Pian Adolf Hitlerin tultua valtaan 1933 Saksan kirkko jakautui kahtia. Alkuperäistä luterilaisuutta jäi vaalimaan niin kutsuttu tunnustuskirkko, eikä se hyväksynyt kaikkia kansallissosialistien aikeita. Oppositioasenteensa vuoksi tunnustuskirkko joutui nopeasti terrorin kouriin: Sen pappeja erotettiin ja vietiin keskitysleiriin.

Virallisessa kirkossa vallan kaappasivat natsit. Kirkko oli kansallissosialisteille hallitsemisen kannalta tärkeä solmukohta. Kirkolla oli maanlaajuinen vahva organisaatio ja henkikirjat, minkä turvin se tavoitti liki kaikki kansalaiset. Vallankaappauksen jälkeen tämä ”saksalaiskristityiksi” itseään kutsunut Hitlerin kirkko ryhtyi uuden politiikan mukaisesti arjalaistamaan kristinuskoa.

Arjalaisen raamatunselityksen tärkein tavoite oli kieltää kristinuskon juutalainen alkuperä. Hitlerin kirkon teologit yrittivät muun muassa osoittaa, että kristinusko oli puhdasta, iloista ja ylevää poiketen juutalaisuudesta, joka esiteltiin tendenssimäisesti synkkänä ja orjallisena lakiuskontona. Jeesuksesta tehtiin arjalainen sankarihahmo, jonka juutalaiset olivat katalasti murhanneet. Apostoli Paavali tuomittiin, sillä hän oli Hitlerin mielestä ”juutalaisbolsevikki” saarnattuaan, että kaikki ihmiset ovat Jumalan edessä samanarvoisia.

Kristinuskon arjalaistamiseen kuului myös juutalaisvaikutuksen kitkeminen uskonnosta. Esimerkiksi ”amen” piti kieltää, koska se oli hepreaa. Uusi testamentti pyrittiin todistamaan alkuperältään kreikkalaiseksi. Ja kun evankeliumissa oli aiemmin sanottu suoraan ja kursailematta, että Jeesus oli ”juutalainen”, kansallissosialistisessa raamatunkäännöksessä Jeesuksesta sanottiin, että hän oli ”kotoisin Juudeasta”. Vanha testamentti haluttiin juutalaisena kirjana kieltää kokonaan tai se todistettiin epäkristilliseksi sepitelmäksi.

Kaiken taustalla oli kansallissosialistinen politiikka ja ideologia, joka tarvitsi propagandansa tueksi myös uskonnollisia perusteluja juutalaisvainoille. Lukuisat kristityt kirkonmiehet osallistuivat vapaaehtoisesti ja jopa halukkaasti näiden perustelujen keksimiseen; olihan juutalaisvastaisuudella luterilaisuudessa myös vuosisataiset perinteet. Monet myös yksinkertaisesti halusivat edetä urallaan, päteä kansallissosialistisessa valtiossa tai vain pelastaa nahkansa.

Aikansa kirkonmiehiä hyväksi käytettyään Hitler aikoi lopulta kuitenkin tehdä lopun myös kristinuskosta. Uusin tutkimus on varsin vakuuttunut, että natsit olisivat voitollisen sodan jälkeen nujertaneet koko kirkon. Se olisi korvattu kansallissosialistisella pakanauskonnolla, jossa jumala olisi ollut der Führer itse. Ryhmä helsinkiläisiä kansallissosialisteja yritti aloittaa natsiuskonnon levittämisen myös Suomessa. Kalevalan taruista tekaistun "Ukon uskon” edustajat törmäsivät kuitenkin viranomaisten vastarintaan, se ei saanut lupaa aloittaa toimintaansa ja hanke lopahti.

MOT otti selvää, tuliko Hitlerin kirkon virtauksia myös Suomeen - onhan Suomen kirkko Agricolan ajoista pitänyt Lutherin Saksaa esikuvanaan. Ohjelmaa varten tutustuttiin alkuperäisasiakirjoihin eri arkistoissa Suomessa, Ruotsissa ja Saksassa. Tietoja täydennettiin saksalaisten, suomalaisten, norjalaisten ja ruotsalaisten alan eturivin tutkijoiden haastatteluin.

Saadut tiedot osoittavat, että arjalainen teologia työntyi myös Suomeen huolimatta sen selvästi epäkristillisestä piirteestä. Se ei myöskään jäänyt pelkäksi akateemiseksi pohdiskeluksi. Suomalaislapsille opetettiin pyhäkoulussa, että juutalaisten isä on ”perkele”.

Keskeisiä saksalaisvaikutuksen kanavia Suomeen olivat Åbo Akademin ja Helsingin yliopistojen teologisten tiedekuntien eksegetiikan eli raamatunselityksen professorit. Heillä oli vilkasta yhteistyötä saksalaisten tutkijoiden kanssa. Erityisen suosittuja olivat keskisessä Saksassa Sondershausenissa pidetyt Luther-Akatemian kesäseminaarit, jonne pääsystä suorastaan kilpailtiin. Saksa käytti Luther-Akatemiassa vierailleita suomalaisia ja muita pohjoismaisia kirkonmiehiä ulkopoliittisen propagandansa välikappaleina. Teologisesti ja kulttuurisesti viritetyn ohjelman lomassa vieraille esiteltiin kansallissosialistisen valtion paraatipuolta ja Lutherin pyhiä paikkoja. Kotimaahan palattuaan papit ja oppineet panivat sanan kiertämään ja kirjoittivat sanomalehtiin: Saksa ei ole sellainen jumalaton pakanamaa kuin mitä vihollinen väittää.
Kuvassa, keskellä kirja kädessään, Sondershausenin Luther Akatemian johtaja Carl Stange.
Kurssien yhteydessä vieraat pääsivät toisaalta perille myös Saksan kirkkopolitiikasta ja juutalaisvainoista. Esimerkiksi Luther-Akatemiaan seminaariin 1942 osallistunut kansanedustaja, Suomen kirkon vahva mies Paavo Virkkunen (kok) näki matkallaan omin silmin kuinka juutalaisia kohdeltiin Saksassa. Hän sai myös kuulla, kuinka natsit kiristivät otettaan kirkkoa kohtaan. Virkkunen oli hämmentynyt havainnoistaan, mutta työnsi ne mielessään syrjään odottaen optimistisesti "Uuden Euroopan” eli kansallissosialistisen paratiisin luomista ja Suomen kirkolle mahdollisesti lankeavaa osaa mantereen poliittisten olojen uudelleenjärjestelyissä.

Ehkä pisimmälle meni maineikas turkulainen professori, joka julisti arjalaisen teologian tapaan, että vanha testamentti ei ole Jumalan sanaa. Hän myös yritti yhdessä ruotsalaisen natsiteologin ja Åbo Akademin entisen rehtorin kanssa ulottaa Suomeen Hitlerin kirkon pahamaineista arjalaistamislaitosta, jonka virallinen nimi oli ”Tutkimuslaitos juutalaisvaikutuksen torjumiseksi kirkossa”.

Ohjelman toinen osa esitetään maanantaina 4. lokakuuta. Siinä käsitellään muun muassa papiston toimintaa rintamalla sekä Suomen kirkon veljeilyä Hitlerin kirkon kanssa. Molemmissa osissa pohditaan luterilaisen kirkon suhdetta juutalaisuuteen sekä sitä, oliko kirkkoisien toiminta aina kristillisen etiikan ja omantunnon mukaista. Samalla "Isä, poika ja paha henki” kertoo kolmatta valtakuntaa esimerkkinä käyttäen kuinka uskontokin on altis oman aikansa vaikutuksille.

Ohjelman kirjallinen lähdeaineisto julkaistaan MOT:n internetsivuilla osoitteessa www.yle.fi/mot.

Ohjelma on jatkoa vuosi sitten nähdylle "Lääketieteen mustalle historialle". Lääkäreiden natsiyhteyksistä kertonut ohjelma synnytti vilkkaan keskustelun Suomen Saksan-suuntauksesta 1930-40-luvuilla. Viime maaliskuussa MOT esitti ohjelman Suomen kirkon suhteista Neuvostoliittoon ja KGB:n talutusnarussa olleeseen Venäjän ortodoksiseen kirkkoon.

lisätietoja: toimittaja Olli Ainola, TV1, p 1480 4918

MOT 27.09.1999

	KÄSIKIRJOITUS

Lue käsikirjoitus tästä

	LÄHDEAINEISTOA

Tähän ohjelmaan ei liity lähdeaineistoa.

	HAASTATELTAVAT

Ohjelmassa haastatellut:

Jörg Thierfelder
professori Heidelbergin yliopisto

Hans Mikosch
tri superintendentti Gera

Kurt Nowak
professori Leipzigin yliopisto

Leonore Siegele-Wenschkewitz
professori Arnoldshainin ev.akatemia.

Reijo Heinonen
professori Joensuun yliopisto

Eino Murtorinne
professori Helsingin yliopisto

Osmo Alaja
piispa (emer.) Tampere

Anders Jarlert
professori Lundin yliopisto

	LINKIT & MUU INFO

Lisätietoa

	POSTIA

Tähän ohjelmaan ei liity postia.