Kuinka kirkkoisät pitivät sotavuosina mielessään Luukkaan evankeliumin kehotuksen: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi? Tätä selvittelee MOT "Isä, poika ja paha henki" -ohjelman toisessa osassa. MOT tuo esiin uusia tietoja papiston toimista sota-aikana. Niistä muun muassa ilmenee, että kotijoukkojen rovastintoimisto ehdotti mustalaisten sulkemista pakkotyöleirille. Kahden kenttäpapin virallisessa kirjeenvaihdossa taas suunniteltiin sotarikosta: Sotavankien käyttämistä miinakentillä korjaamassa talteen kaatuneita. Ohjelmassa kerrotaan kirkon johdon veljeilystä Hitlerin kirkon kanssa, esimerkiksi kuinka suomalaispiispa kirjoitti Suomen kansan tukevan natsien "Uutta Eurooppaa" eli kansallissosialistista diktatuuria ja maailmanherruutta. Suomen kirkon maine kärsi saksalaissuuntauksen aikana. Siitä on esimerkkinä Norjan miehityshallinnon hanke: Natsijohtaja Vidkun Quislingin erotettua natseihin kielteisesti suhtautuneet Norjan luterilaiset piispat, Norjan nukkehallinto päätti pyytää Suomen arkkipiispaa Erkki Kailaa vihkimään uudet natsipiispat. Kailan jälkeen arkkipiispaksi 1945 noussut Aleksi Lehtonen ja kirkon vahvat miehet auttoivat sodan jälkeen entistä natsipastoria, joka pelkäsi joutuvansa sotarikosoikeuteen. Entinen korkea-arvoinen SS-upseeri avustettiin aluksi maanpakoon. Hälyn laannuttua arkkipiispa ryhtyi järjestämään hänelle töitä. Kolmannen valtakunnan Saksa heitti varjon myös Suomen katoliseen kirkkoon. Kirkon palveluksessa oli hollantilaista syntyperää olleita pappeja. 1943 eräs suomalaispastori kavalsi valtiolliselle poliisille hollantilaisten pappisveljiensä poliittisia ja Saksan vastaisia mielipiteitä tarkoituksenaan saada heidät karkotetuksi maasta. Yksi hollantilaispapeista oli toisen ilmiannon mukaan kertonut tietävänsä, että Saksassa murhataan sairaita lapsia. Tämän kuultuaan Valpon upseeri ehdotti pastorin pidättämistä tai "potkaisemista maasta". Sodan jälkeen uskonpuhdistuksen äitikirkko, Saksan luterilainen kirkko on katunut tukeaan natsihallinnolle ja vaikenemistaan juutalaisvainoista. Suomen kirkko ei ole pitänyt aiheellisena tehdä tiliä sota-ajasta, vaikka sekin tiesi vainoista, jopa juutalaisten tuhoamisesta ja oli niistä hiljaa. Suomen kirkon johdossa oltiin viimeistään 1943 selvillä miljoonien juutalaisten surmaamisesta. Natsi-Saksan juutalaiskysymyksestä ja -vainoista tiedettiin vuosia jo tätä ennen.

MOT 04.10.1999

  KÄSIKIRJOITUS

Lue käsikirjoitus tästä

  LÄHDEAINEISTOA

Tähän ohjelmaan ei liity lähdeaineistoa.

  HAASTATELTAVAT

Ohjelmassa haastatellut:

Osmo Alaja
Mikkelin piispa 1959-78

Gunnar Heiene
professori, Det teologiske menighetsfakultet Oslo

Reijo Heinonen
professori, Joensuun yliopisto

Wolfgang Huber
Brandenburgin piispa

Anders Jarlert
professori, Lundin yliopisto

Heinrich Missalla
professori (emer.), Essen

Ingun Montgomery
professori, Oslon yliopisto

Eino Murtorinne
professori (emer.), Helsingin yliopisto

Jörg Thierfelder
professori, Heidelbergin yliopisto

LINKIT & MUU INFO Lisätietoa

POSTIA Tähän ohjelmaan ei liity postia.

	LINKIT & MUU INFO

	POSTIA