Opettele puhumaan kuvista

Pitkät, epämääräiset selittelyt voi välttää, kun käyttää yhteisesti sovittuja nimityksiä. Esimerkiksi mittakaavasarjaa käytetään suunnittelun ja kommunikoinnin apukeinona kaikkialla maailmassa. Kuvakokojen nimitykset kannattaakin opetella ulkoa.

A

Rajausnimitykset eli YK, LKK, KK, LPK, PK, PLK, LK, ELK -kuvakoot kannattaa opetella ulkoa. On opeteltava kuvakoon nimi, kirjainlyhenne sekä tietenkin se, minkälaista rajausta kukin kuvakoko tarkoittaa. Televisiota katsellessa voi leikkiä, kuka ensin ehtii sanoa oikean kuvakoon... tai arvata seuraavan!

B

Opettele käyttämään myös kuvakerrontaan liittyviä nimityksiä, kuten perustava kuva, vastakuvat, katseesta leikkaus, näkökulmakuva, liikkeestä leikkaus, reaktiokuva ja kuvituskuva. Kuvasommitteluun liittyviä nimityksiä ovat esimerkiksi olan yli kuva, alakulma, yläkulma ja huomiopiste.

C

Kameran liikkeillä on omat nimitykset. Jos kameraa käännetään, kyseessä on panorointi (PAN). Kameraa kääntämällä voi pitää liikkuvan kohteen kuvassa. Tällöin kamera seuraa. Jos kamera oikeasti liikkuu, kyseessä on kamera-ajo(AJO). Liikkeen mukaan se voi olla sivuajo, edellä ajo, nosto, ajo kohti jne.

D

Joskus jo suunnitteluvaiheessa ehdotetaan leikkauksessa toteutettavia asioita. Näitä ovat erilaiset siirtymät: ristikuva, himmennys tai kuvanmuokkaustemput, kuten päällekkäiskuva, nopeutus, hidastus, pysäytyskuva, jaettu kuva, alkutekstit, lopputekstit, nimitekstit, tekstitys jne.

E

Sanalla kuva voidaan tarkoittaa suunniteltua, elokuvassa tarvittavaa kuvaotosta, jolle on annettu numero. Kuvaotos tarkoittaa jo kuvattua materiaalia, jolla on kesto. Jos samaa kuvaa kuvataan uudestaan, kyseessä on uusi otto. Voidaan sanoa: KUVA NELJÄ, KOLMAS OTTO.