Kun Ruotsi jahtasi 1980- luvulla ja -90-luvun alussa aluevesillään vieraita sukellusveneitä, Suomessa hymyiltiin naapurin touhuille säälien. Suomessa ei tunnustettu ongelman olomassaoloa ja rannikkovalvonnan sanottiin olevan huippuluokkaa. Samaan aikaan julkisivun takana sotilaat ja merivartijat kuitenkin epäilivät, että vieraat vedenalaiset loukkasivat tarkoituksella myös Suomen aluevesiä. Loukkausten tekijöiksi ja motiiviksi epäiltiin samaa kuin mitä Ruotsissa. Asialla arveltiin olleen Neuvostoliiton laivaston erikoisjoukot, jotka mahdollista kriisiaikaa varten harjoittelivat isku- ja soluttautumisreittejä ja tutkivat puolustusjärjestelyjä. Elokuussa 1992 silminnäkijä havaitsi pienoissukellusveneen Porkkalanselällä paikasta, josta oli linnuntietä parikymmentä kilometriä tuolloisen tasavallan presidentin Mauno Koiviston kesäpaikkaan Inkoossa. Suomi vaikeni loukkauksista osin taktisista syistä. Viranomaisten mukaan tunkeutujalle ei haluttu paljastaa valvonnan tarkkuutta - tai hataruutta. Tärkeämpää oli kuitenkin estää neukkuhysterian leviäminen Ruotsista Suomeen, mihin havaintojen julkistaminen olisi ilman muuta johtanut. Kun sukellusveneiden rajaloukkauksia tuli julkisuuteen kerran kaksi vuodessa, niin esimerkiksi rajavartiolaitos tutki vilkkaimpana aikana 1980-luvulla 10-20 sukellusvenehavaintoa vuodessa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen loukkaukset ovat harvenneet. Saaristomeren merivartioston komentajana 1994 saakka toiminut, Rkp:n listalta eduskuntaan valittu kommodori evp Raimo Tiilikainen kertoo ohjelmassa Suomen saaneen aivan varmoja havaintoja sukellusveneloukkauksista. Niitä oli hänen mukaansa vuosittain viidestä kymmeneen. Suomi ei koskaan protestoinut loukkauksista kenellekään, sillä eväät eivät riittäneet. Vedenpitäviä todisteita loukkaajien kansallisuudesta ei saatu, kuten ei Ruotsissakaan.
Sukellusveneloukkauksista on laadittu yhteenvetoraportti suppeaan virkakäyttöön. Se on vuosi sitten jaettu parille kymmenelle ulkoministeriön ja puolustushallinnon virkamiehelle. Vuodenvaihteessa se ilmestyi asiantuntijoiden julkaisusarjassa - Ruotsissa: Kungliga krigsvetenskapsakademins handlingar och tidskrift -julkaisussa. Raportti on tehty VTT:n Styx-tutkimusryhmässä, jota rahoittaa ulkoministeriö. Raportissa epäillään, että Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen sukellusveneuhka on Suomelle vakavampi kuin Ruotsille. Pietarin huolto edellyttää Suomenlahden suun hallintaa ja rannikoiden hallussapitoa.
-Hieman kaarrellen raportti leimaa Venäjän mahdolliseksi Suomen aluevesien loukkaajaksi. Se väittää, että Venäjällä on edelleen kapasiteettia suorittaa vedenalaista tiedustelua ja jo kyvyn ylläpito edellyttää harjoittelua. Naton laajentuminen saattaa lisätä tiedustelutarvetta. Raportissa todetaan, että pienoissukellusveneitä käyttävät erikoisjoukot ovat säilyttäneet entisen vahvuutensa, vaikka Venäjän muu laivasto on rahavaikeuksien vuoksi lamassa. Raportti luonnehtii Suomen merivalvonnan tasoa tyydyttäväksi ja ehdottaa tilanteen parantamiseksi oman sukellusveneen ostamista laivastolle. Sukellusvenettä harkittiin armeijassa pari vuotta sitten, mutta se pantiin toistaiseksi hyllylle - odottamaan helikoptereita, joissa jo on nieltävää poliitikoille.
MOT 23.03.1998
 |
KÄSIKIRJOITUS |
|
 |
| |
Lue käsikirjoitus tästä
Tähän ohjelmaan ei liity lähdeaineistoa.
Ohjelmassa haastatellut:
Ralf Lehtonen
vakuutusyhtiö Novan toimitusjohtaja ja Eläke-Varman varatoimitusjohtaja, eläkkeellä
Raimo Tiilikainen
Kansanedustaja, kommodori evp
Seppo Isotalo
dosentti, Tukholma
Jaakko Smolander
rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö
akateemikko Pekka Jauho
Kontra-amiraali Esko Illi
Lisätietoa
Tähän ohjelmaan ei liity postia.
