"Kuvasta voi kuulla Annan pehmeän hyräilyn"

Kuka on kuvan kohteena?

Anna Puu.

Missä kuva on otettu?

Punavuori, tyhjillään ollut entinen asuntoni. Ollut kuulemma 1800-luvun lopulla merimiesten ilotyttöjen talo.

Milloin kuva on otettu?

Helmikuussa 2009.

Kerro kuvanottohetkestä. Millaisessa tilanteessa kuva on otettu? 

Muistan matkan kuvauspaikalle. Oli aurinkoinen, kaunis pakkasaamu. Auto sammui Lahden motarille. Saatiin se kuitenkin nopeasti liikkeelle, joten en myöhästynyt dramaattisesti sovitusta.

Ulkona kaunis kevättalvi.Tyhjä puutaloasunto Punavuoressa. Asunnossa oli ikkunat neljään suuntaan etelään, länteen, pohjoiseen ja kattoikkuna ylös taivaaseen. Valo siivilöityi kerrostalojen kattojen välistä. Tunnelma oli ihanan utuinen.

Tiimi oli taitava. Koin, että puhuimme samaa kieltä. Annakin tuntui tykkäävän. Kuvauksissa oli lämmin, rento tunnelma. Assistentti piti huolta verensokereistamme. Pohjaanpalanut kahvi tuoksui ilmassa.

Meillä oli stailisti Suvi-Elina Enqvistin kanssa alkuun visio Annasta, jossain kauniissa asunnossa, jossa tapahtuisi kenties jotain ihan pikkiriikkisen hullunkurista. Se olisi ikäänkuin Annan oma maailma, ehkä mielikuvitusmaailma. Tähän meitä inspiroi tietyt Tim Walkerin kuvat, jotka ovat hyvin kauniita, yksinkertaisia, pehmeitä valoltaan ja sävyiltään, mutta niissä saattoi tapahtua jotain kummallista. Eräässäkin kuvassa valkoisessa huoneessa tapetit ja rappaus tipahtaneet lattiaan, punatukkainen tyttö juhlapuvussaan, ja valkoisen huoneen seinästä alkaa muodostua tavaroita -hattu, sateenvarjo, takki.
Niin kuin ne olisi valettu seinään tai kuin ne olisivat muodostumassa seinästä ja pulpahtamassa minä tahansa hetkenä sieltä ulos. Kuvassa sisällä selvästi myös tuulee.
Toisessa kuvassa Liisa Ihmemaassa -oloinen tyttö on asunnossa, jossa kasvaa puu. Puun oksilla leivoksia ja kakkuja.

Tiesimme, että tämänkaltaiset kuvat olisivat hiukan liian absurdeja Idols-tähden levynkansiin, joten hieman hillitsimme outouden osuutta. Jäljelle jäi tyhjä asunto ja Anna. Muistan, että haaveilimme inkkaripäähineestä, jonka kanssa Anna olisi voinut keikistellä, mutta syystä tai toisesta se ei koskaan kuvauksiin asti päätynyt.

Meillä oli siis absurdimmat visiot, jotka pehmenivät matkalla. Oudon sijasta saavutimme jotain tosi rauhallista ja kaunista ja annamaista. 

Haluttiin ripaus “fäsöniä”, ripaus hullunkurisuutta. Sitä saimmekin ja paljon runollista tunnelmaa. Kuulimme Annan biisejä ennen kuvauksia, ja mielestämme tämä maailma, jonka loimme, oli yhtä kuin Annan ääni.

Mikä kuvasta tekee mielestäsi onnistuneen?

Valitsemani kuva ei kuvana ehkä ole kaikkein mielenkiintoisin urani varrella, mutta stailaus, meikki, Annan karisma ja pehmeä luonnovalo tekevät haaveilemamme utuisen tunnelman. 

Minkälaista tunnelmaa tavoittelit kuvalla?

Tässä Annasta on vangittu hetki, joka näyttää Annan leikkisänä, sensuellina kaunottarena. Mulla tulee Annasta mieleen sensuelli mutta itsevarma ranskatar. Kuvasta voi kuulla Annan pehmeän hyräilyn.