Tiedonmurusta kiinnostunut Helsingin juutalainen seurakunta otti yhteyttä New Yorkissa toimivaan World Jewish Congressiin -vaikutusvaltaiseen juutalaiseen maailmankongressiin. Se on yksi monista organisaatioista, joka jäljittää sodan aikana varastettua tai kadonnutta juutalaista omaisuutta kuten taidetta, arvoesineitä sekä niin kutsuttua natsikultaa ja "nukkuvia pankkitilejä". Aihe on monissa länsimaissa yhä hyvin ajankohtainen. Esimerkiksi Yhdysvaltain, Saksan ja Sveitsin hallitukset tukevat monin tavoin sodan aikana hävinneen omaisuuden metsästystä. Maailmankongressi lopetti kuitenkin tutkimuksensa lyhyeen, kun se sai mielestään varmuuden, ettei taulu ole "juutalainen", vaan sen on 1930-luvulla omistanut italialainen, Pariisissa liikettä pitänyt antiikkikauppias Mario D'Atri.

TV1:n Mot-ohjelma kiinnostui myös taulun vaiheista. Ranskan Helsingin-lähetystö paljasti ohjelman tekijöille, että D'Atri kävi kauppaa natsieliittiin kuuluneen valtakunnanmarsalkka Herman Göringin kanssa. Pian ilmoituksensa jälkeen lähetystö kuitenkin vaikeni ja katkaisi yhteistyön alkuunsa; mahdollisesti siksi, että aihe on kiusallinen myös Ranskalle. Sodan jälkeen Saksan miehittäneet liittoutuneet palauttivat tuhansia ranskalaisista museoista ja yksityisilta varastettuja taide-esineitä Ranskan hallitukselle ehdolla, että se etsii omistajat yksityisomistuksessa olleille tauluille. Käytännössä Ranska kuitenkin omi - joku voisi sanoa että varasti - monet toista itselleen sijoittaen niitä eri museoihin ja julkisiin kokoelmiin vaivautumatta selvittämään alkuperäisiä omistajia.

Yhdysvaltain tiedustelupalvelun CIA:n edeltäjä OSS listasi pian sodan jälkeen taidegalleristi D'Atrin salaiseen luetteloon, johon oli kerätty nimiä taide- ja antiikkikauppiaista, jotka olivat yhteistyössä natsien kanssa. Monet kauppiaat paitsi myivät taidetta natseille myös ilmiantoivat heille arvokkaita yksityiskokoelmia, jotka natsit lopulta varastivat samalla kun murhasivat niiden entiset omistajat.
OSS:n raportin mukaan D'Atri hieroi kauppoja muun muassa saksalaisen Walter Hoferin kanssa. Hofer oli Herman Göringin yksityisen taidekokoelman johtaja. Kokoelma sijaitsi Carinhallissa, Göringin kartanossa lähellä Berliiniä. Valtakunnanmarsalkka kerskaili aikanaan, että se on maailman suurin yksityinen taidekokoelma. Siihen kuului tuhansia tauluja ja antiikkiesineitä. Hoferin tiedetään toimittaneen isännälleen Pariisista muun muassa juuri Tiepolon töitä. Hofer teki kauppoja Sveitsissä, joka oli sodan aikana Pariisin ohella maailman arvotaiteen kaupan keskus. Natsit toimittivat Sveitsiin hyljeksimäänsä ja takavarikoimaansa "rappiotaidetta" eli mm. impressionisteja ja ekspressionisteja. Niitä vaihdettiin "parempiin" tauluihin, hollantilaisiin ja italialaisiin mestareihin, kuten muun muassa juuri tiepoloihin.
Tiepolon toinen ihailija oli valtakunnanjohtaja Adolf Hitler. Hän keräsi tauluja Linziin suunnittelemaansa taidemuseoon. Siitä oli määrä tulla Eremitaasia ja Louvreakin vaikuttavampi taiteen pyhättö. D'Atrin saksalaiset kumppanit toimittivat tauluja niin ikään Führerille, jonka kokoelmissa oli useita Tiepoloita.

Monet seikat puhuvat sen puolesta, että nyt Sinebrychoffilla oleva Domenico Tiepolon työ kuului jonkin natsijohtajan kokoelmiin - tauluahan pidettiin jo tuolloin kulttuurihistoriallisesti arvokkaana ja se vastasi natsijohtajien vaativaa, joskin yksipuolista klassikkoja suosivaa taidemakua.
Berliinin luhistuessa Tiepolo katosi tai ehkä pikemmin varastettiin. Samalla katosi tieto sen tekijästä, sillä taulua ei ole signeerattu. Sen omi Berliinin neuvostoliittolaisella miehitysalueella taidekauppaa pitänyt Herbert Ulrich, jolta taulun osti summamutikassa suomalainen diplomaatti ja taidekeinottelija Tauno Sutinen. Ulrich oli ollut natsien hyväksymä taidekauppias ja heidän ilmiantajansa. Mahdollisesti hän osti taulun neuvostoliittolaisilta miehitysjoukolta tai muilta ohikulkijoilta, jotka ruokaa ja rahaa saadakseen varastivat kaduilta kaikkea löytämäänsä. Sutinen ei ollut varmaankaan sattumalta ostaja, silla vain diplomaatti pystyi viemään taulun koskemattomuuteensa vedoten Berliinistä 1948. Hän pulitti taulusta 15.000 Reichsmarkia, mikä vastasi saksalaistyöläisen neljän vuoden palkkaa. Summalla olisi tuolloin saanut kymmenen puolen kilon kahvipakettia.
Taulun nykyarvoa on mahdoton mitata, sillä se tuskin enää päätyy huutokauppaan. Berliinin taidemuseon apulaisjohtaja, tri Irene Geismeier arvioi pyynnöstämme, että taulu voisi olla nykyrahassa ehkä noin 500.000 D-markan eli noin 1.5 miljoonan markan arvoinen.

Sinebrychoffin museo on suomalaiseen tapaan liittänyt Tiepolon omistusluetteloonsa, inventaariin. Tapa ei ole kansainvälinen. Esimerkiksi Berliinin taidemuseossa on esillä suuri Tiepolon työ, mutta sitä ei ole liitetty museon omistuksiin taulun epäselvän omistustaustan vuoksi. Ei ole poissuljettu, että Helsingin "Troijan hevonen" kuuluisikin Saksalle.

Tv-ohjelmassa sivutaan Suomen ja kansallissosialistisen Saksan kulttuuriyhteistyötä. Natsit ihailivat suomalaista kansallisromantiikkaa ja pitivät sitä "kansantaiteena". Natsi-ideologi Alfred Rosenbergin ehdotuksesta Saksassa järjestettiin 1935 valtavan suosion saavuttanut suomalaisen taiteen näyttely, jossa vieraili Hitlerkin. Näyttelyn kokosi Suomen taiteen vaikutusvaltainen hahmo ja kulttuurilähettiläs Bertel Hintze. Hänkin oli sotavuosina mukana kyseenalaisessa taulukaupassa.
Hintze osti pilkkahintaan juutalaiselta keräilijältä Erich Goldsteinilta satakunta taulua myydäkseen ne edelleen Suomessa. Goldsteineilla oli Berliinissä kuuluisa taideliike. Erich Goldstein myi taulut henkensä pitimiksi; hän oli internointileirillä Ranskassa ja Sveitsissä.

MOT 10.05.1999

	KÄSIKIRJOITUS

Lue käsikirjoitus tästä

	LÄHDEAINEISTOA

Tähän ohjelmaan ei liity lähdeaineistoa.

	HAASTATELTAVAT

Ohjelmassa haastatellut:

Wenzel Hagelstam
taide- ja antiikkikauppias, Helsinki

Kai Kartio
intendentti, Sinebrychoffin taidemuseo

Irene Geismeier
tri Berliinin taidemuseon apulaisjohtaja

Roberto Barison
dottore Galleria de L'Accademia, Venetsia

Jean Gailleux
galleristi, Pariisi

David D'Arcy
tutkija New York, The Art Newspaper –lehden kirjeenvaihtaja

Klaus Goldmann
tri Berliinin museo

	LINKIT & MUU INFO

Lisätietoa ja linkkejä

	POSTIA

Tähän ohjelmaan ei liity postia.