Kaiken maailman musiikkia

Polkatipolkkaa!

kaikki.musiikista@yle.fi — Tue, 04 Feb 2014 13:00:47 +0000

Vuoden kansantanssiyhtye Kirjavat vauhdissa Ocean Clubilla Folklandialla 2014. Kuva: Petri Kivinen

Vuosi käynnistyy kohdallani täydellä teholla vasta sitten kun olen tallentanut muistojen kultaiseen kirjaan kaikki Folklandia-risteilyn runsaudensarven aarteet. Talvikauden suurin ja kaunein folklore -tapahtuma ei petä odotuksia. Olen ollut mukana kaikilla 19 risteilyillä ja hulvattoman seilauksen lumovoima on aina vaan kasvanut, oikeastaan samassa suhteessa kuin ohjelmistonkin raja-aidat ovat paukkuneet. Tyylikirjo on nykyisin mahtava, folkrockista katrilliiin, yhteislaulusta räppiin, Tikkurististä PolkOlympialaisiin, balladista haitarijazziin ja ties mistä ties minne, mutta varmasti joka makuun jonnekin.

Liikkeen iloa ala FolkJam.

Polkan teemavuosi alkoi

Folklandialla julkistetaan perinteisesti vuoden uusi teema sekä lukuisia erilaisia palkintoja. Vuoden Wäinö -tunnustuksen sai tällä kertaa Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajakoulutus, joka on kehittänyt FolkJamin eli uuden tanssiliikuntamuodon. Se haastaa vauhdikkaan suomalaisittain zumbat, aerobikit, gambat ja mitä niitä nyt onkaan. Sen pääsin itse käytännössä kokemaan Folklandialla.

Kaiken kaikkiaan tanssi ja aivan erityisesti Polkka on siis vuoden teema. Se avattiin risteilyllä PolkOlympialaisilla, jonka polkkaloikka ja polkkaviesti nostivat jo pelkällä katsomisella hien pintaan. Sen tekivät myös kahden kerroksen Huutokatrilli puhumattakaan keskiyön Katrillista ja kaikista muista tanssikuvioista.

Folklandian täysi kattaus haastaa villeimmätkin

Vuoden kansanmusiikkilevyn kunnian pokkasi Folklandia-gaalassa Pirulainen.

Nuorta folkkivoimaa oli risteilyllä yhtälailla tanssijoiden kuin yhtyeidenkin muodossa. Vuoden nuoren pelimannin tittelin sai eteläpohjalainen Arttu Rajala. Hän on ehtinyt 12-vuoden ikäänsä nähden suorastaan konkariksi ja hänet muistetaan jo aivan pikkunappulasta mm. Seinäjoen kaksirivisten joukosta.

Säkkijärven polkka kuuluu edelleen Artun suosikkikappaleissaan ja sillä tuli voitto Hopeisessa harmonikassa jo vuonna 2009.

Elämysten taikaa…

Talviseminaari, Etkot, Folkforum, Folklandia ja Jatkot, siinä sydäntalven pimeän putken katkaiseva maratoni, joka kysyy kestävyyttä mutta palkitsee runsain mitoin maaliin päässeet.

Kun on saanut mm. laulaa, tanssia, osallistua aikuisten muskariin, musisoinnin työpajaan sekä kansanmusiikin ja tanssin messutapahtumaan ja nauttia lukuisten huippukonserttien annista, niin siinä se on. Niin kuin kollegani Amanda Kauranne kirjoitti Kaiken maailman musiikin nettisivuille risteilyohjelmasta: ”Folklandia on kuin festivaalitiiviste: kaikki muu on jo mukana, lisää vain vesi!”

Isä ja tytär Pohjonen vauhdissa.

Folklandian muistoilla jaksaa taas pakertaa Härkäviikkoja kohti kevättä. Aivan erityisen lämmittävinä konserttimuistoina jäivät sieluun soimaan kaksi todella erilaista tilaisuutta. Molemmat pidettiin Silja Europa -laivan kuudennen kannen uumenissa, teatteri Europan pimeydessä.

Ensimmäisessä psykedeeliset valot tanssivat kilvan laivan massiivisten koneiden jylyn kanssa. Kun Alkoholic Atheists -duo eli Kimmo Pohjonen ja Saana Pohjonen sitten aloittivat konserttinsa, täydentyi elämys demoniseksi ja lumoavaksi konsertiksi.

Seuraavana päivänä sama estradi oli valaistu lempeän tasaisesti, puolikaaren muodossa istuivat Järvelät -viulu kädessä syntyneet. Siitä alkoi sitten dosentti Petri Hopun ja viulisti Mauno Järvelän johdattelemana unohtumaton matka vanhan kaustilaisen häämusiikin maailman. Se tarjosi Folklandian ihanan villin ja vauhdikkaan seilausmenon keskellä tyynen poukaman.

Kiitos siis taas Folklandia elämyksistä!

Ensi vuonna uudet askeleet, mutta nyt eikun Polkkaa!

Orivesi All Stars harjoittelee Antti Järvelän johdolla. Folklandialla tanssitettiin sitten juhlaväkeä Ocean Clubilla.

Moninkertainen juhlavuosi päättymässä

kaikki.musiikista@yle.fi — Wed, 11 Dec 2013 17:05:27 +0000

Kohta päättyvä vuosi tarjosi monia riemullisia tapahtumia huippusolistien ja yhtyeiden viettäessä pyöreiden vuosiensa taiteilijajuhlia. Kansanmusiikin- ja tanssin edistämiskeskuksen nimeämä Rajatapaus-teema puolestaan antoi potkua uusille avauksille, niin että rajat paukkuivat, ryske kuului ja tiet levenivät kaikkien kulkea.

Frigg -yhtye kuittaamassa rajatapaus-teemaa Folklandia-risteilyllä 2013. Kuva: Nuorisoseurat/Pispalan sottiisi/Folklandia

Juha Kujanpää matkaa bändeineen kansanmusiikin fuusiopolkuja vapaita reittejä seuraillen.

Folklandian historian 19. seilaus lähestyy

Kansanmusiikkivuosi on käynnistetty perinteisesti jo 18 kertaa päättömän hulppealla Folklandia-risteilyllä. Se kokoaa laineille tammikuun alun härkäviikoilla kolmisen tuhatta alan ammattilaista, harrastajaa sekä kansanmusiikin ystävää. Kyseessä on folkloren suurin talvitapahtuma ja siinä ovat mukana kaikki alan tärkeimmät kotimaiset järjestöt, tapahtumat ja oppilaitokset. Konserttien mittavassa tarjonnassa on nykyisin mukana myös huippuvieraita useista eri maista.

Lähes vuorokauden kestävän risteilyn kuviot muuttuvat tulevana vuonna, kun laivalastillinen juhlaväkeä lähtee Turun sijasta Helsingistä ja suuntaa Tallinnaan. Tapahtumaa perinteisesti edeltänyt Folkfoorumi on edelleen paikallaan ja se pureutuu ajankohtaisiin ongelmiin ja ilmiöihin, sekä alkavaan kahden vuoden uuteen teemaan. Vuosien 2013-14 Rajatapaus-teema saa nyt sisareksi rinnalleen selkeästi tulkittavan Polkan.

Entä mikä mitäkin sitten on nykyisessä kansan-, maailman- ja etnomusiikin mylläkässä? Keskustelu ja rajanveto aihepiiristä rönsyää aina vaan laajemmalle ja mikäs sen mahtavampaa. Huipputarjontaa kun alkaa olla jo vähän joka lähtöön juurevasta traditiosta määrittelemättömään folkfuusioon.

Polkan riemua ala Frigg Folklandialla 2013.

Ja sitten vaan rohkeasti polkan askellusta harjoittelemaan!

Mahtavia musiikkielämyksiä muistojen kultaiseen kirjaan

Palkeiden tarinoiden mestari Maria Kalaniemi ja hänen pitkäaikaiset muusikkoystävänsä ovat tarjonneet minulle juhlavuoden konserteissa erilaisissa kokoonpanoyhdistelmissä ikimuistoisia elämyksiä. Ne alkoivat Espoon JuuriJuhlan suorasta radiolähetyksestä Kaiken maailman musiikissa huhtikuussa ja päättyivät Etnosoi!n juhlakonserttiin Helsingissä, Savoy-teatterissa.

Maria Kalaniemi ja Timo Ala-Kotila pokkasivat duolevyllään Åkerö Etno-Emman vuodelta 2012. Kuva: Elina Brotherus-RantaMiksi ne sitten olivat ja ovat niin mieleen painuvia elämyksiä ja kohtaamisia? Niissä on se jokin, sanoinkuvaamaton, määrittelemätön aitous. Musiikki on satakymmenprosenttisesti läsnä, taiteilijat välittävät sen konstailematta, etsimättä sen kummemmin komeljanttaritemppuja. Musiikki kutsuu mukaansa, naurattaa, itkettää, liikuttaa, yhdistää ja antaa hyvän olon, suorastaan rauhan.

Askel on konsertin jälkeen kevyt, mieli valoisa ja tyytyväinen.

Romanilaulu ’Olin sairas kun luokseni saavuit’ on yksi Maria Kalaniemen ja Timo Ala-Kotilan ohjelmiston lukemittomista helmistä

Maria Kalaniemi kiteyttää muusikkoutensa kotisivullaan näin: ”Minulle kansanmusiikki on inhimillistä ja koskettavaa, syvällistä taidetta, jossa mielikuvituksella ei ole rajoja. Kansanmuusikkona saan olla samalla sekä säveltäjä että esittäjä ja tulkitsija. Se on vaativaa, mutta vapauttavaa. Pyrin soittaessani ennen kaikkea herättämään tunteita, liikuttamaan jotakin niin itsessäni kuin kuulijassanikin.”

Uusi ja unohtumaton kohtaaminen

Carolina Chocolate Dropsin seurassa viihtyy varmasti.

Yhdysvaltalaisen Carolina Chocolate Dropsin konsertti Helsingin juhlaviikkojen Huvilateltassa oli musiikillinen ilotulitus vailla vertaa. Te pääsette myös nauttimaan tuosta tunnelmasta uuden vuoden käynnistyttyä, kun Ylen konserttitaltiointia aletaan radioida Kaiken maailman musiikin illoissa.

Yhtyeen valloittava lämpö ja läsnäolo sekä old-time musiikin uskomaton imu suorastaan huumasi täyden teltallisen väkeä. Musiikki vei mukanaan yhtälailla tosiin ja vakaviin tarinoihin kuin villiin leikinlaskuunkin, dramaturgisesti juuri oikein annosteltuina kokonaisuuksina.

Ennen konserttia haastattelin yhtyeen valovoimaista keskushenkilöä, laulaja, multi-instumentalisti Rhiannon Giddenssiä. Luonnollinen ja välitön taiteilija oli tapaamisessa yhtä lämmin kuin illalla yhtyeineen estradilla. Keskustelun aikana tuli vahvasti esille se, että he haluavat välittää musiikillaan ennen kaikkea iloa ja elämyksiä, mutta myös sopivasti tietoa ja tarinoita juurevan kulttuurin alkuajoista ja historiasta. Se on yhtyeen tekemisen vahvasti sykkivä sydän.

Itsenäisyyspäivän jälkimainingeissa

Käy se sahoillakin Sibelius!

Elämysteni kotimaisesta listasta tulisi menneeltä vuodelta suorastaan mammutti ellei ihan gigantti. Niinpä poimin sieltä vain joitakin sellaisia, jotka jäävät taatusti elämään muistilokeroideni poimuihin pitkäksi aikaa.

30-vuotiaan Värttinän uuden kokoonpanon avaus Samuelin Poloneesissa vakuutti, Konsta Jylhä -kilpailun solistit sykähdyttivät, Mauno Järvelän & kumppaneiden tyyräämät Näppärit sulattivat sydämen, niin kuin aina ennenkin, Kardemimmit edustivat Yleä ja Suomea upeasti Eurofolkissa ja syksy huipentui Sibelius-Akatemian kansanmusiikin ja jazzin osastojen yhteisiin 30-vuotisjuhliin, Kaiken maailman musiikin superviikonloppuun sekä Etnosoi!n mahtavaan antiin.

Näiden muistojen kera kelpaa käydä hyvillä mielin joulua odottamaan.

Eikun lahjasäkki pullolleen etnoaarteita, porot valmiiksi sekä purjeet pulleiksi ja täysillä joulua, uutta vuotta sekä Folklandiaa kohden!

Uuden ajan Lönnruutit asialla!

Kaikilla mausteilla

kaikki.musiikista@yle.fi — Wed, 06 Nov 2013 11:05:31 +0000

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Kaiken maailman musiikin superviikonloppu ja Etnosoi! - siinä kattaus, joka lievittää tehokkaasti marraskuun alun pimeänputkea. Kuuloaisteja hellivien radiomakupalojen lisäksi tarjoillaan Yle Teemalla juhlan kunniaksi viiden kerran syväsukellus suomalaisen nykykansanmusiikin ytimeen Etno Is Happening -paketissa sekä vielä bonuksena Pauli Hanhiniemen ja Hehkumon Yle Live: M1 konsertti.

Tälle sivulle liitetyn mediatiedoston esittäminen vaatii Adobe Flash Playerin.

Perinnetohtorit Impi ja Lempi tietävät mistä puhuvat!

30-vuotisen taitelijauransa juhlavuotta parhaillaan viettävä Maria Kalaniemi tervehtii usein yleisöään konsertin alussa sanomalla, että luvassa on musiikkia kaikilla mausteilla. Tuo ilmaisu kuvaa suorastaan naulan kantaan superviikonlopun monipuolista antia sekä sopii kokonaisuuteen ikään kuin nenä päähän. Ja kuinka ollakaan, juhlasuma osuu mahtavan Nenäpäivä-kampanjan huipennukseen, johon kaikki luonnollisesti osallistuvat tavalla tai toisella.

Musiikkivientiä ja tuontia maailmalta ja maailmalle

Tälle sivulle liitetyn mediatiedoston esittäminen vaatii Adobe Flash Playerin.

Maria Kalaniemen melodibassoharmonikka soi niin ympäri maailman kuin kotimaassakin. Palkeiden herkkä tarina laulaa tässä romanilaulua Oi ruusuni.

Työväen musiikki-instituuttina vuonna 1979 aloittanut tutkimuslaitos vaihtoi 1990-luvun alussa nimensä Maailman musiikin keskukseksi (Global Music Centre). Kaukaiset musiikkikulttuurit, etniset vähemmistöt sekä pienet sukulaiskansamme, siinä joitakin keskuksen keskeisistä tutkimuskohteista. Kenttätyöt, äänitykset ja julkaisut, kansainvälinen toiminta, kehitysyhteistyö, koulutus ja työpajat, konsultointi, kirjasto sekä tapahtumat. Siinä listattuna joitakin aihealueita Maailman musiikin keskuksen työsaralta, johon kuuluu vielä paljon, paljon muutakin, kuten esimerkiksi huippufestivaali Etnosoi!

26. Etnosoi! –festivaali vie Jäämereltä Englannin romanien teille sekä kotimaiseen haitarifadoon ja Saamenmaan lumoon.

Global Music Centre on panostanut myös vahvasti Suomen maahanmuuttajamuusikoiden kulttuurin ja perinteen tunnetuksi tekemiseen. Se on hieno juttu se. Keskuksen monipuolisen työn ansiosta tiedämme hieman enemmän maailman musiikin rajattomasta valtamerestä.

Maailman musiikin keskuksen ylläpitämään maahanmuuttajamuusikoiden kattavaan artistikatalogiin kannattaa todella tutustua ja tehdä samalla huima pikamatka lukuisiin eri kulttuureihin ympäri maailman.

Kansat kohtaavat tähtiesiintyjien konserteissa

Nyt on aika korjata taas Global Music Centren järjestämän jokasyksyisen huippufestarin satoa. Etnosoi! valloittaa rikkaalla tarjonnallaan pääkaupunkiseudun, mutta osansa saavat myös Tampere ja saamelaiskulttuurikeskus Sajos Inarissa.

Nils-Aslak Valkeapään juhlakonsertissa muistellaan maailman tunnetuimpiin saamelaistaitelijoihin kuuluvan Áillohašin elämäntyötä ja uraa.

Ilman Maailman musiikin keskuksen työtä moni upea taiteilija olisi jäänyt parinkymmenen vuoden aikana vain nimeksi maailman musiikin jättiareenoilla.

Sam Lee on kirkas komeetta uuden Folkin tähtitaivaalta.

Mutta jo vain on poveria arkaaisella jouhikkoduollakin.

Tälle sivulle liitetyn mediatiedoston esittäminen vaatii Adobe Flash Playerin.

ABBAa jouhikoilla ala Pekko Käppi (videolla vas.) ja Rauno Nieminen

Elämme nykyisin kiihkeän virtuaalitodellisuuden virrassa. Vaikka lähes mitä vaan on löydettävissä bittiavaruudesta, niin elävää konserttivuorovaikutusta ja elämyksiä eivät tallenteet voita. Sitä paitsi surffailusta saa melko pian turboähkyn. Siis eikun liikkeelle marraskuun myrskyihin ja nokka kohti eläviä konsertteja ja tapahtumia.

Osallistumisen ja jakamisen riemu

Etnoaarteita on maailma täynnä ja niiden levittämisen iloa odottavat lukemattomat kuunteluelämykset. Nyt noita aarrearkkuja voi availla yhdessä, kun eetterin valloittavat teidän etnotoiveenne kolmen tunnin ajaksi lauantaina 9.11. klo 19.03-22.00 Yle radio 1:ssä. Tule sinäkin mukaan ja katso tarkemmat koordinaatit Kaiken maailman Musiikin superviikonlopun sivuilta.

Osallistu samalla äänestykseen ja voit voittaa vapaaliput Etnosoin! Maria Kalaniemi – palkeen tunteita ja tarinoita -konserttin! Aina kannattaa yrittää, ja niin tekee multimuusikko Ilkka Heinonenkin. Kuinkahan käy?

Tälle sivulle liitetyn mediatiedoston esittäminen vaatii Adobe Flash Playerin.

Superviikonlopun ohjelma Radio 1:llä ja Teemalla

Yle Radio 1:
Kansansävel on vapaa puhelintoivekonsertti la 9.11. klo 19.03-22
Etno soi -festivaalin tunnelmia su 10.11. klo 21-22
Kaiken maailman musiikkia: Afrikka Euroopassa ma 11.11. klo 20.00-21.15
Kaiken maailman musiikkia ti 12.11. klo 19.03-20.30

Yle Teema:
Etno Is Happening 1/5 - Juuret la 9.11. klo 14.10
Etno Is Happening 2/5 - Oma ääni la 9.11. klo 15.10
Etno Is Happening 3/5 - Viestinviejät su 10.11. klo 14.05
Pauli Hanhiniemi ja Hehkumo su 10.11. klo 22.35
Etno Is Happening 4/5 - Ilmaa palkeisiin ma 11.11. klo 16.00
Etno Is Happening 5/5 - Uusi ääni ti 12.11. klo 16.00

Siban Kamun ja Jazzin ylistys

kaikki.musiikista@yle.fi — Fri, 11 Oct 2013 10:50:00 +0000

Siban kamulaiset perhepotretissa Musiikkitalon Camerata-salissa - Kuva: Jorma AirolaSibelius-Akatemian kansanmusiikin ja jazzin osastojen yhteiset 30-vuotisjuhlat ovat mahtavassa vauhdissa Helsingin Musiikkitalossa. Kiidän suorastaan hengästyttävää tahtia Black Boxin, Cameratan, Organon ja Sonoren väliä. Kolmekymmentä konserttia, neljässä salissa peräkanaa kolmessa tunnissa: mahdoton tehtävä, mutta ah, niin ihana!

Hurmaannun aina vaan uudestaan ja uudestaan riemukkaista elämyksistä, joita alan huippuammattilaiset sekä opiskelijat tarjoavat. Uskomatonta, mutta täyttä totta.

Näin ei todellakaan olisi, jos muutamat väsymättömät ja kiihkeät kansanmusiikin sekä jazzin puolestapuhujat olisivat epäonnistuneet päämäärässään. Mutta he onnistuivat ja kyseiset osastot perustettiin Sibelius-Akatemiaan vuonna 1983. Se oli uraauurtava teko, sillä missään muussa eurooppalaisessa musiikkikorkeakoulussa ei sellaisia ollut. Vahvaa vastustustakin asialle oli. Surullista on todeta, etteivät nuo soraäänet ole vieläkään täysin vaienneet, vaan pulpahtelevat ilmoille aina silloin tällöin, tosin jo henkitoreissaan ilmaa haukkoen.

Sibelius-Akatemia tiennäyttäjänä

Siba Folk Big Band vauhdissa ENFOn eli European Network for Folk Orchestras -verkoston kokoukseen liittyneessä konsertissa Vigossa, Espanjassa

Yksi noista tulisieluisista kansanmusiikin esitaistelijoista oli professori Martti Pokela, joka aloitti jo 1970-luvun lopulla kansanmusiikin opetuksen silloisella Koulumusiikkiosastolla. Jutkaus, Melkutus, Tilitulitallaa, Förskotti ja Niin on. Siinä joukko Pokelan innostamana syntyneitä yhtyeitä Sibelius-Akatemiasta. Ne kaikki tallensivat myös Yleen ohjelmistoaan ja muistan monia hulvattoman hauskoja tuokioita Ylen musiikkistudioilta. Olin noissa kaikissa sessioissa mukana keltanokkatoimittajana ja kerran pääsin jopa soittamaan jänisräikkää! Ei ollut digitaalia eikä moniraitaa, mutta sitäkin vahvempi analoginen meininki.

Sitten kun Kamu-osasto oli perustettu, sai Haapaveden shamaani alias Martti Pokela työnsä jatkajaksi toisen shamaanin, emeritusprofessori Heikki Laitisen. Nuo kaksi puhalsivat osaston toimintaan maagisen hengen ja innoittivat kaikki yhteistyötahot mukaan. Alkoi kolmenkymmenen vuoden menestystarina, joka jatkuu vielä ties minne.

Tohtoreita, maistereita, kandeja ja uusia valmistuu

Tohtori Sinikka Järvinen ja professori Hannu Saha viiden kielen lumoissa Pokelan polulla- konsertissa Kamun 30-vuotisjuhlissa. - Kuva: Jorma Airola

Sibelius-Akatemian kansanmusiikkikoulutuksella on ollut keskeinen merkitys suomalaisen musiikin kokonaiskuvan muutoksessa. Kansanmusiikin arvostus on noussut ja se alkaa vähitellen saavuttaa sen aseman, joka sille aiemmin kuului koko musiikillisen äidinkielen ja sivistyksen pohjana. Onneksi ei käynyt niin huonosti kuin olisi voinut käydä. Perinne ei kuollut, vaan alkoi elpyä. Nyt sen pohjalta luodaan mielikuvitusrikkaita fuusioita koko rintamalla, klassisesta poppiin, uusarkaaisesta heavy metalliin.

Kamulta valmistuneista nuorista ja innostavista ammattilaisista moni on palannut kentälle ja niinpä myös opetusta on tarjolla paljon entistä laajemmin ja monipuolisemmin. Se puolestaan rikastuttaa kaikkinensa yhteisöllisistä elämää ja vuorovaikutusta, antaa tyydytystä ja saa myös uusia nuoria tulemaan mukaan toimintaan.

Kansanmusiikin laaja julkisuus ennen ja nyt

Kuusikymmentäluku oli kansanmusiikin julkisuuden suhteen hiljaista aikaa tiedotusvälineissä. Kansanmusiikin renessanssi teki kuitenkin tuloaan. Kaustisen kansanmusiikkijuhlat alkoivat vuonna 1968 ja saavuttivat pian vankan jalansijan ja innokkaan kävijäkunnan.

Sitten tulivat Konsta Jylhä ja Kaustisen Purppuripelimannit ja niin vaan vanhaa häämusiikkia ja Konstan uusia kappaleita esittävästä yhtyeestä tuli kaikkien ikäluokkien suosikki sekä mediajulkkis. Siitä osoituksena on mm. yhtyeen esiintyminen Ruisrockissa vuonna 1970. Joistakin Konstan sävellyksistä tuli todellisia suursuosikkeja, joista yksi on ylitse muiden. Se on Vaiennut viulu, joka äänestettiin mm. radiossa suosituimmaksi kansanmusiikkikappaleeksi 70-luvulla.

Konsta Jylhä ja Purppuripelimannit juhlakonsertissa Kaustisen Kalliopaviljongilla vuonna 1971

Hyppään tässä yhteydessä yli kaikki ne nimet ja suosikit, jotka voisi nostaa esille, kun puhutaan niin sanotusta uudesta tai nykykansanmusiikista. Monet sen edustajista saivat hyvinkin tilaa niin sähköisessä kuin kirjoitetussa mediassa. Mutta varsinainen julkisuuspommi kajahti Pohjois-Karjalasta kun Värttinä-ilmiö syntyi.

Sorja poika ja reipasta kansallispuku-Värttinää nuoruuden voimalla vuonna 1989

Yhtye lauloi itsensä kertaheitolla erityisesti nuoren polven suosikiksi ja oli ilman muuta tärkein puskutraktori, joka tuuppasi kansanmusiikin ennakkoluuloja ja pölyjä kertaheitolla nurkkaan. Ja tuuppasi varmasti ajan myötä suuren osan yhtyeen jäsenistä ammatillisiin musiikkiopintoihin Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolle tai muihin mahdollisiin oppilaitoksiin, joita alalle oli vuosien mittaan perustettu.

Kestosuosikilla on ollut monia menestyksen huippuja ja myös hiljaisia vuosia. Nyt mennään taas täysillä ja uudella kokoonpanolla.

Värttinä musiikkistudiolla Lasetuksen tunnelmissa

Moninaisuus kunniassaan, luovuus valloillaan

Siban Kamun kasvatteja alkaa olla jo niin paljon, etteivät sormet ja varpaat riitä laskemaan niitä huippuyhtyeitä ja solisteja, jotka vievät kasvavalla volyymilla uuden suomalaisen kansan- ja maailmanmusiikin vahvaa kuvaa ympäri maailman. Tyyliskaalan runsautta ei kannata edes yrittää luonnehtia, niin rikas se on.

Kansanmusiikin osastolla on syytä röyhistää rintaansa aivan erityisesti siitä kunniasta, joka sille annettiin vuonna 2008. Kyseessä oli ensimmäinen Womex Award for Professional Excellence -palkinto, joka on nyttemmin kansainvälisen kansan- ja maailmanmusiikin arvostetuimpia tunnustuksia.

Palkintoa perusteltiin mm. kansanmusiikin osaston tekemällä uraauurtavalla työllä suomalaisen musiikkiperinteen puolesta. Osasto on jakanut hyviä metodejaan myös muille maille, joissa alan koulutus on käynnistetty tai sitä ollaan käynnistämässä.

Harmonikkavelho Kimmo Pohjoselle käyvät yhtälailla suuret maailman konserttiestradit kuin traktorit ja konevoimakin

Juhlan kunniaksi, tulevaisuuteen luottaen

Kaikki kunnon iltamathan päättyvät perinteisesti tanssiin. Niin tapahtui myös Sibelius Akatemian jazzin ja kansanmusiikin osastojen riemukkaissa juhlissa Helsingin Musiikkitalolla. Tosin joukkotanssi ei mennyt täyteen ahdetussa Black Boxissa aivan perinteisessä mielessä. Muusikko Veera Voima toimi esihuutajana ja päästeli villejä komentojaan kannustuskehotuksista lemmen nostoon sekä osastojen ylistykseen, Friggin kirittäessä aina vaan armottomammalla tempolla pareja hurjaan loppuvetoon.

Siban Jazzin ja Kamun kunniaksi tämäkin juttu päättyy tanssiin. Otetaan ensin se alkuperäinen eli Siban vuosikurssiyhtye Loituman Ievan polkka, tosin nyt uutena teknoversiona. Ja heti perään yksi niistä lukemattomista versioista, joita alkoi syntyä, kun Ieva sai siivet ja aloitti maailmanmatkansa.

”Ei tätä poikoo kainous haittaa sillo ku tanssii laiasta laitaan...”

Sitten eiku kaikki mukaan!

Sadonkorjuun aikaa

kaikki.musiikista@yle.fi — Wed, 11 Sep 2013 06:43:28 +0000

Festivaalikansan kesäriemua Kaustisella 2013

Kesän festariputki on auttamattomasti tältä vuodelta ohi. Paljon jäi taas jäljelle hienoja elämyksiä, joista voi ammentaa voimia pimeneviin iltoihin. Tosin tämän syksyn uskomaton kesähelle antaa vielä runsain mitoin lisäpotkua arjen aherrukseen. Ja eiväthän ne tapahtumatkaan tulevan työkauden aikana mihinkään häviä, festivaalien runsaudensarvi vain hieman vähenee syys- ja talvisesongiksi.

Viljo S. Määttälä 90 vuotta – Onnea!

Viljo S. Määttälällä on aihetta hymyyn, Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla kun menee todella hyvin! Kuva: Aki Paavola

Syksyn alkajaisiksi on juhlittu vaikuttavan uran tehneen ja työtään edelleen täysillä jatkavan Viljo S. Määttälän syntymäpäiviä. Päivänsankari on kiistatta energiasampo vailla vertaa. Kaustisen kansanmusiikkijuhlien presidentti, maakuntaneuvos ja kunniatohtori on pitkän ja vaiherikkaan elämänsä aikana ollut todella vahvasti vaikuttamassa kulttuurin edistämiseen, etenkin Keski-Pohjanmaalla, mutta myös valtakunnallisesti. Viljo S. Määttälä summasi omaelämäkerrassaan Paimenpoluilta maakunnan valtaväylille työtään ja kun noita lukuisia valtaväyliä alkoi seurata ja listata, niin ei niistä hevin loppua tullut!

Monelle tämän päivän vaikuttajalle Viljo S. eli "Ville" on edelleen tärkeä henkinen mentori, jonka puoleen käännytään, kun halutaan tarkkanäköisiä neuvoja ja pitkän kokemuksen tuomaa näkemystä. Koko Suomen kulttuurikentän tämän päivän keskeisistä haasteista hän sanoi Kaiken maailman musiikin (5.9.) juhlahaastattelussa mm. näin:

”Me elämme sellaista taloudellista aikaa, jolloin jopa eräänlainen ahneuden henki on vallannut aika paljon ihmiset. Minun mielestäni nyt tarvitaan sivistystä, kulttuuria sivistyksen lisäämiseksi koko kansan keskuudessa. Se on erittäin tärkeää. Sen vuoksi kaikki ne pyrinnöt, joilla pystytään taide- ja kulttuurielämää lisäämään ja samoin sitten koulutuksellista sivistystä, ne ovat kaikki sellaisia, joilla on aivan erityisen tärkeä merkitys nyt. Niitä ei saisi vähentää eikä niistä pitäisi leikata. Nyt näyttää siltä, että kulttuuripuolelta hyvin herkästi leikataan, kun tulee rahasta pulaa. Koko yhteiskuntamme kehityksen kannalta ja meidän ihmisten hyvinvoinnin kannalta on äärettömän tärkeätä, että kulttuuripalveluista pidetään huolta.”

Felix Mendelssohn - Ville Kangas ja Mauno Järvelä sekä Näppäripelimannit Kesäyön unelmaa toteuttamassa 2013

Nuorten musiikintekijöiden vahvoja näyttöjä riemulla ja taidolla

Moninkertaiset fanfaarit Viljo S. Määttälän sanoille! Kulttuuriin käytetyt resurssit tulevat monikertaisina takaisin yhteiseen hyvään. Oppia ja koulutusta sekä taitavia ja innostavia ohjaajia tarvitaan vauva-asteelta korkeakouluihin, kaikenikäisten kansalaisten saataville, oli sitten kyse harrastamisesta, ammattiin opiskelusta, omaksi iloksi luomisesta tai suurille joukoille tekemisestä.

Viime kesänä koin kaksi aivan erityisen koskettavaa, suorastaan sielua elähdyttänyttä tapahtumaa, jotka olivat osoitus antaumuksellisen ja pitkäjännitteisen työn upeista hedelmistä. Nuo tapahtumat olivat ammattilaisten Konsta Jylhä -kilpailu sekä Mukulamatinea satoine Näppäripelimanneineen Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Aikajärjestyksessä niitä edelsi jo loppukevääseen sijoittunut Kanteleliiton II kansainvälinen kantelekilpailu Tampereella.

Noiden tilaisuuksien synnyttämät tuntemukset tavoitan vieläkin hyvin, sen vahvan läsnäolon ja vuorovaikutuksen, joka niissä esiintyjien ja yleisön kesken syntyi. Ne myös vahvistivat uskomustani siitä, että kansanmusiikilla menee aina vaan paremmin. Nuoria taitajia kasvaa kovalla vauhdilla ja raja-aidat ryskyvät. Musiikkia tehdään yli genrerajojen ja tyylien, toisaalta vanhasta aarteistosta ammentaen ja toisaalta intohimolla uutta luoden.

Senni Eskelinen on bändeineen yksi sähkökanteleen uusien tuulien avaaja

II kansainvälinen kantelekilpailu kokosi yhteen kaikenikäisiä taitajia eri puolilta Suomea ja osallistujia oli enemmän kuin koskaan aiemmin. Sen mukaisesti Tampereen Musiikkiakatemiasta tuli satojen kanteleiden soiva näyttely, kun kisaa käytiin talon täydeltä eri saleissa ja luokissa. Tapahtuman huipennuksena päästiin sitten nauttimaan lasten kantelekimarasta sekä voittajien loppukonsertista.

Konsta Jylhä -kilpailun voittajien riemua ala Arto Järvelä ja Anne-Mari Kivimäki. Kuva: Ulla Nikula

Konsta Jylhä -kilpailu tarjosi soolosoiton magiaa

Kaustisen kansanmusiikkifestivaalien juhla-alueen keskeinen maamerkki on punainen, komea hirsirakennus, joka on kotoisin 1700-luvulta. Se siirrettiin aikanaan juhla-alueen keskellä sijaitsevalla mäelle ja se ristittiin Pelimannitaloksi. Jo kolmatta kertaa sen isossa tuvassa mittelivät taitojaan maamme kansanmusiikin ammattilaiset Konsta Jylhä -kilpailun puitteissa. Viime kesänä olivat vuorossa solistit kahdessa eri sarjassa eli perinteiset soitteet sekä vapaa sarja.

Kun kukin kilpailija sitten vuorollaan saapui täpötäyteen isoon tupaan, asettui vanhan Könnin kellon eteen, keskittyi täyden hiljaisuuden vallitessa ja aloitti ohjelmansa, niin sen tunnelman kuvaamiseen sanat ovat kovin laimeita. Mutta siinä se on, yhteinen, ainutkertainen hetki, musiikin sanaton vuorovaikutus puhtaimmillaan!

Siispä vielä kesän hienoihin musiikkimuistoihin Arto ja Antti Järvelän seurassa! Kesäkuulumisia tallenteiden muodossa sitten pitkin syksyä ja talvea Kaiken Maailman Musiikissa.

Kansanmusiikin Euroviisut

kaikki.musiikista@yle.fi — Tue, 18 Jun 2013 13:49:46 +0000

Suomea ja Yleä edusti 34. Euroradio Folk Festivalilla Varnassa menestyksellä Kardemimmit: Anna Wegelius, Jutta Rahmel, Maija Pokela ja Leeni Wegelius.

Joukko tulisieluisia radiotoimittajia, uuden kansanmusiikin kiihkeitä puolestapuhujia, loi yli kolmekymmentä vuotta sitten sitkeällä työllään uuden kansainvälisen kansanmusiikkifestivaalin. Se käynnistettiin Euroopan Yleisradioliiton eli EBUn sateenvarjona alla ja ristittiin EBU Contemporary Folk Music Festivaliksi. Tanskan yleisradio isännöi ensimmäistä katselmusta Skagenissa, ja siitä se alkoi, vuosittainen Eurofolk-kavalkadi. Seuraavana vuonna oli kohtaamispaikkana Bryssel ja sitten Kaustinen.
Tapahtuma on pitänyt pintansa, Euroopan suurista muutoksista huolimatta. Toukokuun lopulla Varnassa pidetty festari osoitti taas tapahtuman elinvoiman ja tarpeellisuuden.

Ukrainalainen Veseli Vyjky tulkitsee maansa perinnettä vapaasti ja villisti.

Eurofolkmuistojen kultaa

Yle otti tapahtuman vetovastuun, yhteistyössä Kaustisen kansanmusiikkijuhlien kanssa ensi kerran vuonna 1982. Sama temppu tehtiin sitten toisen kerran vuonna 2006. Se oli mahtavaa menoa, olinhan mukana 110-prosenttisesti. Tehtävänäni oli toimia kokonaisuuden tuottajana ja mieleeni palaavat ne lukemattomat hauskat ja tunnelmalliset hetket, kuvat, tuoksut ja muistot sekä kohtaamiset, musiikista nyt puhumattakaan.
Yhtä seikkaa muistelen vieläkin aivan erityisellä, lämmön sekaisella kateudella. Miten mielelläni olisinkaan ollut mukana siinä ”kokoomabussissa”, joka toi autolastillisen eri radioyhtiöiden edustusyhtyeitä pitkin poikin Eurooppaa Helsingin kautta Kaustiselle. Oli kuulemma ollut bussimatka vailla vertaa ja välittyihän se, kun hilpeä joukko purkautui bussista majoittumista varten Pohjanmaan lakeuksien yöttömässä yössä, niin kuin villit luokkaretkeläiset ikään. Yleä edustivat tuolloin Näppäripelimannit sekä Tallari. Kolmen päivän aikana saatiin Kaustisen festivaaleilla nauttia 16 huippuyhtyeen musiikista ympäri Euroopan ja Suomessa heti saman tien suorina lähetyksinä Ylessä.

Kulkurin monet retket.

Rakkaalla kulkurilapsella on monta nimeä

Eurofolk kiertää vuosittain maasta toiseen ja aika hyvin on jo Eurooppa nastoitettu. Toukokuun lopulla tuli kartalle uusi merkki, kun Bulgarian yleisradio isännöi tapahtumaa ensi kerran ja nyt nimellä Euroradio Folk Festival. 34 vuoden aikana on rakkaalle etnon, maailman- ja kansan- musiikin yhteiselle lapselle annettu monia nimiä. Käyttökieleen, ikään kuin lempinimenä on vakiintunut ytimekäs Eurofolk.

Entä sitten alkuperäinen tarkoitus, onko siitä jäljellä mitään? ”Festivaalin tarkoitus on edistää ja esitellä elävää ja käytössä olevaa kansanmusiikkia, johon usein yhdistyy elementtejä rock-, jazz- ja popmusiikista. Contemporary folk music - 'nykykansanmusiikki' on tyypillisesti epäkaupallista musiikkia ja sitä tuottavat pienet ns. riippumattomat levy-yhtiöt. Niillä ei yleensä ole kansainvälisiä markkinoita eikä resursseja erityisesti puolustaa omaa kulttuuriaan. Kun vielä nykykansanmusiikki on radioyhtiöiden organisaatioissa pudonnut perinteisen kansanmusiikin sekä rock- ja jazzmusiikin väliin, on aihetta kohentaa sen asemaa ja arvostusta.” Mm. noin todettiin festivaalin perustamismuistiossa.

Antti Paalanen valloitti Eurofolk-yleisön viime vuonna Segoviassa. Tässä menossa vuosittaisten suurmessujen, Womexin veto 2011.

Eurofolkin merkitys tänään

Yllä olevat lainaukset olivat siis kohta 35 vuoden takaa. Moni asiaa on muuttunut. Digitaaliset välityskanavat toimivat sfäärien nopeudella, levynteko onnistuu pienelläkin rahalla ja lähes mitä vaan voi välittää lähes minne vaan. Elävän kulttuurin ylläpitäjänä, tukijana sekä välittäjänä sekä kansainvälisenä toimijana ja kontaktien luojana valtiollisten Yleisradioiden asema on kuitenkin edelleen keskeinen, ellei jopa entisestäänkin vahvistunut. Esimerkiksi Eurofolkin konsertit lähetetään miljoonille ja taas miljoonille kuuntelijoille ympäri maailman vuoden aikana niin radioissa kuin netissäkin.

Erilaiset messut, tärkeimpänä Womex ovat nykyisin valtavan tärkeitä tiedotuskanavia yhtälailla muusikoille, levy-yhtiöille, festivaaleille kuin mediallekin. Ne ovat kiihkeätempoisia ja massiivisia tapahtumia, joissa osa pääsee esille, osa ei. Netin tarjonta on musiikin ja tiedon välittämisessä suorastaan räjähtänyt musertavalla massalla. Kuka kykenee, haluaa ja jaksaa seuloa tarjolla olevaa infoa tuntikausia? En ainakaan minä. Sen sijaan, voi sitä nautintoa, kun tarjolla on huippukonsertteja toinen toisensa jälkeen ja vieläpä pitkän kaavan mukaan. Jokainen Eurofolk-bändi esittää nimittäin noin kolmen vartin kokonaisuuden. Ja mikä mahtavinta, tätä tunnelmaa voimme välittää kaikille sitten, kun Eurofolk 2013 alkaa pyöriä Kaiken maailman musiikissa elokuun lopussa.

Kardemimmit avasivat Eurofolk-konserttinsa Huolettomalla rakkaudella, tässä paria vuotta aiemmalla kokemuksella. Vas. Maija, Leeni, Jutta ja Maija.

Kardemimmien haastattelu Kaiken maailman musiikkia -ohjelmassa (ensilähetys 18.6.2013):

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Yhteisöllisyyden ylistys

kaikki.musiikista@yle.fi — Mon, 27 May 2013 08:54:37 +0000

Frigg & Baltic Crossing mestarikurssi veti juhlaväen yhteiseen tanssin huumaan Kaustisen festivaaliareenalla 2012.

Taas se pääsi yllättämään, tämä ikuinen kevään ihme. Kun talvihorroksen kohmeesta juuri vasta havahtuneena kuulin käen kukunnan ensi kerran pitkän pimeyden jälkeen, se pysäytti siihen paikkaan ja herätti mukavasti kihelmöivän odotuksen niin kuin aina ennenkin. Kuinka monta kukkua vielä yhteen pötköön katkeamatta? Joko se nyt lopetti? Ei kai vielä? Tai sitten, että olipa hyvä kun lopetti! Kuka mitäkin käen kukuntojen määrästä ennustaa, siihen ei pysty vastaamaan kukaan, mahdollisuuksien kirjo kun on loputon. Jännittävä joka kevään ennustusleikki se kuitenkin on.

Käki se on Suomen lempein lintu, vakuuttaa Nytky.

Huutokatrillin huuma

Sitä ei tarvitse ennustaa, että kesän lukemattomien musiikkifestareiden kiihkeä sesonki on alkamassa. Odotus uusista elämyksistä ja kokemuksista kihelmöi jo mielessä mukavasti. Ajatellessani tulevaa, palasivat mieleeni monet viime kesän huippuhetket. Niihin kaikkiin liittyi jotenkin yhteisöllisyys ja vuorovaikutus.

Se syntyi yhdessä tekemisestä esimerkiksi Huutokatrillia tanssimalla. Hiki päässä yritimme suurella joukolla noudattaa Savilammen Antin tulikomentoja ja loppua kohden alkoi osumatarkkuuskin olla jo melko hyvä. Sekalainen seurakunta koostui yhtä lailla huutokatrillin veteraaneista kuin aivan ensikertalaisistakin. JPP tahditti tunnin vedon rautaisella otteella. Hitaasti aloitettiin ja kun loppuvetoon päästiin, niin tempo hipoi jo kestokyvyn rajoja, varsinkin kun nauruhermot olivat olleet jo tunnin verran kovassa käytössä. Mutta mahtavalta tuntui.

Huutokatrillin muistoja Helsingin Taiteiden yöstä. Rauhallisesti aloitetaan, mutta annas olla...

Jokainen on Itetaiteilija

Itse tekemisen buumi on ollut kasvussa jo vuosia. Mitä enemmän kaikkea, jalkapallojoukkueen kokoisia megayhtyeitä, supertähtiä ja elämää suurempia elokuvia on saatavilla napin painalluksella, sitä enemmän ihmiset tuntuvat hakeutuvan eläviin vuorovaikutustilanteisiin. Vaikka ei itse suorastaan juuri ottaisikaan osaa itse tekemiseen, niin jo sellaisessa läsnäolo lämmittää ihmeesti.

Sen koin taas viime kesänä kun kiersin Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla yhtenä festaripäivänä koko workshop- kattauksen. Alkuillasta olin ehtinyt nauttia varsinaisen runsauden sarven vanhaa ja uutta, meiltä ja maailmalta: Sointusoittoa viisikielisellä kanteleella, Pelimannimusiikkia huuliharpulla, Paritanssina tango, Old time- ja bluegrass-kappaleita ja Jamiworkshop. Joissakin osallistuin itse ja joissakin nautin toisten tekemisen katselemisesta ja kuuntelemisesta

Yhdysvaltalaisen muusikkolegenda, multimuusikko Bruce Molskyn Jamiworkshop oli huikea elämys. Mondon tilava ulkoilmakahvila, joka tosin on Suomen kesän oikullisuuden huomion ottaen katettu, oli lempeässä heinäkuun aamupäivän auringonpaisteessa viimeistä tuolia myöden täynnä opinhaluista väkeä. Soitinkirjoon mahtui kaikkea mahdollista, pyykkilaudasta viuluun, jouhikosta kitaraan, ruokopillistä klarinettiin, harmonista melodicaan, rytmimunasta cajoniin, puhumattakaan niistä kymmenistä viuluista ja kitaroista. Mukana oli myös sellaisia, joilla ei ollut lainkaan soitinta. Se ei haitannut, kun he trallattivat täysillä mukana. Niin sitten puolentoista tunnin workshopin päätteeksi suomalaisessa kesäaamussa soi jokseenkin tunnistettava old time -meininki.

Ihan tähän ei vielä Jamiworkshopissa vielä päästy.

Minkä nuorena oppii…

Näppäri-ideologia, siinä se on, siis yhdessä tekemisen syvä ydin. Kun kaustislainen, kotiseudulleen palannut ammattimuusikko, viulisti Mauno Järvelä aloitti Näppäritoiminnan, ei kukaan olisi voinut ennustaa sitä kulovalkeaa, joka alkoi levitä ja vetää aina vaan lisää lapsia sekä nuoria ja metodista palavasti innostuneita pedagogeja musiikin tekemisen pakottomaan riemuun ympäri Suomen ja Skandinavian. Palopesäkkeitä on sittemmin syttynyt myös muualla Euroopassa, ja yksi sellainen on myös kaukaisessa Afrikassa.

Näppäreiden junioriosastoa ja Mauno Järvelä – keikka alkaa kohta!

Mikä sitten on tuon ideologia ydin? Sen Järvelä on kiteyttänyt mm. niin, että kaikki voivat soittaa ja laulaa. Pääsykokeita Näppäreihin ei ole, soitin voi olla mikä tahansa, pääasia on se, että haluaa tulla mukaan musiikin tekemiseen. Pienimmät tekevät aluksi mitä pystyvät ja pidemmälle ehtineet antavat vankkaa pohjaa ja potkua. Lukuisten ”apuopettajien” panos pitää suuretkin kurssit ja konsertit hyvin koossa. Lopputuloksena syntyy ihan oikeata musiikkia ja sekös vasta riemullista onkin! Pääasia, että soitethan ja laulua ei ohenneta! – niin kuin Mauno itse toteaa.

Mennään Porvooseen! – ja joukolla!

Ilman yhteisöllistä vuorovaikutusta ei oikeastaan ole mitään, ei ainakaan minulle. Tarvitsen yhdessäoloa, oli se sitten osallistumista, kuuntelemista, puhumista, yhteislaulua, tanssia ja mitä nyt ikinä. Se on kuin happea, vettä ja ruokaa. Ilman viimemainittua voisi elää, puhtaasti ihmisen anatomiaa ja elintoimintoja ajatellen, jonkin aikaa, mutta ilman happea ja vettä olisivat hyvin pian edessä tuonen tummat vedet.

Siispä reissureppu valmiiksi: Kesäfestareiden runsaudensarvi odottaa!

Kantele flash mob avasi Tampereella festarikesän 2013.

Väinämöisen rajattomat perilliset

kaikki.musiikista@yle.fi — Fri, 10 May 2013 13:39:59 +0000

Arnold Chiwalala Band. Kuva: Maarit Kytöharju

Ennustukset tulevasta kansanmusiikkikuvasta parikymmentä vuotta sitten olisivat osuneet melko varmasti pahasti vinoon. Tuolloin kuuma peruna ja ankaran keskustelun aihe oli kysymys: Mitä on kansanmusiikki? Ammattimaistuminen oli alkanut ja oli syntynyt suoranaista rajanvetoa harrastajien ja nuorten ammattilaisten välillä.

Frigg Folklandian huumassa

Fuusiot ovat tulleet jäädäkseen

Kukaan ei osannut hurjimmissa unelmissaankaan uskoa, että tulee aikaa, jolloin tradi innostaa räppäreitä, eivätkä rokkarit menetä katu-uskottavuuttaan uusiotradin parissa. Liike kulkee yhtälailla toisinpäin ja tradit ottavat ohjelmistoonsa sujuvasti päivän poppia.

J. Karjalainen katkaisi rock-uransa ja vietti noin kymmenen vuotta Lännen Jukkana.

Folklandian lumo

Kansanmusiikin, maailmanmusiikin, etnon, tradin, tanssin, laulun, freen ja minkä tahansa musiikin harmoninen yhteiselo tulee vahvasti todistettua pähkinänkuoressa Folklandialla, tuolla pähkähullun hervottomalla risteilyllä, joka kokoaa yhteen kansanmusiikin fanit ja kaikki alan järjestöt vuorokauden ajaksi. Vitamiinipommin kaltainen piristysruiske on joidenkin todella oivaltavien tahojen puolelta osattu ajoittaa myös nappiin, vuoden pimeimpään aikaan joulun ähkyn jälkitunnelmiin

Nuorta tanssin voimaa. Kimurantti folklandian juhlagaalassa 2013. - Kuva: Pispalan sottiisi / Petri Kivinen.

Folklandia-salkussani on jo 18 vuosikertaa eli olen seilannut mukana kaikilla risteilyillä ja meininki eikun vaan paranee ja laajenee.

Monipuolisen tarjonnan sekä elämysten kylkiäisenä pääsen aina tammikuussa päivittämään, mitä edessä olevan vuoden aikana tuleman pitää ja mitä juuri nyt on ilmassa.

Rajatapaus – Gränsfall – Borderline

Siinä tämän vuoden kansanmusiikkiteema, jonka Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskus nimeää aina vuosittain Folklandialla.

Pysähdyin pohtimaan teeman moninaisuutta ja sen tarjoamia rajattomia lähestymistapoja. Siitä tulikin mielenkiintoinen matka. Pyhä merkitsi aikanaan samaa kuin raja, niinpä Pyhäjoet sekä Pyhäjärvet ja kaikki rajat ovat olleet ikään kuin pyhiä. Mitä se sitten tarkoittaa musiikissa minulle, missä ovat minun pyhäni, ne rajat, jotka haluan pitää tai joita haluan avartaa.

Arnold Chiwalala - kansanmusiikin tohtori Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolta.

Väinämöisen perilliset

”Soitto ja laulu ihmisellä ovat ikäskun toinen, pyhempi kieli, jolla itsellensä tai muille haastelee erinäisiä halujansa ja mielensä vaikutuksia, jolla paremmin, kun tällä tavallisella jokapäiväisellä kiellä, ilmottaa ilonsa ja riemunsa, surunsa ja huolensa, onnensa ja tyytyväisyytensä, toivonsa ja kaipuunsa, leponsa, rauhansa ja muun olentonsa.”

Kohta kaksisataa vuotta sitten Elias Lönnrot kirjoitti nuo sanat Kantelettarensa esipuheeseen ja tunnustaudun niiden uskolliseksi sekä nöyräksi kannattajaksi. Musiikki on minulle rajaton mahdollisuus tarttua tuttuun ja turvalliseen sekä yhtälailla uuteen ja ennenkuulumattomaan erinäisten mielen halujen ja tuntemusten mukaan.

Puhdin mahtia

Muista myös kolmen tunnin suora puhelintoivekonsertti Kansanmusiikin sävel on vapaa lauantaina 11.5. Yle Radio 1 klo 19.03-22.00.

Etno on rajaton riemu

kaikki.musiikista@yle.fi — Mon, 29 Apr 2013 08:52:00 +0000

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Elämme voimakkaasti digitalisoituvaa aikaa. Vaikka saatavillamme on melkeinpä mitä vaan musiikkia ja melkeinpä mistä vaan, niin sellaista juurimusiikkia, joka kumpuaa perinteestämme, oman musiikillisen äidinkielemme syvistä vesistä, ei voita mikään. Ympäri maailman sellaisen musiikin suosio, kutsutaan sitä nyt sitten nimellä kansanmusiikki, maailmanmusiikki, etnomusiikki, fuusiomusiikki tai vaikkapa kaiken kansan musiikki, on vahvassa nousussa.

Pitkän linjan blues-miehet pysähtyivät yleisön riemuksi myös Folk- ja Välrdmusik -gaalassa Gävlessä.

Kansanmusiikki vei mukanaan

Tein ensimmäinen matkani kenttätöihin Kaustisen kansanmusiikkijuhlille vuonna 1975 ja se oli unohtumaton elämys. Sain nähdä ja kuulla oikeita, juurevia pelimanneja. Soiton ja laulun vastustamaton veto ja imu, luontevuus, herkkyys ja hurjuus- tuo kaikki puraisi minua vahvasti ja sytytti todellisen roihun. Eikä tuo tuli osoita minkäänlaisia sammumisen merkkejä, päinvastoin.

"Kansanmusiikki on kuin syöminen", toteaa Alina Järvelä, kaustislaisen pelimannisuvun jälkeläinen, nykyinen ammattimuusikko.

Muusikoilla ympäri maailman on yhteinen kieli

Entä mitä kansanmusiikki sitten on minulle, ensimmäisen polven kaupunkilaiselle? Se on mm. lämmin muisto sukuköörin laulannasta erilaisissa juhlissa ja aivan erityisesti se hetki, kun mahtavaääninen enoni antoi bassonsa kumista täysillä. Nuoruudenajan nuotioretket kitara kainalossa ja äidin ja isän kansanlauluduetot, joita usein säestin pianolla.

Laulua olen aina rakastanut ja minulle on kerrottu, että perheemme Vappulounaalla päästelin 7-vuotiaana Rosvo-Roopen alusta loppuun ulkoa flyygelin kannella seisten. Osaan minä sanat edelleenkin ulkoa, sen flyygelin kanssa on sitten vähän toinen juttu.

Runolaulun vahvat lähettiläät MeNaiset eivät ääntänsä häpeä. MeNaiset löytyy myös Elävästä arkistosta.

Runolaulun hurma

Kansanmusiikin soittopuolen svengi aukeni siis kertaheitolla Kaustisella 70-luvun puolivälissä. Meni viisi vuotta ja runolaulun suhteen kävi täsmälleen samoin. Professori Heikki Laitisen ja Nelipolvisten Kalevalaisen laulun kurssilla lauloimme kurkut suorina vanhojen häiden laulustoa, jonka tekstuuri on paikoin täysin painokelvotonta suorasukaisuudessaan. Toisaalta herkät morsiamen itketykset ja kotoa poissaattamisen rituaalit saavat vieläkin silmäkulmat kostumaan.

Yhteinen äänemme, yhdessä koettuna ikään kuin herätti mahtavan muinaisuutemme eläväksi. Kuinka upeita tarinoita voikaan laulaa maailman suurimmasta laulukirjasta, joka monen yllätykseksi on juuri meillä Suomen Kansan Vanhat Runot -jättiläiskokoelmassa. Se kun oli kaikki laulettua perinnettä.

Pölyt pois

Niin siinä sitten kävi, että ennakkoluulot melko pölyttyneestä tradimaailmasta, jossa ukkopahanen vinguttaa nurkassa viulua surkean epävireisesti, kansallispukuinen pari tanssahtelee tylsyttävän tasaisesti ja nuori neito heläyttelee kaihoisasti kanteletta vienosti laulaen – nuo kaikki kuvat hävisivät ja päädyin kerta kaikkiaan kansanmusiikin vietäväksi.

Tradikaali todisti Samuelin Poloneesin pääjuhlassa vauhdikkaalla meiningillään, että se todella ansaitsee Vuoden nuoren pelimanniyhtyeen tittelin.

Kaiken Maailman Musiikin seikkailu kutsuu!

Haasta sinäkin itsesi perustavaa laatua olevalla kysymyksellä: Olenko sielultani etnohoroskoopissa Ilmeikäs Ikiturso, Sanavalmis Sampo, Väkivahva Väinämöinen, Laulava Lempo tai kenties Uskalikko Untamo?

Karusellimme pyörii vaihtuvin maustein pyörittäjänsä mukaan Yonasta Konsta Jylhään, musadiggarista päivän kuumiin nimiin, festivaaleilta juttustudioon, kuuntelijatoiveesta viikon uutuuslevyyn, kotimaasta ympäri maailman, ajankohtaisesta Ylen arkiston aarteisiin aiheinaan kansanmusiikki, etnomusiikki, maailmanmusiikki, vanha ja uusi eli kaiken maailman musiikki ilman rajoja ja estoja.

Ps! Kevään tapaus – kolmen tunnin suora puhelintoivekonsertti

Kansanmusiikin sävel on vapaa lauantaina 11.5. Yle Radio 1 klo 19.03-22.00.