MOT:n "Häätö-Blues" -ohjelmaa kohtaan on rakennusyhtiö NCC:n ulostulon jälkeen kohdistettu lehdissä sekä useilla internetin keskustelupalstoilla arvostelua. NCC on antanut ymmärtää, että MOT ei olisi ottanut kuuleviin korviinsa heidän tarjoamiaan taustatietoja ja olisi halunnut rajoittaa haastattelunkin vain yhteen valitsemaansa kysymykseen.
Pidämme kritiikkiä aiheettomana ja tosiasioihin perustumattomana. Ohessa vastauksemme yleisimpiin esitettyihin väitteisiin kohta kohdalta:
"Försteille oli tarjottu 1987 mahdollisuutta, että asemakaavaa muutetaan uudelleen niin, että heidän määräalansa kerrostalotontista erotetaan jälleen omaksi tontiksi. Förstit kieltäytyivät!
Väite ei pidä paikkaansa. Vuosina 1986-87 nimenomaan Förstit vaativat korttelin palauttamista omakotitonteiksi.
Vuonna 1994 Matti Försti oli päätynyt vastustamaan kaikkia tonttiaan koskevia kaavamuutoksia, lähinnä laillisuusperusteilla. Espoon kaavaviranomaiset antoivat tuolloin tonttijaon palauttamista koskeneen kaavamuutoksen hautautua, ilman että Förstin vastustus olisi siihen suoranaisesti pakottanut. Siis ei voida sanoa, että kaavamuutos olisi kaatunut Förstin vastustukseen.
"NCC tarjosi Försteille korvaukseksi 77 neliön rivitalokolmiota, arvoltaan n. 240 000 E. Förstit kieltäytyivät vaihtokaupasta. Tämän MOT salasi"
Tämä NCC:n väite oli MOT-toimituksen tiedossa. Kysyimme asiaa Försteiltä, ja he kielsivät jyrkästi saaneensa tällaista tarjousta. He muistelivat, että rivitalovaihtokauppaa NCC tarjosi heidän naapurilleen.
Kysyimme NCC:ltä onko heillä ko. tarjousta kirjallisena. Ei ollut. Se on outoa, koska NCC teki huomattavasti pienemmän rahatarjouksenkin (179 000 E) asianmukaisesti kirjallisena.
Päätimme olla julkaisematta kiistanalaista, varmentamatonta sekä epäuskottavaa toisen käden tietoa. Sen sijaan tarjosimme NCC:lle mahdollisuutta esittää tämäkin väitteensä normaalissa haastattelussa. Sitä mahdollisuutta he eivät halunneet käyttää.
"Maaoikeudessa Förstit vaativat määräalastaan 3,3 miljoonaa E."
Väite ei pidä paikkaansa. Maaoikeuden päätöksestä on luettavissa, että lunastuskorvauksena tontistaan Förstit vaativat 2,1 miljoonaa E. Sekin on paljon rahaa ja ilmiselvästi epärealistinen hintapyyntö. Jokainen ajatteleva ihminen kuitenkin ymmärtää, että suomeksi se tarkoittaa: "Emme myy mistään hinnasta".
"NCC kertoo yhtiön toimittaneen asian taustat MOT:n toimittaja Martti Backmanille, mutta hän ei halunnut niitä, ne eivät kiinnostaneet häntä"
NCC:n tausta-aineiston tärkein osa oli väite rivitalovaihtokaupan tarjoamisesta. Se kiinnosti ja sen tarkistimme edellä selostetulla tuloksella. Muilta osin rakennusyhtiön taustoitus rajoittui vakuutteluun siitä, että yhtiö on pyrkinyt neuvottelemaan Förstien kanssa vapaaehtoisesta kaupasta. Tämänkin yhtiön edustaja olisi saanut sanoa haastattelussa. Förstien mielestä NCC:llä ei ollut halua todelliseen neuvotteluun, vaan ainoastaan saneluratkaisuun.
"Backman halusi rajoittaa NCC:n edustajan haastattelun vain yhteen ainoaan kysymykseen: miksi ette malttaneet odottaa"
NCC:n kanssa käymämme sähkökirjeenvaihto osoittaa, että emme suinkaan halunneet rajata haastattelua vain tähän yhteen kysymykseen, vaan olisimme tietysti antaneet yhtiölle mahdollisuuden perustella toimintaansa parhaaksi katsomallaan tavalla.
Alustavassa keskustelussa tähdensimme, että lunastuksen laillisuudesta ei sinänsä ole mitään epäselvyyttä, joten siitä emme ole kiinnostuneita kysymään, vaan lähinnä jutun inhimillisestä puolesta. Inhimillinen ongelma kiteytyy kysymykseen siitä, miksi rakennusyhtiö ei voinut odottaa kunnes iäkkäät ihmiset luonnollista tietä väistyvät esimerkiksi palveluasuntoon. Ilmoitimme, että tämä olisi haastattelun päällimmäinen kysymys.
"Förstit vaativat 1980 kerrostalotontille suuremman rakennusoikeuden kuin mitä espoon kaupunki oli valmis hyväksymään. Förstit siis tiesivät tasan tarkkaan, mihin nimensä 1980 panivat. Tämän MOT salasi".
On täysin luonnollista, että sen jälkeen kun Försteille oli vakuutettu, että kukaan ei voi kaavan perusteella pakottaa heitä myymään, he vaativat tontilleen mahdollisimman suurta rakennusoikeutta, eli arvon nousua. Se olisi ollut ainakin heidän perillistensä etu.
Förstit eivät siis tienneet mihin nimensä laittoivat kun he kaavan hyväksyivät. He olivat siinä varmassa uskossa, että heillä on valta päättää myydäkö, vai ei ja millä hinnalla. Kaikkea heidän toimintaansa on syytä tarkastella tätä tietoisuutta vasten.
Puolen tunnin MOT-ohjelmaan oli tiivistettävä olennainen osa 25 vuotta kestäneestä lukemattomia vaiheita kestäneestä kiistasta. Journalismi on pelkistämistä ja siinä tarkoituksessa on karsittava pois epäolennaista, mikä ei kuulu tarinaan. Se on kuitenkin aivan eri asia, kuin että olisi salattu vääristelytarkoituksessa.
Martti Backman
Toimittaja TV1/MOT