Juttuarkiston listaus

Tuure Kilpeläinen pohtii ulkopuolisuutta

kaikki.musiikista@yle.fi — Sun, 06 Apr 2014 19:43:00 +0000

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Tuure Kilpeläinen oli halunnut mukaan Hetkiä Kalliossa -sarjaan siitä lähtien, kun oli nähnyt Eero Raittisen Purple Rain -vedon. Mahdollisuus koitti sarjan toisella kuvauskierroksella.

Kilpeläinen oli suunnitellut versioivansa Anssi Kelan kanssa Lou Reedin I’m waiting for my man -kappaleen. ”Hyvin nopeasti huomasin, ettei biisi vaan saanut tuulta alleen. Halusin tulkita jotain tässä päivässä olevaa ja uutta, jolloin mieleeni tuli Sannin levy, joka on tuoretta ja hyvää musiikkia”, Kilpeläinen kertoo.

Jos mä oon oikee -kappale oli jäänyt levyltä päällimmäisenä mieleen ja Kilpeläinen ja Kela aloittivat soittamaan kitaroineen biisiä jamipohjalta. ”Ulkopuolisuudesta kertova biisi lähti virtaamaan luontevasti. Kehittelimme lähestymistapoja ja mukaan tuli Afrikka-vivahdetta. Stemmatkin löytyivät heti ja itselle kappale oli luonteva laulaa, kun lähestymiskulma löytyi”, Kilpeläinen summaa.

Tuure Kilpeläinen kiittelee yhteistyötään Anssi Kelan kanssa. ”Anssi on taitava muusikko, joka voisi olla vaikka missä bändissä kitaristina. Hän osaa ottaa tilan artistina lavalla, mutta hän tykkää myös kompata ja osaa antaa tilaa toisille”, Kilpeläinen toteaa.

Samaen hyvä päivä M1-studiossa

kaikki.musiikista@yle.fi — Sun, 30 Mar 2014 12:21:00 +0000

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Vuonna 2013 Samae Koskinen keikkaili ympäri Suomea esittämässä laulujaan kolmella eri kokoonpanolla. Vähiten roudaamista vaatineet esiintymiset mies hoiti yksin, osalla keikoista mukana oli oma bändi Korvalääke ja toisinaan Koskisen taustalla nähtiin jousikvartetti. Lisäksi ainakin Provinssirockissa sekä Flowssa bändi ja jousikvartetti yhdistivät voimansa jolloin tuloksena oli Samae Koskisen Ekstravahva Korvalääke.

Ylen M1-studioon laulaja-lauluntekijä otti mukaan jousikvartettinsa, joka koostuu Helsingin Kaupunginorkesterissa sekä Radion Sinfoniaorkesterissa soittavista muusikoista. Ensin mainitussa vaikuttavat kvartetin viulisti Anna-Leena Haikola ja alttoviulisti Atte Kilpeläinen, jälkimmäisessä puolestaan alttoviulisti Riitta-Liisa Ristiluoma sekä sellisti Mikko Ivars.

Yleisön edessä taltioidussa M1-sessiossa kuullaan lauluja Koskisen neljältä sooloalbumilta. Jousikvartetin ja kitaroivan Koskisen loihtima äänimaailma toistaa levyiltä tutut melodiat hienosti, mutta jättää mainiosti tilaa Samaen persoonallisille sanoituksille.

Yle Live: M1-studiossa Samae Koskinen
Teemalla sunnuntaina 30. maaliskuuta kello 22.50. Uusinta la 5.4. klo 14.15.

Sallan ja Miron suomenkieliset suosikit

kaikki.musiikista@yle.fi — Fri, 28 Mar 2014 14:40:00 +0000

Kuva: Miro PalokallioSallan ja Miron matka maailman ympäri on nimi joka jää mieleen. Se erottuu massasta jo pituutensa ansiosta.

Salla-Marja Hätisen ja Miro Palokallion Viikonloppulista on siis täysin linjassa kaksikon itselleen antaman nimen kanssa: se on tavattoman pitkä!

Huhtikuun alussa esikoisalbuminsa julkaiseva duo pohjustaa suomenkielellä laulavia esikuvia yhteen niputtavaa listaansa näin: "Päätimme ottaa listan teemaksi kauniin äidinkielemme, sillä suomenkielinen musiikki ei voi koskaan olla liikaa pinnalla.

Listalla ovat edustettuina maamme taitavimmat tekstittäjät J. Karjalaisesta Pimeyden Pekka Nisuun sekä tyylilajit Kuha.n ja Absoluuttisen Nollapisteen progeilusta Reginan ja Milla Rumin indiepopin kautta Sini Sabotagen ja Asteen nykyaikaiseen suomihiphoppiin.

Kappaleet on valittu täysin mielivaltaisesti, osa legendaarisen nerokkaiden tekstiensä takia, osa taas siksi, että niihin liittyy muistoja yhtyeemme eri vaiheista. Kappalejärjestys on osittain huolella pohdittu, osittain täysin satunnainen, koska lista pääsi vähän venähtämään.

Esitämme kuuntelijalle haasteen: laita lista soimaan, äläkä ohita yhtään biisiä! Loppuun asti päässyt saa kymmenen pistettä! Ps. Taukoja saa pitää, listalla on kuitenkin pituutta neljä ja puoli tuntia. Hups."

1. Apulanta: Hippo

"Listan avaava Apulannan Hippo on monella tapaa meille tärkeä biisi. Juuri kyseinen kappale sai Miron innostumaan Apulannasta ja Toni Wirtasen sanoitustyylistä. Soittelimme biisiä akustisesti ennen kuin meillä oli edes taustabändiä tai montaakaan omaa biisiä. Nykyisen kokoonpanomme ensimmäisellä keikalla päätimme coveroida kappaleen. Kitaristimme Ville sai siis bändiin tullessaan ensitöikseen opetella koko tuotantomme lisäksi hieman Apulantaa.

Hiekka-albumi, jolta tämä biisi löytyy, sattuu olemaan myös Tuukka Temosen viimeinen albumi Apulannan riveissä. Tuukka järjesti yhtyeemme kaikkien aikojen ensimmäisen keikan ottaessaan meidät Iitin kyläjuhlille kesällä 2012 lämmittelemään Apulantaa, ja päädyimme sittemmin pyytämään häntä ohjaamaan Peili-biisimme musiikkivideon."

2. Ultra Bra: Kaunis ja ylpee

3. Maija Vilkkumaa: Kristiina

4. Olavi Uusivirta: Glorian koti

"Olavi Uusivirran Glorian koti -kappaleen sanoitus on poimittu pitkälti sisustuslehdestä (kuulemma tosin ei juuri siitä, jonka mukaan laulu on nimetty), mutta biisihän rokkaa kuin mikä! Jos jossain biisissä on melkein onnistuttu puristamaan levylle Olavin hyperaktiivinen keikkaesiintyminen, niin ehkä tässä. Muita poimintoja Olavilta listalla ovat myös uudelta Ikuiset lapset -levyltä löytyvä helmi Mannerlaatat, tekstillään hurmaava Minä tahdon ponin, sekä aivan ihana Kaiken jälkeen olet kaunis, jonka kautta ihastuimme Olavin musiikkiin syvemmin."

5. Sydän, sydän: Hai

6. Uusi Fantasia feat. Freeman: Liian myöhään

7. Pimeys: Pimeys

"Pimeys-yhtyeen debyytti hurmasi meidät heti alkutahdeista lähtien, pitkälti yhtyeen nimeä kantavan avausraitansa ansiosta. Pimeyden Pimeys on vuoden 2013 hienoin suomenkielinen laulu. Välitön suomirockin klassikko."

8. Kuha.: Opi tuntemaan sienet

"Kuha.-yhtyeeltä on mukana kaksi biisiä: mainio Opi tuntemaan sienet, jossa parisuhteen hajoamista kuvataan varsin mielenkiintoisesta näkökulmasta, sekä musiikkipiireissä klassikon aseman saavuttanut Intervallit, joka näyttää ettei sanoituksen ja sävellyksen ole pakko olla eri asioita. Olisimme halunneet laittaa listalle myös parikymmenminuuttisen Kalifi myy mustaa valoa -teoksen, mutta sitä ei Spotifystä löydy. Suosittelemme tutustumaan!"

9. J. Karjalainen: Yksi kerrallaan

"J. Karjalainen oli tärkeä osa Miron lapsuuden musiikkimaisemaa, mutta legendan viime vuonna ilmestynyt uusi levy on uponnut meihin aivan yhtä kovaa kuin Villejä lupiineja ja Tähtilampun alla. Esimerkkinä siitä tässä mm. Yksi kerrallaan."

10. Zen Café: Vattupuskassa

11. Eppu Normaali: Vihreän joen rannalla (Kauan sitten)

"Eppu Normaali oli Mirolle ja veljelleen Aarnille (joka on rumpalimme) se kaikkein kovin bändi varhaislapsuudesta teini-ikään asti. Studiossa rumpuja levyllemme äänitettäessäkin etsittiin virveliin "sitä Vihreän joen rannalla -soundia". Täydellisen soundin löydyttyä lähdimme pitämään taukoa läheiselle huoltoasemalle. Sisään astuessamme kuulimme juuri kyseisen biisin soivan radiossa, kuin jonain pyhänä merkkinä. Samalla tajusimme, että olimme kaikki, äänittäjä Miikka Huttusta myöten, muistelleet sittenkin jotain keikkaversiota, jossa virveli paukahtaa oikein kunnolla. Eppujen levyllä se vain töksähtää. Meidän levyllä on nyt sitten keikkaeppunormaalivirvelisoundi. Hyviä molemmat."

12. Pimeys: Igor, Boris, Hugo ja mä

13. Eppu Normaali: Tien päällä taas

14. Leevi and the Leavings: Pimeä tie, mukavaa matkaa

15. Scandinavian Music Group: Näin minä vihellän matkallani

16. Eurooppa 3: Päivästä päivään

17. Ultra Bra: Kahdeksanvuotiaana

18. Kerkko Koskinen Kollektiivi: Käki

19. PMMP: Korkeasaari

20. Maija Vilkkumaa: Anna-Liisa

21. Ultra Bra: Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat!

22. PMMP: Heliumpallo

23. Pariisin kevät: Meteoriitti

24. Aste: Spaceman

25. Sini Sabotage feat. VilleGalle: Levikset repee

"Listan räppibiisit, Sini Sabotagen Levikset repee ja Asteen Spaceman, tarttuivat mukaan, kun olimme viime kesänä esiintymässä räpfestivaaleilla Iissä. Totesimme, että pakko siellä jotain räppiäkin on vetää, joten opettelimme Levikset repee -kappaleen, joka oli sen hetken suurin hitti. Aste oli samoilla festareilla esiintymässä, joten tsekkasimme menomatkalla hänen musiikkiaan. Spaceman on oikein tarttuva biisi. Levikset repee -coverimme upposi yleisöön niin hyvin, että päädyimme soittamaan sen parilla muullakin keikalla."

26. Eppu Normaali: Näinhän täällä käy

27. Regina: Saanko jäädä yöksi

28. Juice Leskinen: Luonas kai olla saan

29. J. Karjalainen Yhtyeineen: Mä tahdon olla lähellä sinua

30. Eurooppa 3: Ikävä

31. Leevi and the Leavings: Elina, mitä mä teen?

32. J. Karjalainen Yhtyeineen: Mä käännyn hiljaa pois

33. Eurooppa 3: Sen kaiken jälkeen

34. Eppu Normaali: Olen tuntenut sut (enkä voi unohtaa)

35. Olavi Uusivirta: Mannerlaatat

36. Apulanta: Rantavahdit

37. Kuha.: Intervallit

38. Scandinavian Music Group: Vieläkö soitan banjoa?

39. J. Karjalainen: Mennyt mies

40. Ultra Bra: Laulu asioista

41. J. Karjalainen: Sinivalkoisia sirpaleita

42. Apulanta: PVC-unelmia

43. Eppu Normaali: Kultaista sadetta

44. Maija Vilkkumaa: Liian kauan

45. Olavi Uusivirta: Minä tahdon ponin

46. Absoluuttinen Nollapiste: Jälkivaatimus

47. J. Karjalainen Electric Sauna: Rock-N-Roll

48. PMMP: Lautturi

49.Eppu Normaali: Läpivalaistu

50. Apulanta: Syöpä

51. Regina: Musta musta puutarha

52. Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen bändi: Käpytemppeli

53. Wilma: Pimeä sydän

54. Anna Puu: Linnuton puu

55. Milla Rumi: Luulaulu

56. Wilma: Pahan pois saat lähtemään

57. Ultra Bra: Nainen, joka elää vapaaherran elämää

58. Samuli Putro: Olet puolisoni nyt

59. Eppu Normaali: Niin äkkiä

60. J. Karjalainen Electric Sauna: On kaikki niinkuin ennenkin

61. Pimeys: Helsinki

62. Absoluuttinen Nollapiste: Suvannossa ylpeä ilme l

63. Absoluuttinen Nollapiste: Suvannossa ylpeä ilme ll

64. Absoluuttinen Nollapiste: Suvannossa ylpeä ilme lll

65. Absoluuttinen Nollapiste: Suvannossa ylpeä ilme lV

66. Absoluuttinen Nollapiste: Suvannossa ylpeä ilme V

67: Olavi Uusivirta: Kaiken jälkeen olet kaunis

Peili-kappaleessa on mukana PMMP:n Mira Luoti. Videon kappaleeseen ohjasi Tuukka Temonen

Espionnage tunnelmoi rentouttavasti

kaikki.musiikista@yle.fi — Fri, 28 Mar 2014 10:45:00 +0000

Kuva: Kari AholaTerhi Sikiö ja Jaakko Järvinen musisoivat muinoin Muusa-yhtyeessä. Kaksi albumia julkaissut bändi tuli tiensä päähän, mutta pariskunta päätti jatkaa musiikin tekemistä yhdessä.

Espionnagen esikoislevy ilmestyi maaliskuun puolivälissä ja albumin seesteiseen äänimaailmaan vaikuttaneet teokset on kirjattu Terhin ja Jaakon toimesta Viikonloppulistaksi. Antaudu tunnelmallisen soittolistan vietäväksi ja tunnet olosi jo hetkessä paremmaksi.

Terhi ja Jaakko saattelevat sinut äärimmäisen rentoutuksen porteille seuraavin sanoin: "Biisit, jotka ovat vaikuttaneet ja joiden äärellä voi rauhoittua, tai jotka muuten vaan ovat lähellä sitä tunnelmaa, jossa Espionnagen musiikki syntyy. Hienoja hetkiä pienen ihmisen elämässä."

1. Damien Rice: Older Chests

Jake: “Iso levy. Tästä varmaankin lähti siemen itämään omien biisien tekemiseen. Levyllä oleva The Blower's Daughter kolahti raivona, kun näin Closer-elokuvan, ja se olikin leffan parasta antia.”

2. Sufjan Stevens: John Wayne Gazy, jr.

Jake: ”Upea biisi, alkuaikojen esikuvia. Kuulin ensimmäisen kerran aikoinaan Kurvin FilmTownissa ja oli pakko kysyä myyjältä, että mitä tämä mahtava musiikki on. Myös hienosti pelattu tekstin ja kappaleen tyylin suhteen. Tätä on joskus coveroitukin.”

3. The Jayhawks: All The Right Reasons

Jake: "Yön herkkinä hetkinä television uutisikkunan Yöradiosta kuultu biisi. Koko levy on mahtava kokonaisuus ja Tavastian keikka oli yksi parhaista illoista."

4. Winterpills: Hankerchiefs

Jake: "Myös Espionnagen alkuaikojen inspiraatiomusiikkia, tämä levy löytyi aikoinaan Nick Trianin radio-ohjelmassa kuullun Broken Arm -biisin kautta."

5. Joni Mitchell: Little Green

Terhi: "Upea kappale, joka avautui täysin uudestaan, kun opin koskettavan tarinan biisin takaa. Blue-levy piti hankkia varsinkin sen jälkeen, kun se tuli lyhyessä ajassa vastaan sekä Kids Are All Right -leffassa että John Mayerin Born and Raised-levyn avausraidassa."

6. Paul Simon: American Tune

Terhi: "Kylmät väreet tulevat joka kerta, kun biisissä lähdetään unessa lentoon ja nähdään Vapaudenpatsas."

7. Neil Young: Harvest

Terhi: "Pieni kappale erottuu levykokonaisuudessa ja jää mieleen."

8. John Mayer: Born and Raised

"Taustalauluja laulavat Crosby ja Nash. Espionnage sanoo kyllä John Mayerille. Valikoidusti."

9. Matti Johannes Koivu: Ai ai ai kun nuori ois

"Mahtavaa miten uudelleensovitukset saavat Irwinin biiseistä, ja varsinkin sanoituksista, aivan uudenlaista herkkyyttä esiin! Koskettaa."

10. Angus & Julia Stone: Hold On

"Tavastian keikalta ostettu levy, taitavat sisarukset tekevät hienoa musiikkia."

11. Art Garfunkel: Crying In My Sleep

"Artin soolotuotanto on turhaan jäänyt Paulin jalkoihin. Ainutlaatuinen ääni."

12. Simon And Garfunkel: Scarborough Fair

"Tätäkin treenattiin Espionnagen alkumetreillä."

13. Crosby Stills And Nash: Helplessly Hoping

"Osaavat herrat laulaapi."

14. The Cardigans: Lead Me Into the Night

"Yhteinen suosikkilevy. Parasta Cardigansia."

15. The Beach Boys: God Only Knows

"Nero parhaina päivinään. Paul McCartneyn lempparibiisi, kyllä koira koiran tuntee."

16. Johnny Cash: If You Could Read My Mind

"Viimeiseltä ja parhaalta American-levyltä. Näissä ollaan jo puoliksi rajan tuolla puolen."

17. Egotrippi: Asfaltin pinta

"Tätä kuunnellessa tuntuu melkein että naama on märällä asfaltilla. Knipi osuu ytimeen."

18. Coldplay: Don't Panic

"Avausraitojen aatelia. Ekan (ja parhaan) levyn tunnelma vie mukanaan."

Red avaa Espionnagen esikoisalbumin

Ylen musiikkitarjonta Top5 - huhtikuu

kaikki.musiikista@yle.fi — Fri, 28 Mar 2014 08:17:03 +0000

Valitsimme 5 helmeä televisiosta, radiosta ja netistä. Tässä kuussa valitut ohjelmat ovat Hetkiä Kalliossa (Anssi Kela, Tuure Kilpeläinen, Jonna Tervomaa, PK Keränen, Aino Venna), ilta Edith Piafin kanssa, Dannyn konsertti, dokumenttielokuvat Big Star: Nothing Can Hurt Me ja A Band Called Death sekä Melankoliaa musiikissa: Tuonelan joutsenesta Yön Joutsenlauluun.

1. Hetkiä Kalliossa - TV2, yle.fi/musiikki 4.4.

Hetkiä Kalliossa

Hetkiä Kalliossa -sarjassa Anssi Kela musisoi mielenkiintoisten artistien kanssa kaupunkiyksiössä. Tällä kertaa Kelan viereen sohvalle istahtavat Tuure Kilpeläinen, Aino Venna, Jonna Tervomaa ja PK Keränen. Uudet jaksot saavat ensiesityksensä yle.fi/musiikissa perjantaina 4.4. klo 12.

Sarjan ideana on tarjota yllättäviä cover-vetoja riisutussa ja pelkistetyssä muodossa. Anssi Kelan mukaan etenkään televisiossa ei juuri esitetä alkuperäisessä asussaan olevaa musiikkia. ”Näytämme, mitä musiikki on ikään kuin siellä alkulähteillä, kun siitä on riisuttu pois tuotanto ja päällesoitot. Kaikki tehdään mahdollisimman paljaasti, akustisesti ja livenä siinä hetkessä. Olemme taltioineet tietynlaisen alkuräjähdyksen hetken, tätä on musiikki, kun lähdetään liikkeelle. Kaikki kerrokset, mitä muodostuu päälle, on vain höttöä. Tässä tarjotaan ihmisille se ydin", hän toteaa.

Hetkiä Kalliossa: Tuure Kilpeläinen
Yle TV2, su 6.4. klo 21.43

Hetkiä Kalliossa: Aino Venna
Yle TV2, su 13.4. klo 21.43

Hetkiä Kalliossa:Jonna Tervomaa
Yle TV2, su 20.4. klo 21.43

Hetkiä Kalliossa: PK Keränen
Yle TV2, su 27.4. klo 21.43

2. Teemalauantai: Edith Piaf - Yle Teema 19.4.

Teemalauantai

Pääsiäisen teemailta on omistettu Pariisin varpuselle, Edith Piafille. Ensin nähdään laulajalegendan live-esiintymisiä vuosilta 1952-62 ja haastatteluja niiden lomassa. Tämän jälkeen esitetään tuore ranskalainen dokumenttielokuva, joka kertoo laulajattaren tarinan harvinaisten ja suurelta osin aiemmin esittämättömien arkistofilmien, äänitaltioiden ja valokuvien kautta. Illan päätteeksi Piafia esittää Oscarin arvoisesti Marion Cotillard ranskalaisessa menestyselokuvassa Pariisin varpunen.

Edith Piafista kasvoi suuri legenda vuosien myötä. ”Liian varhain sortuneita rakastetaan. Piaf nousi ryysyistä rikkauteen, mutta ei onneen”, musiikin erikoistoimittaja Tarja Närhi huomauttaa.

Edith Piafin syvyys tuli tunnevoimaisesta tulkinnasta, jota siivitti traaginen ja intohimoinen elämä. ”Piaf eli tulkinnassaan kaikki laulut, hän myös lauloi konkreettisesti omasta elämästään. Tekstien takana sydän oli rikki ja Piaf oli hyvin auki tunteiltaan”, Närhi toteaa.

Chanson-laulutyylissä tunne on tärkeämpää kuin kaunis ilmaisu ja Piaf on maailman tunnetuimpia chanson-tulkitsijoita. Kuuntelija kokee tunteen laulujen takaa, vaikkei kieltä ymmärtäisikään. ”Piafin koruton esiintymistyyli oli ilmeisesti harkittu, sekin tuki osaltaan dramaattisuutta. Piaf pukeutui aina mustaan ja seisoi tiukassa valokeilassa lähes staattisesti paikallaan. Vain kädet nousivat”, Närhi kertoo.

Edith Piafin parhaat (Edith Piaf: Le concert ideal)
Yle Teema, la 19.4. klo 20

Piaf, intiimisti (Piaf intimate)
Yle Teema, la 19.4. klo 20.51

Pariisin varpunen (La Môme)
Yle Teema, la 19.4. klo 22.02

3. Danny - Viihdemaratonin loppusuora – Yle TV1 18.4.

Jottei pitkäperjantai menisi synkistelyksi, lavalle nousee maamme suosituimpiin viihdetaiteilijoihin kuuluva Danny. Ilkka Lipsanen eli Danny juhli 50-vuotista uraansa viime syksynä pitkällä kiertueella, jonka Finlandia-talossa järjestetyn päätöskonsertin parhaat palat nähdään nyt televisiossa. Dannyn mukana lavalla ovat D'Voices, StepUp Ladies -tanssiryhmä sekä Popkorn-yhtye. Lisäksi konsertissa esiintyy Aikamiehet-kuoro.

Viihdemaratonin loppusuora -kiertueellaan Danny halusi esittää kiitokset yleisölleen, kerrotaan hänen internetsivullaan. "On tullut aika hidastaa tahtia ja kiittää suurenmoista yleisöä. Kiertue ei vielä tarkoita lopullisia jäähyväisiä, mutta kylläkin siirtymistä sivummalle aktiiviselta viihdyttäjän uralta.”

Dannyn konsertti on melkoinen hittikimara, mukana on monet suosikit Kesäkadusta Amarilloon.

Danny - Viihdemaratonin loppusuora
Yle TV1, pe 18.4. klo 19.15

4. Big Star: Nothing Can Hurt Me ja A Band Called Death - Yle Teema 6.4. ja 27.4.

Big Star

Rockin historia on täynnä tarinoita yhtyeistä ja artisteista, jotka eivät koskaan saavuttaneet suurta suosiota uransa aikana. Pienen piirin kulttisuosio nähdään näissä tarinoissa arvokkaampana kuin suuren yleisön suosikiksi nousu.

Teema näyttää huhtikuussa kaksi kiinnostavaa musiikkidokumenttia, joita yhdistää kohteidensa nousu laajemman yleisön tietoisuuteen vasta niiden lopetettua toimintansa. Memphisiläisen Big Star -yhtyeen matkaa vaikeuttivat levy-yhtiön vähälle jäänyt markkinointi sekä ongelmat levyjen jakelussa, detroitilainen Death sai puolestaan kärsiä nimestään, jota musiikkibisneksen vaikuttajat karsastivat.

Death

Molemmissa dokumenteissa tarinaa viedään eteenpäin runsaan haastattelumateriaalin kautta ja kertojina nähdään entisten Death- ja Big Star -jäsenten lisäksi joukko asiaan vihkiytyneitä muusikoita sekä bändien kanssa työskennelleitä musiikkialan ihmisiä. Paitsi että dokumentit kertovat kahdesta hienosta yhtyeestä, ovat ne myös mielenkiintoisia sukelluksia 70-luvun musiikkibisnekseen ja kahden tärkeän amerikkalaisen musiikkikaupungin kulisseihin.

Big Star: Nothing Can Hurt Me
Yle Teema, su 6.4. klo 21.00 (uusinta pe 11.4. klo 22.45)

A Band Called Death
Yle Teema, su 27.4. klo 21.00 (uusinta pe 2.5. klo 22.35)

5. Musta Aurinko - melankolian kulttuurihistoriaa: Tuonelan joutsenesta Yön Joutsenlauluun - Radio 1 21.4.

Yö

Musta Aurinko - melankolian kulttuurihistoriaa Radio 1 sivuilla

Yle radio 1:n Musta aurinko -sarja pohtii melankolian kulttuurihistoriaa antiikista tähän päivään ja sen vaikutusta taiteisiin ja kulttuuriin. Melankolia on suomalaisten lempimielentila ja kansantauti, mutta sen juuret ulottuvat pidemmälle kuin Reino Helismaan sanoituksiin.

21.4. Musta aurinko purkaa osiin kappaleen, jossa melankolian kulttuurihistoria tiivistyy: Jussi Hakulisen Yö-yhtyeelle vuonna 1984 sanoittamaan Joutsenlaulun. Toimittaja Kaisa Pulakka löytää kappaleesta tyhjyyden kokemuksia, viittauksia Nietzscheen ja saturnaalisen melankolian kuvausta. (Onko toimittaja tosissaan, jää kuulijan ratkaistavaksi!)

Valkea ja pitkäkaulainen kaihon symboli löytyy myös Sibeliuksen Tuonelan joutsenesta ja suomalaisessa populaarimusiikissa joutsen on suorastaan ryöstöviljelty: Jukka Kuoppamäen Laulujoutsen ”lammella laulaa suruissaan, minäkin oon onneton, sua muistan vaan”. Stam1na laulaa Joutsenesta ja Joutsenista PMMP. Maj Karma laulaa Mustaa joutsenlaulua, Eija Kantola Kuin Joutsenlaulua. Kotiteollisuuden Tuonen joutsen kuvaa synkkyydessään suomalaisille tuttua koskenkorvamelankoliaa.

Musta Aurinko - melankolian kulttuurihistoriaa: Tuonelan joutsenesta Yön Joutsenlauluun
Radio 1, ma 21.4. klo 17.20

Artistin ura 30 sekunnissa: Valtteri Laurell Pöyhönen

kaikki.musiikista@yle.fi — Wed, 26 Mar 2014 09:01:20 +0000

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Jannika B rupesi itsensä herraksi

kaikki.musiikista@yle.fi — Tue, 25 Mar 2014 13:14:09 +0000

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Pian toisen albuminsa nimeltä Šiva julkaiseva Jannika B kokeili aiemmin siipiään muutamassa kykyjenetsintäkisassa. Hän osallistui vuonna 2007 Idols-kisaan ja ylsi semifinaaleihin asti. Pari vuotta myöhemmin nainen kokeili menestymistä myös X-Factorissa, tuolloin matka tyssäsi jo koelauluihin. Jannika ei kuitenkaan lannistunut, vaan päätti luoda uransa omin avuin ilman tv-formaattien tukea. "Mä näin muutama vuosi sitten Emma-gaalassa Jenni Vartiaisen, joka pokasi sieltä kaikki pystit, joita vain voi saada. Silti hän on kuitenkin vain ihminen. Sitten mulle tuli se ahaa-elämys, että hei, mäkin olen ihminen, että mäkin pystyn tohon", Jannika muistelee.

Sen lisäksi, että Jannika päätti päämäärätietoisesti lähteä rakentamaan artistinuraa, hän on nykyään myös toimitusjohtaja, jolla on oma levymerkki Ona. "Mun bändi on antanut mulle lempinimeksi 'Lempeä johtaja'. Kyllä mä oon sellainen pedantti ja tarkka mutta en mä oo kuitenkaan ihan hirvittävän vakava", Jannika luonnehtii itseään pomona.

Suorana: Kortesmäen lähetyksessä 24.3. Jannika B esitti kappaleen Itseni herra.

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

The Megaphone Staten innoittajat

kaikki.musiikista@yle.fi — Fri, 21 Mar 2014 09:40:00 +0000

SimonSound (vas.) ja E. Thelo - Kuva: Kai Kuusisto

The Megaphone State on yhtä kuin vokalisti/tuottaja E. Thelo ja tuottaja SimonSound. Viidessä vuodessa kolme albumia julkaissut kaksikko matkaa Viikonloppulistallaan inspiraation lähteille ja kertoo mm. mitkä kappaleet ovat toimineet innoittajina tuoreimmalle Ghost-albumilleen.

1. The Alchemist feat. Willie The Kid: The Kosmos Pt.6 - Life On Another Planet
E. Thelo: ”Oli kovassa pyörityksessä kun kirjoittelin omaa levyä ylös. Ehkä on vaikutteita lipsunu munki kynään, mutta mitä sitten! Kaikki energia on lainattua.”
2. Earl Sweatshirt feat. Domo Genesis: Knight
E. Thelo: ”Pirun tiukka Magictonesin biisiä samplaava raita. Tunnelma ja tekstit ovat kohillaan, vaikkei olekaan jätkien terävintä kynää.”
3. Jay-Z feat. Rick Ross: F*ckwithmeyouknowigotit
E. Thelo: ”Ehdoton ’fuck shit up/i’m drinking like a fish’ -ralli, jota kuuntelemalla saa aina sen asenteen päälle. Ollu kovassa pyörityksessä. Muuten tämä Jay-Z:n Magna Cum Laude -pökäle oli aika kuraa, mutta tästä nostetaan hattuja.”
4. Pac Div feat. Mac Miller: Black Acura
E. Thelo: ”Kyseinen on mun tämmönen guilty pleasure -kappale, jolla on hyvin vähän annettavaa jonka kautta antaa yllättävän paljon. Tiedättekö, sellanen aivot narikkaan -piisi, jossa ei tarvi syvempiä pohtia, ainoastaan tuntea.”
5. Roc Marciano feat. Evidence: Love Means
E. Thelo: ”Tää kappale veti meikäläisen ihan rikki, varsinkin silloin kun tajusin, että minullahan istuu tuo sama 5th Dimension -sample hyllyssä. Tekstit on perus-Marcianoo, mutta tämä ensimmäinen MC Evidence yllätti todella tällä tuotannolla.”
6. MED, Blu & Madlib feat. Black Spade: Belly Full
E. Thelo: ”Taattua Madlib-menoa alusta loppuun. Trumpetit liikuttaa aina jotain mun sielussa ja tämäkään biitti ei petä. Blun tekstejä on vähän vaikeampi ymmärtää, mutta epäilen ettei sekään aina omissa läpissään pysy mukana."
7. Strong Arm Steady feat. Planet Asia, Tristate: New Love
E. Thelo: ”Tuo ihan liikaa kivuliaita muistoja pintaan. Muistojen ulkopuolella biisi toimii aina kun kuulen.”
8. Nickelus F: GotDamnMurdah
E. Thelo: ”Sanonpahan vaan että piisi puhuu puolestaan, ei mitään ylimääräistä vaan kaikki tarpeellinen. Videokin oli kyllä smuutti.”
9. U-N-I feat. Fashawn: Pulp Fiction
E. Thelo: ”Vierailevan Fashawnin parhaimpia säkeistöjä. En koskaan ole kunnolla lähtenyt selvittämään, että mitä U-N-I:lle tapahtui ennen lopettamispäätöksiä, mutta tämä olkoon todisteena hyvästä musiikista. Tässä on myös hyvin kerrottu toi tarina. Pay attention MF'r.”
10. A$ap Mob feat. A$ap Nast, Method Man: Trillmatic
E. Thelo: ”Tarviiko tästä sanoo mitään, jos oot räppipää niin tää kyllä lähtee itään…hä?”
SimonSound: ”Tähän on pakko lisätä vielä, että Method Man vie kyllä tän erän.”
11. Madlib & Freddie Gibbs: Thuggin'
E. Thelo: ”Toissakesän isoin räppistyge meikäläisen kirjoissa. Freddie ei ole kummoinenkaan räppäri, mutta se miten tää piisi on pistetty kasaan, niin ei voi sanoa kuin että huh huh. Kuitenkin pakko lisätä, että ilman Madlibin Rubba-samplea tässä ei kauheasti muuta olisi.”
SimonSound: ”Tämä on yks kovimmista ja soitetuimmista biiseistä. Madlib on löytänyt himmeen koukun tohon biittiin.”
12. Karim Riggins: Round the Outside
SimonSound: ”Mies on hääräillyt 90-luvun alusta mm. Donald Byrdin ja Bobby Hutchersonin taustalla ja tuottanut Commonia, The Rootsia sekä lukuisia muita räppäreitä. Debyyttialbuminsa Alone/Together julkaistiin kuitenkin vasta 2012. Levyllä sekoittuu hienosti jazz-rumpali sekä sämpleri. Round the Outside -kappaleen videon on muuten ohjannut Tuomas Vauhkonen ja Jeremias Nieminen.”
13. 7 Days of Funk: Faden Away
SimonSound: ”Tää oli huikee veto pistää Dam-Funk ja Snoop Dogg samalle lätylle. G-funk istuu Snoopin alle regeetä huomattavasti paremmin.”
14. Ghostface Killah feat. Raekwon: R.A.G.U.
SimonSound: ”Ghostfacen viides albumi Fishscale on pyörinyt mun lautasella jo kahdeksan vuoden ajan. Pete Rockin tuottama R.A.G.U. höystettynä Raekwonin vierailulla on ehdottomasti levyn parasta antia.”
15. Joey Bada$$: '95 till Infinity
SimonSound: ”Kymmenen vuotta nuorempi jätkä teki mun viime kesän eniten kuunnelluimman levyn Summer Knights. Jotenkin ulosanti on tässä biisissä ihan kohdillaan. Odotan innolla kesän Flow-keikkaa.”
16. Rapsody & Blu: Life of Pi
SimonSound: ”Pitihän sitä yksi nainenkin lisätä listaan. 9th Wonder esitteli alkuvuodesta Jamla is The Squad -mixtapen kautta omia kiinnityksiään ja tämä biisi jäi siitä mieleen.”
17. Willie The Kid: Sepia Tone
SimonSound: ”2013 alkuvuodesta ilmestyneen Somewhere EP:n avausraita. Nätisti chopattu biitti tässä.”
18. Dudley Perkins: That's the Way It's Gonna Be
”Olin armeijassa kun tämän ensimmäisen kerran kuulin ja kyllä lämmitti siellä kylmässä korvessa. Lyriikat koskettivat myös, mutta suurin viehätys varmaan lähtee Dudleyn karismasta."
19. Skyzoo: Steel's Apartment
E. Thelo: "Oh No -tuotantoa. Rummut eivät ole sieltä härkäsimmästä päästä, mutta tekstiin samaistuminen on tehty helpoksi. Tossahan voisi ihan hyvin olla minä Skyzoon tilalla. Vaihdetaan piisin nimeksi Simon's Apartment niin alatte varmaan tajuaan.”
20. Wu-Tang Clan: Hollow Bones
E. Thelo: ”Paras Syl Johnsonin Is It Because I'm Black -kappaletta sämpläävä kokonaisuus. Huomaa kyllä mistä olen imenyt vaikutteita.”
21. MED: Too Late
SimonSound: ”Moneskohan Madlib tää oli tällä listalla? Madlibin tuotanto vaan toimii, niin kun toimii MED:n Classic-levykin.

Mikko Antikaisen ohjaamassa videossa niputetaan yhteen neljä Ghost-albumin biisiä

Älä nyt mua tänne hylkää

kaikki.musiikista@yle.fi — Thu, 20 Mar 2014 12:27:07 +0000

Kuutosjaksossa Davis ja Davell Crawford käyvät moikkaamassa itseään Fats Dominoa tämän Katrina-myrskyssä tuhoutuneessa, mutta kunnostetussa talossa Lower 9th Wardissa.

Ikonisen Fats Dominon talo on palannut NO-turistikierroksen vakiokohteeksi...

Fats ja yksi hänen suurista hiteistään.

Jakso kahdeksan on otsikoitu Jelly Roll Mortonin levytyksen Don’t You Leave Me Here mukaan. Mortonin esitys soi jakson lopputekstien alla.

Cornell Williams jeesaa Sonnya myymään soittovehkeensä New Orleans Music Exchangessa. Sonny päättää pitää Danelectro 59-DC -sähkökitaran, jotta hänellä olisi Chalmettessa jotain muutakin tekemistä kuin mussuttaa juustomakaronia Rocky & Carlossa.

Annie levyttää Blue Tarp Blues -biisiä Sonny Landrethin bändin kanssa. Mukana ovat myös Landrethin rumpali Brian Brignac, basisti Dave Ranson ja äänittäjä Tony Daigle. Landreth levytti kappaleen vuoden 2008 albumilleen From the Reach. Mukana levytyksellä on myös Mark Knopfler toisessa soolokitarassa.

Kauden päätösjakso Tipitina on nimetty Professor Longhairin kappaleen mukaan, Longhairista ja New Orleansista pianokaupunkina lisää täältä http://yle.fi/musiikki/treme/treme-osa-4-the-foot-canal-street

Kauden viimeisenä kappaleena kuullaan Alec McMurrayn osuvasti nimetty You’ve Got To Be Crazy To Live In This Town. Tässä kappale liveversiona:

toimittaja: Esa Kuloniemi

Luvatun maan parhaat bileet

kaikki.musiikista@yle.fi — Thu, 20 Mar 2014 12:24:22 +0000

Seitsemäs jakso tapahtuu jälleen vuotuisen laskiaistiistain karnevaalin, Mardi Gras -tapahtuman aikana.

Jakso on otsikoitu Chuck Berryn Promised Land - klassikon mukaan. Annie bändeineen myös esittää kappaleen Mardi Gras -tanssiaisissa.

Tässä cajun-artisti Johnnie Allanin versio aiheesta:

Päällikkö Lambreaux tulee Gigi’sistä ulos heimonsa The Guardians of the Flamen kanssa ja laulaa My Indian Rediä:

Myöhemmin The Guardians of the Flame törmää Uptownin Golden Comanche –heimoon. Seuraa pieni leikkimielinen sanamittelö päälliköiden Lambreaux ja Pardon välillä ja heimot eroavat hyvissä fiiliksissä.

Antoine Battiste törmää Donald Harrison Jr.iin, jonka päivä painavassa intiaanikostyymissa on niitissä.

Lopputeksteissä kuullaan The Wild Magnoliasin Get The Hell Out The Way.

toimittaja: Esa Kuloniemi

Sugar Boyn joutsenlaulu

kaikki.musiikista@yle.fi — Thu, 20 Mar 2014 12:21:18 +0000

Kolmoskauden neljäs jakso “The Greatest Love,” on nimetty New Orleansin oman pojan Lee Dorseyn samannimisen balladin mukaan. Laulu saa Janette Desautelin harkitsemaan Frogmore Stew’n lisäämistä ruokalistaansa.

Elvis Costellon ja Allen Toussaintin versio Greatest Lovesta kimppalevyltä The River In Reverse.

James “Sugar Boy” Crawford ja hänen pojanpoikansa Davell Crawford laulavat yhdessä gospelklassikkoa In My Home Over There Piety Street Recording -studiossa, samalla kun McAlary keskustelee oopperaprojektistaan studion omistajan Mark Binghamin kanssa. Suomalainen Micke Björklöf & Blue Strip -yhtye levytti samassa studiossa albumin After The Flood, jonka Bluesministerin kuuntelijat valitsivat vuoden 2013 parhaaksi kotimaiseksi blueslevyksi.

“Sugar Boy” Crawford levytti Jock-A-Mo -klassikkonsa vuonna 1953 J&M -studiossa. Jock-A-Mo on perustuu ikivanhaan Mardi Gras -intiaanien lauluteemaan. Kappaleesta teki myöhemmin uusintaversion ja hitin The Dixie Cups nimellä Iko Iko. Myöhemmin, 1970-luvulla Dr. John sekä toisistaan niinkin erilaiset artistit kuin Grateful Dead ja Cyndi Lauper ovat versioineet Iko Ikon. Suomessa Jussi Raittinen versioi biisin nimellä Aikoo aikoo.

Belle Starsin versio Iko Ikosta pohjautuu Dixie Cupsin luentaan.

Sugarboy Crawfordin kaupallinen musiikkiura katkesi brutaalilla tavalla vuonna 1963. Tuolloin hän tuli bändeineen keikkamatkalla poliisipartion pysäyttämäksi ja pahoinpitelemäksi niin vakavasti, että oli kaksi vuotta työkyvytön. Kuntouduttuaan Crawford yritti comebackia mutta päätti vuonna 1969 siirtyä hengellisen musiikin pariin ja esiintyi sen jälkeen kirkon ulkopuolella vain satunnaisesti.

Crawfordista tuli kuitenkin lyhyen 50- ja 60-lukujen taitteen kukoistuskautensa myötä yksi New Orleans -musiikin isoista hahmoista. Hänen elämäntarinansa on kouluesimerkki New Orleans -musiikin kiehtovista, värikkäistä ja liian usein julmista koukeroista.

Esiintyminen Treme-sarjassa pojanpoikansa Davell Crawfordin kanssa oli Sugarboyn joutsenlaulu, sillä hän kuoli kuukausi nauhoituksen jälkeen.

Sugarboy Crawfordin levytys on ajaton Mardi Gras –klassikko.

Inkkareista puheenollen

Päällikkö Lambroeaux treenaa Guardians of the Flame -heimoineen toista inkkariklassikkoteemaa Two-Way-Pocky-Way’ta, joka perustuu Donald Harrison Jr:n levytysversioon (LÖYTYY SPOTIFYSTA. )

Myös Dixie Cups levytti Two Way Pocky Wayn.

Jaksossa neljä ovat mukana myös Creole Wild West -heimon päällikkö Howard Miller ja spy boy Walter Sandifer Jr.

1800-luvun puolivälissä perustettu Creole Wild West on kaupungin vanhin ja esimerkiksi pukeutumiseen eniten vaikuttanut heimo.

Creole Wild West -juuret omasi myös edesmennyt intiaanikostyymien uudistaja, Yellow Pocahontas –heimon suurpäällikkö Tootie Montana, jonka upeita ja kolmiulotteisia asuja ihastellaan jaksossa viisi (I Thought I Heard Buddy Bolden Say).

toimittaja: Esa Kuloniemi

Aasille vettä ja rämeiden suojelua

kaikki.musiikista@yle.fi — Thu, 20 Mar 2014 12:20:06 +0000

Kolmosjakson otsikko “Me Donkey Want Water” tulee Tab Benoitin, Monk Boudreaux’n ja Anders Osbornen esittämästä samannimisestä kappaleesta.

Kolmikko vaikuttaa aktiivisesti Voice of the Wetlands -allstars -kokoonpanossa, talkooryhmässä, johon kuuluu New Orleans -muusikoiden kermaa.

“Me Donkeysta” ensimmäisen levytyksen teki trinidadilaissyntyinen, New Yorkissa jazzia ja calypso yhdistellyt Sam Manning vuonna 1927.

New Yorkissa niin ikään vaikuttanut calypsolaulaja Macbeth The Great levytti sen vuonna 1945 nimellä “My Donkey Want Water (Hold ‘em Joe)”.

Vuonna 1954 kappaleen levytti Harry Belafonte ja sittemmin sen evoluutiokekoon ovat kortensa kantaneet muiden muassa Yellowman & Fathead (1982) Andre Toussaint (2001) ja Ziggy Marley (2009).

Rämeitten äänitorvi

Kitaristi-laulaja Tab Benoit perusti Louisianan kosteikkojen suojeluun tähtäävän Voice of the Wetlands -järjestön vuonna 2004. Vapaaehtoisuuteen ja talkoomeininkiin perustuva järjestön edistääkseen tietoisuutta Louisianan tuhoutuvasta rannikosta.

Organisaation keskeisiä hyväntekeväisyystempauksia ovat vuotuiset Voice The Wetlands -festarit, jotka tänä vuonna järjestetään 10-12 lokakuuta Houmassa, Louisianassa.

“Kasvoin 300 eekkerin suuruisella tilalla”, summaa cajunkitaristi Tab Benoit. “Nyt siitä on 40 eekkeriä jäljellä, mikä on suuri menetys. Se maa-alue vain muuttui vedeksi. Paikat joissa kirjoitin ensimmäiset kappaleeni ovat poissa. Paikat joissa leikin, retkeilin ja joissa opettelin metsästämään ja kalastamaan – niitä ei enää ole. Se mikä vielä äsken oli sypressirämettä on nyt avovettä. On kova isku nähdä tällaista tapahtuvan näin nopeasti.”

toimittaja: Esa Kuloniemi

Pyhimysten sisäänmarssi

kaikki.musiikista@yle.fi — Thu, 20 Mar 2014 11:04:17 +0000

Yksi Tremen kolmostuotantokauden keskeisistä teemoista on Antoine Batisten johtaman koulumarssibändin seurailu. Esimerkiksi toisessa jaksossa “Saints” orkesteri harjoittelee Basin Street Bluesia paraatiin.

Juuri tällaisissa koulujen marssibändeissä suurin osa New Orleansin muusikoista on perinteisesti oppinut musiikin ja soittamisen perusteet.

Monet heistä antavat oppimaansa takaisin koutsaamalla nykyisiä koulubändejä. Näin perinne ruokkii itseään ja pitää yhteisön identiteettiä hengissä.

Katrinan jälkeen merkittävässä asemassa New Orleansin lapsille ja varhaisnuorisolle suunnatun marssibänditoiminnan jatkuvuudessa on ollut Derrick Tabbin perustama Roots of Music -koulutusohjelma.

Derrick Tabb (Rebirth Brass Bandin virvelirumpali) kyllästyi katsomaan sivusta heitteille jääneiden lasten vajoamista huumeisiin ja vankilakierteeseen ja perusti Roots of Musicin.

Saints maksaa turistille tuplasti

Kakkosjakson otsikko “Saints” tulee When Saints Go Marching In -klassikosta, sinällään hienosta biisistä, joka on New Orlensin kaupungin muusikoille suoranainen kivireki; perusjuntti turisti kun ei juuri muuta kappaletta tunne ja on toivomassa “Saintsia” joka käänteessä.

Ludde ja “Saints”.

Esimerkkinä “Saints-antipatiasta” on kakkosjakson kohtaus jossa Batiste vie oppilaansa oppitunnille Preservation Halliin. Tarunhohtoisen klubin seinällä bändin takana on kyltti, jossa ilmoitetaan että perinteisten toivebiisien täyttäminen maksaa kaksi taalaa, muut viisi taalaa ja “Saints” kympin.

Saints-allergiaa poti jo turisteille pimahtanut Sonny ensimmäisen tuotantokauden avausjakson katusoittokohtauksessa.

Dr. John ja “Saints”.

Morgus kuka?!

Kakkosjakson studiokohtauksessa Davis McAlary odottelee Morgus the Magnificentin saapuvan haastatteluun. Kyseessä on New Orleansin viihdeikoni Momus Alexander Morgus, joka oli 50-luvulla alkaneen ja kolmella vuosikymmenellä pyörineen paikallisen tv-sarjan suosittu isäntä. Morguksen hahmo oli yhdistelmä hullua tiedemiestä ja jonkinlaista Halloween-hahmoa.

Morgus-tv-sarja oli aikanaan niin suosittu että sille tehtiin tribuuttibiisikin. Kappaleen levytti vuonna 1959 nimellä Morgus & The Three Ghouls kolme New Orleansin tuolloista nuoren polven peluria, nimittäin Frankie Ford, Jerry Byrne ja – jälleen kerran - Mac Rebennack alias Dr. John:

toimittaja: Esa Kuloniemi

Erja Lyytinen teki tribuuttialbumin Elmore Jamesille

kaikki.musiikista@yle.fi — Tue, 18 Mar 2014 11:33:34 +0000

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Blueskitaristi, laulaja ja lauluntekijä Erja Lyytisen vastikään julkaistu tuore albumi The Sky is Crying on tribuutti, joka kunnioittaa lähes sata vuotta sitten syntynyttä blueskitaristia Elmore Jamesia. Lyytisen mukaan Elmore Jamesilla on keskeinen sija hänen kitaristin urallaan. "Mä oon soittanut hänen biisiään keikoilla yli kymmenen vuoden ajan, joten mä halusin kunnioittaa häntä, ja nyt aika oli oikea. Hänen kuolemastaan on nyt 50 vuotta", Lyytinen kertoo. Erja Lyytinen vieraili Suorana: Kortesmäessä 17.3.

- Elmorella on keskeinen sija mun kitaristin uralla. Mä kuulin häntä ekan kerran joskus 90-luvun lopulla ja jotenkin se kolahti muhun. Mä oon soittanut hänen biisiään keikoilla yli kymmenen vuoden ajan, joten mä halusin kunnioittaa häntä, ja nyt aika oli oikea. Hänen kuolemastaan on nyt 50 vuotta, Lyytinen kertoo.

Vuoden alussa äidiksi tullut Lyytinen aloittaa maaliskuun lopullla mittavan Suomen kiertueen, joka käsittää 19 paikkakuntaa vain reilussa kuukaudessa. Kiertueella mukana kiertää koko karavaani: kitaristimies, kaksospojat, lastenvahdit ja isovanhemmat. Lavan reunalta saattaa löytyä myös tuttipulloja.

- Jos tuttipullot olisivat lasia, niillähän voisi vetää slide-soolon, Lyytinen nauraa.

Lähetyksessä Erja Lyytinen ja kitaristi Davide Floreno esittivät kappaleen King of the Slide Guitar, joka kertoo Elmore Jamesista.

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Bowien hylätty soundtrack

kaikki.musiikista@yle.fi — Sat, 15 Mar 2014 18:21:07 +0000

Toimittaja:

Lauri Leskinen

Bowie näyttelee elokuvassa The Man Who Fell to Earth hahmoa nimeltä Thomas Jerome Newton

Teemalauantai 22.3. tottelee nimeä Avaruusmiehiä ja sen yhteinen nimittäjä on David Bowie. Illan täky on Nicolas Roegin vuoden 1976 kulttielokuva The Man Who Fell to Earth (Mies toisesta maailmasta), jossa Bowie näyttelee pääosaa. Elokuva on hänen urakehityksensä kannalta merkityksellinen ja se linkittyy niin albumiiin Station to Station kuin Low, jotka ovat Bowien keskeisiä levytyksiä. Elokuva heijastelee myös tähden henkilökohtaista tilaa valkokankaalla.

The Man Who Fell to Earthin kuvausten aikaan 1975 Bowie eli synkintä ja syvintä kokaiinikauttaan. Kyseessä oli lisäksi hänen ensimmäinen pääroolinsa kokoillan elokuvassa. Ohjaaja Roeg osasi toimia tilanteen mukaisesti. Marc Spitzin Bowie-elämäkerran (2009) mukaan roolihahmoa terävöittämään tuotiin elementtejä laulajan elämästä. Esimerkiksi elokuvassa esiintyvä henkivartija oli Bowien todellinen henkivartija ja elokuvan limusiini on sama, jossa laulaja nähdään BBC:n Cracked Actor -dokumentissa (1974).

Eksessiivisestä kokaiininkäytöstä aiheutunut hauras ja vainoharhainen mielentila palveli tahattomasti myös roolisuoritusta ja elokuvan taiteellisia pyrkimyksiä. Käytännössä Bowien tarvitsi vain olla oma itsensä. Hän esittää elokuvassa avaruusolentoa, joka elää ihmisen muodossa maapallolla, ja on myöhemmin todennut tunteneensa olonsa yhtä vieraantuneeksi kuin roolihahmonsa Newton.

Pääroolin lisäksi tähden oli tarkoitus säveltää elokuvaan soundtrack. Vaikka suunnitelma ei lopulta toteutunut, merkittävää on, että usko työn alkamisesta työnsi hänet jälleen musiikin tekemisen pariin kuvausten aikana. Tämän seurauksena muusikko-näyttelijä paineli kuvausten loputtua Cherokee-studioon Los Angelesissa ja ryhtyi työstämään uutta albumia, josta tuli Station to Station (1976).

The Thin White DukePotku takalistoon ei ollut ainoa asia, jonka rockin kameleontti elokuvasta sai. Kuvauksissa hän alkoi luonnostella omaelämäkertaa The Return of The Thin White Duke ja otti elokuvassa alkunsa saaneen hahmon osaksi musiikillisten alter egojensa jatkumoa. Station to Station -levyllä ja sitä seuranneella The White Light -kiertueella David Bowiesta tuli Thin White Duke aivan kuten hän oli aiemmin ollut esimerkiksi Ziggy Stardust. Hahmon läsnäolo levyllä tehdään välittömästi selväksi ja albumi alkaa sanoin: “The return of the thin white duke / throwing darts in lovers' eyes”.

The Man Who Fell to Earthista on lisäksi lainattu albumin kansikuva. Siinä Newton nähdään astumassa ulos avaruusaluksestaan. Alkuperäinen kannen kuva on mustavalkoinen, uusintajulkaisussa se on vaihdettu värilliseksi.

Station to Stationin äänitysten jälkeen Bowie alkoi työstää samassa studiossa elokuvan musiikkia. Se hylättiin kesken prosessin ja musiikista vastaamaan valittiin Mamas And The Papas -yhtyeen John Phillips. (Phillipsin kokoamaa ja osittain säveltämää soundtrackia ei ole sopimussyistä koskaan julkaistu, kuten ei myöskään Bowien soundtrackia. Hänen tuotantonsa kuitenkin huomioidaan filmissä - Young Americans -levy vilahtaa ruudulla.)

Tehty työ ei valunut hukkaan, päinvastoin. Siinä missä kameleontti löysi elokuvan teosta Station to Station -levylleen motivaatiota, kansikuvan ja lisäyksen hahmogalleriaansa, keskeytyneen soundtrackin musiikilliset ideat kanavoituivat uraa-uurtavalle ja Bowien uraa määrittäneelle albumille Low (1977). Laulaja täsmentää, että ainoastaan Subterraneansin basso käytettiin sellaisenaan, loput levyn materiaalista kirjoitettiin uudestaan.

Paul Buckmaster oli mukana alkuperäisen soundtrackin tekemisessä. Hänen haastattelunsa paljastaa, kuinka Low'n henki ja suuntaviivat olivat läsnä jo LA:ssa. Kommentit viittaavat mm. siihen, että afrikkalaiset sormipianot sisältävän Weeping Wall -kappaleen esiversio olisi syntynyt jo Kaliforniassa.

Bowiella oli hylätty soundtrack mukanaan Euroopassa ja hän soitti sitä Low-sessioon osallistuneille muusikoille. Musiikillinen lähetysmistapa siirtyi USA:n länsirannikolta ranskalaiseen Chateau d'Herouville -linnaan, jossa Low äänitettiin.

Myös John Phillips kuuli elokuvaa varten tehdyn musiikin ja kuvaili sitä vaanivaksi ja kauniiksi. Nämä adjektiivit kuvaavat Low'n tunnelmaa täydellisesti. Erityisesti ne sopivat levyn B-puoleen, joka koostuu ambient-musiikkia sivuavista instrumentaalikappaleista. Levyllä kuullaan paljon syntetisaattoreita, jotka eivät olleet populaarimusiikin standardi 1977. Äänimaisema on kolkko ja tekee selvän eron suhteessa mihinkään aiemmin julkaistuun. Low erottui musiikin vallitsevista virtauksista täysin ainutlaatuisena. Levy saikin aikalaiskriitikoilta ristiriitaiset arviot ja kuulijoilla oli vaikeuksia ymmärtää sitä. Muusikot sen sijaan kuuntelivat levyn tarkoin. Varsinkin sen syntetisaattorivetoinen ja leijuva B-puoli on tärkeä, sillä se valmisti tietä instrumentin yleistymiselle punkin jälkeisessä pop-musiikissa. Tarinan mukaan Bowie lähetti Roegille valmiista albumista kopion ja sen mukana viestin: “This is what I wanted to do for the film”.

Newtonin hahmo roikkui pääosan esittäjän mukana ja myös Low'n kansikuva on otettu elokuvasta.

Low'n asema populaarimusiikin suunnannäyttäjänä on myöhemmin ymmärretty ja tunnustettu. On sinällään onni onnettomuudessa, että soundtrack The Man Who Fell to Earthiin hylättiin. Olisiko sillä kuultu musiikki saavuttanut samanlaisen aseman elokuvan oheistuotteena kuin rock-tähden omissa nimissään julkaisemana albumikokonaisuutena? Millainen olisi Bowien ura, jos Low'ta ei olisi julkaistu sellaisena kuin se on?

Teemaillassa The Man Who Fell to Earthista nähdään restauroitu kopio. Illan päättää David Bowien pojan Duncan Jonesin esikoisohjaus The Moon (Kuu) vuodelta 2009.

The Man Who Fell to Earth (Mies toisesta maailmasta), Yle Teema la 22.3. klo 21.00
Moon, Yle Teema la 22.3. klo 23.15

Avaruusmiehiä Yle Teeman sivuilla.

Black Twig suosittelee

kaikki.musiikista@yle.fi — Fri, 14 Mar 2014 10:40:00 +0000

Kuvassa vasemmalta oikealle Aki, Kaarlo, Aleksi ja Janne - Kuva: Onni Nieminen

Black Twig on kaunistuttanut maailmaamme kahdella albumilla. Viimeisin hengentuotteensa, Heliogram, ilmestyi tasan kuukausi ennen tämän jutun julkaisupäivää.

Hiljattain kokoonpanoaan uudistanut nelikko avaa musiikillista maailmaansa nyt oman Viikonloppulistansa avulla.

"Kokosimme listaan kappaleita, joita olemme suositelleet ja pakkosoittaneet toisillemme keikka-autossa, treenikämpällä, keikkapaikkojen takahuoneissa tai muuten vain. Musiikkimakumme eroavat juuri sopivassa määrin, joten hyvää uutta ja vanhaa musiikkia on löytynyt aika paljon bändikavereiden kautta. Tulee myös kuunneltua sellaisia juttuja joiden olemassaolosta tietää, mutta joihin ei ole koskaan tullut oikeasti tutustuttua.

Lisäksi taipumuksena on jaella vinkkejä musiikkidokumenteista ja -kirjoista, viimeksi taisi kiertää Jannen suosittelema Michael Azerradin ansiokas kirja Our Band Could Be Your Life. Se käsittelee Yhdysvaltojen 1980-luvun vaihtoehtomusiikin ympyröitä, mukana tältäkin listalta löytyviä yhtyeitä, kuten Hüsker Dü, Mudhoney ja Butthole Surfers"

1. Prince: When You Were Mine
“Viimeistään Jannen Prince-hehkutus on saanut bändissä kyteneen orastavan kiinnostuksen puhkeamaan rakkaudeksi.”
2. Leevi and the Leavings: Rikas, rakas ja yksinäinen
”Maalaismaisema, huoltamokahvi, rumpali ratissa, hymy suupielissä. Välisoitto sekä lopun fuzz-soolo täydellistävät kappaleen.”
3. Hüsker Dü: Makes No Sense at All
“Ekstaattista musiikkia kitarasoundista lähtien. Aurinko paistaa eikä ole mitään tekemistä, musa pauhaa ja kaverit odottaa jossain ulkona. Autostereoista kuunneltuna tästäkään biisistä ei saa mitään selvää, mutta ehkä juuri siksi Grant Hartin virvelifilli kuulostaa tien päällä erityisen hyvältä.”
4. The Feelies: Let’s Go
”Viime vuosina kuunneltu paljon Feeliesiä. Ekasta levystä ihan viimeisimpiin. Kunnioitettavan pitkä ura ja leppoisa, paineeton oman musiikin tekemisen tunnelma. Tätä kappaletta ollaan viimeisimmillä keikoilla uskaltauduttu myös coveroimaan.”
5. Look Blue Go Purple: Cactus Cat
”Yksi niistä biiseistä, joka herätti innostuksen Uuden-Seelannin kitarapoppiin. Video kannattaa myös katsoa, hyvältä näyttävä bändi! Ehkä se on se aurinko tai kiivi-linnut tai juomavesi, mutta tuolta on tullut paljon hyvää musiikkia.”
6. The Velvet Underground: Beginning to See the Light
”Melkein pakko laittaa noiden kahden jälkeen Velvet Undergroundia. Lou Reedin huudot ja hämärät sanoitukset saavat hymyn huulille. Ei olla uskallettu coveroida: ei riitä taidot eikä ego.”
7. Sleepy Sleepers: On niin hikikin
”Entinen basistimme, myöskin nimeltään Janne, pisti tämän joskus soimaan eikä sen jälkeen ole lähtenyt päästä eikä sydämestä.”
8. Cutty Ranks: Limb by Limb
”Luurankona Akin tekno- ja drum'n'bass -menneisyydestä on jäänyt kummittelemaan tämä klassikko. Tymäkkää julistusta ja soundi jolle ei ole mahdollista sanoa ei.”
9. The Bug: Skeng
“Kuopion Pannuhuoneen backstagella Kaarlo laittoi tämän soimaan. Loppuillasta on vain hämäriä muistikuvia.”
10. Butthole Surfers: Kuntz
”No comments. Kuunnelkaa itse. Bändi joka olisi pitänyt nähdä livenä 1980-luvulla. Taitavat kyllä vieläkin olla aktiivisia.”
11. The Clientele: An Hour Before the Light
”Clienteleä ei kai voi sivuuttaa. Kuunneltu varsinkin bändin alkuaikoina paljon, vaikka yllättävän harva on meitä niihin millään tavalla yhdistänyt. Kannattaa tutustua ainakin Suburban Light -kokoelmaan, siitä on kai lähiaikoina tulossa uusintapainos. Ja tietenkin myös myöhempiin levyihin, ainakin kaksi ensimmäistä ovat loistavia.”
12. Jonny: Candyfloss
”Powerpopin mestarit Norman Blake (Teenage Fanclub) ja Euros Childs (Gorky's Zygotic Mynci) ovat tehneet yhdessä musiikkia. Biisin nimi kertoo kaiken, sokerihöttöä mutta koukuttavaa!”
13. Hawkwind: Orgone Accumulator
”Tämäkin on vanhalta basisiltamme Jannelta ”peritty” biisi. Soitettiin tätä myös live-seteissä jossain vaiheessa, mikä tuntuu nyt jo vähän pelottavalta. Hawkwindiltä ollaan joskus coveroitu myös Master of the Universe -kappaletta.”
14. Deerhunter: Strange Lights
”Deerhunterista on pidetty vähän taukoa, mutta tämä pyörähti soimaan joltakin soittolistalta tai itse polteltulta kokoelma-cd:ltä, ja kuulosti tosi hyvältä. Suosikkibiisejä bändiltä. Tosin pakko sanoa, että uusin Deerhunterin levy on rosoisuudessaan loistava, siltäkin olisi voinut valita lähes minkä biisin tahansa.”
15. Ty Segall: Caesar
”Tätä ei olla kuunneltu yhdessä, mutta Aleksi olisi halunnut soittaa tätä meille. Aki taas olisi nostanut jonkun biisin White Fencen ja Ty Segallin yhteislevyltä Hair. Mutta mennään nyt tällä!”
16. The Mantles: Don’t Lie
”Aleksi soitti tämän jollakin dj-keikallamme ja teki heti vaikutuksen. Hitaasti julkaiseva bändi, mutta erittäin hyvää slacker-poppia.”
17. Darkthrone: Snowfall
”Hämmästyttävää rumpalointia Fenriziltä tässä hämmentävässä biisissä. Hieman kliseisesti istuskelimme Norjassa Bergenissä odottelemassa keikkamme alkua, kun tämä tuli kuunneltua. Katselimme ikkunasta ulos ja haikailimme vuonoille ja Metsään.”
18. No Age: My Life’s Alright Without You
”Maailman paras rumpufilli. Pakko kuunnella säännöllisin väliajoin.”
19. Pia Fraus: Moon Like a Pearl
”Viron shoegaze-ylpeys Pia Fraus on myös bändin alkuaikojen suosikkeja. Viime aikoina jäänyt vähemmälle kuuntelulle, mutta vieläkin odotellaan josko julkaisisivat jotain uutta tai tulisivat edes keikalle.”
20. Flamin' Groovies: Shake Some Action
”Ihana ja ajaton powerpoppis. Kaarlo taisi laittaa autossa näiden levyn soimaan ja se yllätti monipuolisuudellaan. Harvemmin oli näiltä tullut keskityttyä muihin biiseihin kuin tähän tai Slow Deathiin.”
21. John Maus: Cop Killer
”Hypnoottista ja hämmentävää, jotenkin toismaailmallista musaa. Soundista tulee mieleen vanhat tietokonepelit ja demot. Kyseisen biisin sisältävä levy We Must Become the Pitiless Censors of Ourselves on kokonaisuudessaan tutustumisen arvoinen.”
22. Kim Carnes: Bette Davis Eyes
”Naispuolinen Rod Stewart, loistava kasaripoppis. Liekö ollut esikuvana mm. Ballet Schoolille?”
23. Death Grips: Hacker
”Tätäkään ei olla kuunneltu, mutta Kaarlo halusi laittaa tälle listalle. Iskee kuin miljoona volttia.”
24. Mudhoney: Into the Drink
”Takaisin perusasioiden ääreen. Grunge-aikakauden Stooges. Tätäkin ollaan coveroitu vaikkei voida koskaan tavoittaa kappaleesta tehdyn videon cooliutta.”
25. Popeda: Oodi makkaralle
”Basistit. Syytetään tästä nykyistä basistiamme Kaarloa. Osui ja upposi... Kertsi syöpyi kerralla tajuntaan eikä lähde enää koskaan.”

Black Twigin Pastel Blue löytyy helmikuussa 2014 julkaistulta Heliogram-albumilta

Artistin ura 30 sekunnissa: Cheek

kaikki.musiikista@yle.fi — Wed, 12 Mar 2014 13:38:58 +0000

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Happoradio tavoitteli uransa alkutaipaleella maailmanherruutta

kaikki.musiikista@yle.fi — Wed, 12 Mar 2014 11:06:32 +0000

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Tunnelmallista ja väkevää suomenkielistä rock-musiikkia soittava Happoradio aloitti musiikkiuransa mahtipontisella julistuksella. Suorana: Kortesmäessä 10.3. vieraillut bändi kertoi, että yhtyeen alkutaipaleella bändin tavoitteena oli lopettaa kaikki muut suomenkieliset rock-yhtyeet.

- Me tosiaan kirjoitettiin tällainen tavoite meidän ensimmäiseen tiedotteeseen ja lähetettiin se levy-yhtiöihin. Kukaan ei vastannut meille. Toisella kerralla oltiinkin sitten vähän asiallisempia, Happoradion solisti Aki Tykki nauraa.

Rumpali Markku DeFrost muistuttaa, että yhtyeen lopullinen tavoite oli vielä kunnianhimoisempi: ei enempää eikä vähempää kuin maailmanherruus.

- Ajatuksena oli se, että kun USA:n presidentti vannoo virkavalan, hän sanoo siihen lopuksi: "So help me Happoradio".

- Tää projekti menee sillälailla pieleen, että uusia yhtyeitä tulee koko ajan lisää, ja nämä jo lopettaneet meinaa tulla takaisin. Tässä kaikenmaailman kolmannet naiset rundaa taas, Tykki virnistää.

Suorana: Kortesmäen lähetyksessä Happoradio esitti akustisen version kappaleesta Kaunis ihminen.

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Anssi Kela palaa yksiöön Kallioon

kaikki.musiikista@yle.fi — Tue, 11 Mar 2014 11:43:41 +0000

Kiitetyn Hetkiä Kalliossa -sarjan uudet jaksot ovat valmiit. Ohjelmassa Anssi Kela musisoi mielenkiintoisen vieraan kanssa kaupunkiyksiössä. Luvassa on yllättäviä ja tunnelmaltaan ainutlaatuisia esityksiä. Uudet jaksot saavat ensiesityksensä nettisivullamme perjantaina 4.4. klo 12.

– Jaksot mentiin jälleen kuvaamaan kalliolaiseen kämppään. Fiilis on intiimimpi ja lämpimämpi aidolla kotisohvalla kuin lavastetussa olohuoneessa. Sarjalle leimaa-antava pienimuotoisuus ja karheus tavoittuu paremmin studion ulkopuolella, Anssi kertoo.

Ensimmäisen tuotantokauden tapaan uusissa jaksoissa vierailee persoonallisia ja kiinnostavia suomalaisia musiikintekijöitä. Tällä kertaa Anssi Kelan viereen sohvalle istahtavat Tuure Kilpeläinen, Aino Venna, Jonna Tervomaa ja PK Keränen.

– Minulla oli jälleen suuri ilo soittaa hienojen vieraiden kanssa. Jonna Tervomaa oli ainoa, jonka kanssa olen musisoinut aikaisemminkin, joten tekemisessä oli kyse myös tuntemattomalle vyöhykkeelle astumisesta, mikä on aina hauskaa.

Aiemmin ohjelmassa ovat vierailleet Jukka Poika, Janna, Irina ja Eero Raittinen.

Hetkiä Kalliossa -ohjelman tarjoaa yle.fi/musiikki.

Jaksojen tv-esitykset

Hetkiä Kalliossa: Tuure Kilpeläinen
su 6.4. klo 21.43. Yle TV2
ma 5.5. klo 18.47 Yle TV2 (uusinta)

Hetkiä Kalliossa: Aino Venna
su 13.4. klo 21.43. Yle TV2
ti 6.5. klo 18.47. Yle TV2 (uusinta)

Hetkiä Kalliossa:Jonna Tervomaa
su 20.4. klo 21.43. Yle TV2
ke 7.5. klo 18.47. Yle TV2 (uusinta)

Hetkiä Kalliossa: PK Keränen
su 27.4. klo 21.43. Yle TV2
to 8.5. klo 18.47. Yle TV2 (uusinta)

Robin ja Cheek adrenaliinihöyryissä Emma-keikan jälkeen

kaikki.musiikista@yle.fi — Mon, 10 Mar 2014 09:35:50 +0000

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Robin ja Cheek vetivät Emma-gaalassa huikean yhteiskeikan. "Pitää haastaa itseään uusilla tavoilla niin liveillä kuin levyilläkin. Hulluja ideoita pitää olla ja niitä pitää toteuttaa", viisi Emma-patsasta kerännyt Cheek sanoo.

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Juttuarkiston listaus

Tuure Kilpeläinen pohtii ulkopuolisuutta

Samaen hyvä päivä M1-studiossa

Yle Live: M1-studiossa Samae KoskinenTeemalla sunnuntaina 30. maaliskuuta kello 22.50. Uusinta la 5.4. klo 14.15.

Sallan ja Miron suomenkieliset suosikit

1. Apulanta: Hippo

2. Ultra Bra: Kaunis ja ylpee

3. Maija Vilkkumaa: Kristiina

4. Olavi Uusivirta: Glorian koti

5. Sydän, sydän: Hai

6. Uusi Fantasia feat. Freeman: Liian myöhään

7. Pimeys: Pimeys

8. Kuha.: Opi tuntemaan sienet

9. J. Karjalainen: Yksi kerrallaan

10. Zen Café: Vattupuskassa

11. Eppu Normaali: Vihreän joen rannalla (Kauan sitten)

12. Pimeys: Igor, Boris, Hugo ja mä

13. Eppu Normaali: Tien päällä taas

14. Leevi and the Leavings: Pimeä tie, mukavaa matkaa

15. Scandinavian Music Group: Näin minä vihellän matkallani

16. Eurooppa 3: Päivästä päivään

17. Ultra Bra: Kahdeksanvuotiaana

18. Kerkko Koskinen Kollektiivi: Käki

19. PMMP: Korkeasaari

20. Maija Vilkkumaa: Anna-Liisa

21. Ultra Bra: Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat!

22. PMMP: Heliumpallo

23. Pariisin kevät: Meteoriitti

24. Aste: Spaceman

25. Sini Sabotage feat. VilleGalle: Levikset repee

26. Eppu Normaali: Näinhän täällä käy

27. Regina: Saanko jäädä yöksi

28. Juice Leskinen: Luonas kai olla saan

29. J. Karjalainen Yhtyeineen: Mä tahdon olla lähellä sinua

30. Eurooppa 3: Ikävä

31. Leevi and the Leavings: Elina, mitä mä teen?

32. J. Karjalainen Yhtyeineen: Mä käännyn hiljaa pois

33. Eurooppa 3: Sen kaiken jälkeen

34. Eppu Normaali: Olen tuntenut sut (enkä voi unohtaa)

35. Olavi Uusivirta: Mannerlaatat

36. Apulanta: Rantavahdit

37. Kuha.: Intervallit

38. Scandinavian Music Group: Vieläkö soitan banjoa?

39. J. Karjalainen: Mennyt mies

40. Ultra Bra: Laulu asioista

41. J. Karjalainen: Sinivalkoisia sirpaleita

42. Apulanta: PVC-unelmia

43. Eppu Normaali: Kultaista sadetta

44. Maija Vilkkumaa: Liian kauan

45. Olavi Uusivirta: Minä tahdon ponin

46. Absoluuttinen Nollapiste: Jälkivaatimus

47. J. Karjalainen Electric Sauna: Rock-N-Roll

48. PMMP: Lautturi

49.Eppu Normaali: Läpivalaistu

50. Apulanta: Syöpä

51. Regina: Musta musta puutarha

52. Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen bändi: Käpytemppeli

53. Wilma: Pimeä sydän

54. Anna Puu: Linnuton puu

55. Milla Rumi: Luulaulu

56. Wilma: Pahan pois saat lähtemään

57. Ultra Bra: Nainen, joka elää vapaaherran elämää

58. Samuli Putro: Olet puolisoni nyt

59. Eppu Normaali: Niin äkkiä

60. J. Karjalainen Electric Sauna: On kaikki niinkuin ennenkin

61. Pimeys: Helsinki

62. Absoluuttinen Nollapiste: Suvannossa ylpeä ilme l

63. Absoluuttinen Nollapiste: Suvannossa ylpeä ilme ll

64. Absoluuttinen Nollapiste: Suvannossa ylpeä ilme lll

65. Absoluuttinen Nollapiste: Suvannossa ylpeä ilme lV

66. Absoluuttinen Nollapiste: Suvannossa ylpeä ilme V

67: Olavi Uusivirta: Kaiken jälkeen olet kaunis

Espionnage tunnelmoi rentouttavasti

1. Damien Rice: Older Chests

2. Sufjan Stevens: John Wayne Gazy, jr.

3. The Jayhawks: All The Right Reasons

4. Winterpills: Hankerchiefs

5. Joni Mitchell: Little Green

6. Paul Simon: American Tune

7. Neil Young: Harvest

Yle Live: M1-studiossa Samae Koskinen
Teemalla sunnuntaina 30. maaliskuuta kello 22.50. Uusinta la 5.4. klo 14.15.