan hän on mukana juuri silloin, kun asiat tapahtuvat.

D

Teatterissa katsoja tietää seuraavansa näytelmän esitystä. Näytelmäelokuvan katsoja on pikemminkin salakatselija, tirkistelijä, joka on päässyt mukaan seuraamaan oikeita tapahtumia. Tätä seikkaa voit elokuvantekijänä käyttää hyväksesi.

E

Laittakaa katsoja päättelemään. Älkää kertoko liian suoraan. On kiinnostavaa, kun henkilö yrittää vuorosanoillaan peittää jotain. Antakaa katsojan tietää enemmän kuin mitä elokuvan henkilö tietää.

F

Näytelmäelokuvassa ei välttämättä tarvitse osata näytellä niin kuin teatterissa. Tärkeämpää on kyky olla kameran edessä ja katseen uskottavuus. Tunteita ilmaistaan kuvilla, leikkauksella, maskeerauksella, musiikilla, teoilla - ei niinkään ilmehtimällä.