Väline on väline

Tiedämmeköhän edes, kuinka monet omista käsityksistämme ovat toisen käden tietoa, jonkin välineen, lehtien, kirjojen, radion, internetin, valokuvien, mainosten, elokuvien ja television kautta omaksuttua. Mitä enemmän vastaanottajalla on ikiomaa kokemustietoa elämästä, sitä paremmin hän ymmärtää välitettyäkin. Media ei toimi heikoimpien ehdoilla, joten sen kielteisiin vaikutuksiin on varauduttava.

Useimpiin mediumeihin sisältyy hienoja ilmaisullisia mahdollisuuksia. Vaikuttavimmillaan mediatuotteita voidaan kutsua taiteeksi. Mediaymmärrys kasvaa yksittäisten mediumien - kuten tässä elävän kuvan - ilmaisukeinojen ja todellisuussuhteen tuntemuksesta. Valintojen määrä ja keinotekoisuuden aste on tunnettava, jotta ymmärtäisi tekijän tavoitteita ja ajattelua.

Medialla on yhtä monta kieltä kuin on välineitä. Medialukutaitoon sisältyy monen eri kielen lukutaitoa. Yhden ymmärtäminen ei automaattisesti johda toisen hallintaan. Sitä paitsi tavoitteena täytyy olla enemmän kuin lukutaito – tavoitteena tulee olla kirjoitustaito. Miksi median käyttäjän pitäisi tyytyä olemaan vain vastaanottaja? Luku- ja kirjoitustaitoa ei ole ollut tapana erottaa toisistaan. Ken osaa lukea, osaa yleensä kirjoittaakin. Internetin myötä kuvien, äänien ja elokuvien välityskanavat ovat auki kansalaiselle, joka haluaa ja osaa käyttää niitä tekijänä.

Oivaltamalla miten elokuvan illuusio luodaan haihtuvat monet harhaanjohtavat käsitykset. Onko sitten tappio ihmiselle, jos hän kadottaa näin kykynsä eläytyä elokuvan maailmaan? Niin ei onneksi tapahdu. Kuvan ja äänen voima vie katsojan mukanaan. Hyvin tehdyn teoksen vaikuttavuudsta ja voi pikemminkin nauttia enemmän. Harjaantunut katselija alkaa nähdä laatueroja niin taiteellisessa mielessä kuin muutenkin. Elokuvaa tai tv-ohjelmaa kerran elämässään tehnyt katsoo niitä uusin silmin ja korvin. Siksi Mediakompassin kuvakoulu kannustaa kokeilemaan elokuvan tekemistä.

Lasten kanssa voidaan aloittaa kylpymetodilla ja elokuvan ihmeen kokeilulla ilman suurempia tarinankerronnan vaatimuksia. Varhaisnuoret ja yläasteikäiset alkavat olla jo valmiita ymmärtämään liikkuvan kuvan muodollisia puolia, kerronnan menetelmiä ja tapoja.
Koska aikaa opetukseen on yleensä vähän, valitun pedagogisen menetelmän tulee olla mahdollisimman tehokas. Sen on autettava omaksumaan taito nopeasti ja tuotettava palkinnoksi oivalluksia ja onnistumisen kokemuksia.

Vallitseva elokuvahan on kaavamaista ja kielen perusteet on melko helppo opettaa ja oppia. Kerronnan kaavat ovat muotoutuneet sadan vuoden aikana ja toimivimmat piirteet ovat valikoituneet ja yleistyneet. Muutamalla helpolla neuvolla voi oppia tekemään saman näköistä elokuvaa kuin ammattilaiset ja tulla ymmärretyksi tällä ilmaisutavalla.

Elokuvan tekeminen on sosiaalista toimintaa ja edellyttää eläytymistä toisen ihmisen ajatuksiin, tunteisiin, tekoihin ja motiiveihin. Tätä voi käyttää hyväksi kasvatustyössä vaikkapa positiivisen yhteishengen luomisessa. Joillekin elävästä kuvasta voi tulla juuri se oma tapa olla yhteydessä maailmaan ja muihin. Elokuva on monessa mielessä hieno väline.

Tapani Lundgren