Musavideokuukausi

Musavideokuukausi kokonaan

kaikki.musiikista@yle.fi — Mon, 02 Sep 2013 08:07:41 +0000

Musavideokuukauteen mahtui paljon asiaa ohjaajista, suomalaisesta musiikkivideosta, videon historiasta, nettivideokulttuurista ja musiikkivideon tulevaisuudesta. Kuukausi huipentui Yle Teemalla nähtyyn Oulun Musiikkivideofestivaalit 2013 -ohjelmaan, jossa esitettiin kaikki festivaaleilla palkitut videot sekä keskusteltiin perusteellisesti kotimaisen musiikkivideon tilasta. Tässä listattuna kaikki Musavideokuukauden artikkelit:

Yle Live: Oulun Musiikkivideofestivaalit 2013

Suomalainen musiikkivideo Tuukka Temosen silmin 1
Suomalainen musiikkivideo Tuukka Temosen silmin 2
YouTube ja musiikkivideon renessanssi 1
YouTube ja musiikkivideon renessanssi 2
Songify-kappaleet samplaavat viraalivideot musahiteiksi

Musiikkivideon kulta-aika: Marginaalista maailmanlaajuiseksi ilmaisumuodoksi
Musiikkivideon kulta-aika: Taiteella on tekjijänsä
Musiikkivideon kulta-aika: Kuva vastaan musiikki
Musiikkivideon kulta-aika: Sensuuria? Sensuuria!

Elävä arkisto esittää: Tällaisia olivat Ylen vanhat "musavideot"
Hip hop -videot Top5 - Aste
Metallivideot Top7 - Antti "Hyrde" Hyyrynen

Kultapumpelin voittaja - Ohjaaja Teemu Niukkanen
Ohjaaja Ezra Gould
Ohjaaja Sami Joensuu
Ohjaaja Finn Andersson
Ohjaaja Misko Iho
Ohjaaja Sami Sänpäkkilä
Ohjaaja Lauri Warsta
Ohjaaja Miikka Lommi
Ohjaaja Jukka Metsäaho
Ohjaaja Jouni Kallio
Ohjaaja Pete Riski
Ohjaaja Hannu Aukia
Ohjaaja Otto Kylmälä
Ohjaaja Pete Veijalainen

Musiikkivideon kulta-aika 4

kaikki.musiikista@yle.fi — Tue, 27 Aug 2013 09:48:18 +0000

Sensuuria? Sensuuria!

Musiikkivideoiden merkitys audiovisuaalisen ilmaisun kokeiluareenana liittyy teknisten innovaatioiden ohella myös sisällöllisiin ratkaisuihin. Jälkimmäisiä ajatellen huomiota on kiinnitetty erityisesti seksuaaliseen ja väkivaltaiseen kuvastoon videoissa. Vastakkain näissä kiistoissa on yhtäältä huoli yleisestä ja erityisesti lasten moraalikasvatuksesta sekä toisaalta kysymykset ilmaisunvapaudesta ja sensuurista.

Seksuaalisen kuvaston osalta omanlaisenaan edelläkävijänä voi pitää Madonnaa, joka viimeistään Erotica-videollaan (1992) koetteli musiikkivideoilmaisun ja pornografian rajoja.

Ohj. Fabien Baron

Roxette-videoilla itsensä läpi lyönyt ja myöhemmin Madonnankin luotto-ohjaajaksi noussut Jonas Åkerlund on myös käsitellyt samaa tematiikkaa eikä ole jäänyt vain koettelemaan rajoja: Metallican Turn The Page (1998) kuvaa yökerhotanssijana ja prostituoituna toimivan yksinhuoltajaäidin päivää ja Rammsteinin Pussy (2009) sisältää peittelemätöntä pornoa.

Väkivaltakuvasto on osaltaan ollut toistuva puheenaihe varsinkin metallimusiikin eri suuntauksiin liittyen. Esimerkiksi Slipknotin video Spit It Out (1999) joutui pannaan MTV:lla – huolimatta siitä, että väkivaltainen sisältö mukailee jokseenkin hirtehisesti Hohto-kauhuelokuvaklassikkoa. Huumori on näissä yhteyksissä kuitenkin monitulkintaista eikä välttämättä sovellu mahdollisimman laajan musiikkivideoyleisön tavoitteluun.

Ohj. Thomas Mignone

Seksin ja väkivallan ohella keskustelua on käyty myös uskonnollisin ja rasismiin liittyvin perustein. Esimerkiksi Soundgardenin videota Jesus Christ Pose (1991) ei ole nähty MTV-kanavalla.

Ohj. Eric Zimmerman

Erikoislaatuinen tapaus musiikkivideosensuurin historiassa on lisäksi Michael Jacksonin kaksi They Don't Care About Us -videota (1996; ohj. Spike Lee), joista toinen sijoittuu Rio de Janeiron slummeihin ja toinen yhdysvaltalaiseen vankilaan.

Edellisen kuvaukset ja julkaisu pyrittiin estämään Brasilian viranomaisten toimesta, koska sitä pidettiin haitallisena maan turismielinkeinolle. Jälkimmäinen puolestaan sisältää aitoa kuvamateriaalia erilaisista ihmisoikeusrikkomuksista. Kappaleen sanoitus sisältää lisäksi juutalaisia halventavia termejä, minkä takia Jackson joutui antisemitistisyytösten kohteeksi – vaikka omien sanojensa mukaan hän pyrki tuomaan esiin erilaisia ennakkoluuloisuuden ja rasismin muotoja.

Myös New Yorkin World Trade Centeriin kohdistuneilla terrori-iskuilla syyskuussa 2001 oli oma vaikutuksensa musiikkivideoiden sisältöön ja jakeluun. Esimerkiksi Feeder-yhtyeen Piece By Piece -kappaletta varten tehty animaatiovideo korvattiin WTC-kuvaston takia kolme vuotta aiemmin julkaistun Suffocate-videon visuaalisella sisällöllä.

Ohj. Vincent Raj, David Vickery & Soichi Matsumoto

Ohj. Mark Nunneley

2000-luvulla kysymykset musiikkivideoiden ja ilmaisunvapauden suhteesta ovat liittyneet lisäksi siihen, että videoista on tullut vähitellen osa yhä nuorempien lasten arkea. Oma osoituksensa tästä on Kids Top 20 -listaohjelma, jota esitettiin Suomessa 2005–2006 ja joka edelleen pyörii Alankomaissa ja Belgiassa.

Koska kysymys on maailmanlaajuisesta ilmaisumuodosta, unohtaa ei sovi länsimaisen englanninkielisen valtavirran ulkopuolista tuotantoakaan. Tällöin esiin nousee tuota pikaa musiikin ja islamin välinen suhde. Muslimi-hip-hop on jo osaltaan osoittanut suhteen monipuolisuuden ja tulkinnanvaraisuuden, mutta lisää ulottuvuuksia voi halutessaan avata vaikkapa indonesialaisen popin avulla ja asettaa Mos Defin rinnalle Fatih Acapella -kokoonpanon.

Musiikkivideot kytkeytyvät monin tavoin laajempiin kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin muutoksiin ja sikäli ne omana ilmaisumuotonaan muuttuvat itsekin jatkuvasti. Jos kohta niiden kulta-aika on mennyt ja ne etsivät uusia jakelukanavia, väitteet niiden hiipumisesta ovat vahvasti liioiteltuja. Ehkäpä tässä siis vain odotellaankin platina- ja timantti-aikoja.

Kirjallisuutta musiikkivideoihin liittyen:
Alanen, Antti: Sähköiset unet. VAPK, 1992.
Banks, Jack: Monopoly Television. Westview, 1996.
Beebe, Roger & Middleton, Jason (toim.): Medium Cool. Duke University Press, 2007.
Frith, Simon ym. (toim.): Sound and Vision. Routledge, 1993.
Goodwin, Andrew: Dancing in the Distraction Factory. Routledge, 1992.
Kaplan, E. Ann: Rocking Around the Clock. Methuen, 1987.
Lewis, Lisa A.: Gender Politics and MTV. Temple University Press, 1990.
McDonald, Paul: "Feeling and Fun" teoksessa Sexing the Groove (toim. Sheila Whiteley). Routledge, 1999.
Mundy, John: Popular Music on Screen. Manchester University Press, 1999.
Railton, Diane & Watson, Paul: Music Video and the Politics of Representation. Edinburgh University Press, 2011.
Vernallis, Carol: Experiencing Music Video. Columbia University Press, 2004.

Antti-Ville KärjäAntti-Ville Kärjä toimii erikoissuunnittelijana Nuorisotutkimusseurassa ja on populaarimusiikin tutkimuksen dosentti Helsingin yliopistossa. Hänen väitöskirjatutkimuksensa käsitteli populaarimusiikkia suomalaisissa 1950- ja 1960-luvun vaihteen elokuvissa ja hän on julkaissut useita artikkeleita musiikkivideoihin liittyen. Hän on myös International Association for the Study of Popular Music -järjestön pohjoismaisen haaran hallituksen jäsen (pj. 2008–2013).

Yle Live: Oulun Musiikkivideofestivaalit 2013

kaikki.musiikista@yle.fi — Mon, 26 Aug 2013 12:08:31 +0000

Yle.fi/musiikki vietti viikonlopun Oulun Musiikkivideofestivaaleilla ja retki huipentui Teemalla nähtyyn ohjelmaan, jossa esitetään kaikki festareilla palkitut videot. Suomalaisen musiikkivideon tilaa ohjelmassa pohtivat tämänvuotisen tuomariston puheenjohtaja Taina Ronkainen, muusikot Jukka Takalo ja Stig sekä ohjaajat Misko Iho, Otto Kylmälä ja festivaalin pääpalkinnon eli Kultapumpelin voittanut Teemu Niukkanen.

Oulussa palkittiin ja ohjelmassa nähdään seuraavat videot:

KULTAPUMPELI:
Jori Sjöroos & Paula Vesala: Satumaa (ohjaus: Teemu Niukkanen)

TEINIPUMPELI:
Gracias: Let Myself Go (ohjaus: Taito Kawata)

KANSANPUMPELI:
Michael Monroe: Ballad of the Lower East Side (ohjaus: Ville Juurikkala)

KUNNIAMAININNAT:
Laineen Kasperi: 7 miljardia soluttautujaa (ohjaus: Terjo Aaltonen)
Mariska & Pahat sudet: Kukkurukuu (ohjaus: Miikka Lommi)
Sweet Moses: Kaleidoscope (ohjaus: Juha Ilmari Laine)
I Was A Teenage Satan Worshipper: Make Your Move (ohjaus: Teemu Niukkanen)
J. Karjalainen: Sydänlupaus (ohjaus: Misko Iho)
Rättö ja Lehtisalo: Spiritismi (ohjaus: Jussi Lehtisalo ja Eetu Henttonen)

Lisäksi ohjelmassa nähdään toimituksen valintana HKI Crates feat. Solonen & Kosola: Spessujopo (ohjaus: Teemu Saario)

Ohjaaja Ezra Gould

kaikki.musiikista@yle.fi — Mon, 26 Aug 2013 07:00:00 +0000

Ezra Gould

Mikä innosti sinut musavideoiden pariin?

Mä oon sitä ikäpolvea, joka kasvoi MTVn kulta-aikojen parissa ja musiikkivideot on aina ollu mulle osa biisien ja bändien diggailua. Ne on synnyttäny mulle kuvan siitä bändistä ja siitä kuvastosta, jossa se musiikki elää. Spike Jonze ja Michel Gondry on ollu mun idoleita siinä missä muutkin. Itse tekemisen pariin ajauduin puhtaasta kokeilunhalusta. Elokuvaopintojen myötä heräsi kiinnostus ohjaamista kohtaan ja ensimmäinen musiikkivideo tuli tehtyä kavereiden bändille. Musiikkivideoiden tekemisessä innosti mahdollisuus kokeilla eri toteutustapoja ja tekniikoita vapaasti sekä abstraktin kuvakerronnan mahdollisuudet.

Mikä on suosikkivideosi omasta tuotannostasi?

Toteutettiin pari vuotta sitten Ruger Hauerin Jokaiselle jotakin -videota vuoden verran. Tarkoituksena oli dokumentoida tietty aikakausi suomiräpin historiasta musiikkivideon muodossa. Sen projektin valmiiksi saaminen oli niin suuri helpotus, sillä se tuntui mahdottomalta projektilta alusta lähtien. Suomiräppärien tavoittaminen ja saaminen kameran eteen sovittuun aikaan on tarpeeksi haastavaa, puhumattakaan että 123 räppäriä piti saada samaan videoon esiintymään, vaikka monilla saattoi oli skismaa toista videon esiintyjää kohtaan tai vakava päihdeongelma.

Mikä on suosikkivideosi muiden tuotannosta kautta aikojen?

Suosikkeja riittäis listattavaksi, mutta teinivuosina suurimman vaikutuksen teki varmaan Jonas Åkerlundin ohjaama Smack My Bitch Up -video. Se oli ensimmäisiä musiikkivideoita, joista vauhkottiin koulupihoilla. Video tuntuu olevan yhä ajankohtainen.

Millä perusteella otat töitä vastaan, vaikuttaako esim. musiikkityyli siihen?

Valitsen projektit usein niiden mielenkiintoisuuden perusteella. En tee lähtökohtaisesti musiikkivideoita rahan takia, joten projektin pitää inspiroida tekemiseen. Suomalaiset musavideobudjetit eivät kovin usein riitä korkealaatuiseen tekemiseen, joten projektit tehdään enemmän harrastepohjalta ja omalla vapaa-ajalla. Jos kappale itsessään on hyvä ja saan luotua siihen jonkinlaisen tunnesiteen, niin todennäköisesti muilla asioilla ei ole niin merkitystä.

Millaisen prosessin käyt läpi videon tilaushetkestä siihen hetkeen, kun kuvaukset alkavat?

Prosessi alkaa yleensä dialogista yhtyeen kanssa. Joskus on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mistä kappaleesta tehdään video, toisinaan ehdotan bändeille ite, että haluisin tehdä niiden kanssa jotain. Joskus mulla on valmis idea, joskus kehitellään se yhdessä tekijöiden kanssa. Usein homma lähtee siitä, että mä pyrin lähestymään sitä projektia joltain omalta näkökantiltani ja löytämään siihen jonku kulman, jota kautta itse lähestyn sitä tekemistä. Se voi olla mulle täysin artsy projekti tai se voi olla mulle puhtaasti työasia.

Aluksi määritellään videon tyyli, sitten budjetit. Sen jälkeen alan pyöritellä ideoita kunnes koen, että mulla on käsillä yhtenäinen ja koko videon kantava käsikirjoitus. Idean jälkeen hoidetaan käytännön järjestelyt ja käydään tekijöiden kanssa idea läpi. Sen jälkeen aletaan hommiin.

Videoiden tekeminen on monen ihmisen yhteistyö, joten tärkeimpänä pidän mahdollisemman luontevaa ja intensiivistä yhteistyötä projektiin osallistuvien ihmisten kanssa. Luova prosessi on loppujenlopuksi hyvin pieni osa koko lopullista duunia.

Oletko havainnut omassa työssäsi kantavia teemoja tai tyyliä?

Vielä toistaiseksi olen kiinnostunut kaikista eri ilmaisutavoista, joten en koe, että mun videoissa on mitään kantavia teemoja tai tyylejä. Oon tehny parikymmentä musavideoo ja en oo siinä ajassa ehtinyt mieltyy mihinkään tiettyyn tekniikkaan tai teemaan. Musta tuntuu, että jokainen toteutustapa luo uusia ilmaisutapoja ja niiden tutkiminen on mielenkiintoista. Koen olevani urani alkuvaiheessa ja ainakin tällä hetkellä mun videot on aika usein kiinni siinä hetkessä, jota mä elän tai ne reflektoi niitä asioita, mistä mä oon sillä hetkellä innostunut. Melko ominaista on kuitenkin ollut työskennellä tuntemattomien tai nousevien bändien kanssa.

Pari vuotta sitten Graciaksen ura oli nousukiidossa ja videon ohjaana oli paikalla Ezra Gould

Mikä on sinun tärkein työväline? Mitä ilman et ala kuvauksiin?

Yhtä tärkeetä mulle on hyvän idean lisäksi hyvä työryhmä, joka on yhtä innostunut projketista kuin minä. Välillä se työryhmä on minä ja bändi, välillä ympärillä on enemmän ihmisiä. Hyvä projekti vaatii aina, että kaikki siihen osallistuvat sitoutuvat antamaan oman parhaan työpanoksensa lopputulokseen.

Tärkein työväline on usko siihen, että projekti on hyvä ja että se saadaan valmiiksi.

Millainen rooli musiikkivideoilla on nykyisessä työssäsi?

Musiikkivideoilla on mulle loppujenlopuks melko iso rooli mun nykyisessä työssä. Vaikka mulle musiikkivideoiden tekeminen ei ole se varsinainen työ, niin niiden kautta pääsen kehittämään itseäni.

Ketä suomalaista videoiden tekijää arvostat eniten?

Taito Kawata oli se henkilö, joka innoitti mut aloittaamaan ohjaamisen. Ollaan tehty paljon töitä yhdessä ja odotan aina innolla mitä se on keksinyt. Arvostus henkilöä kohtaan on suuri ja ollaan hyviä ystäviä.

Taito Kawatan ohjaama video Graciaksen kappaleeseen Let Myself Go palkittiin Oulun Musiikkivideofestivaaleilla 2013 Teinipumpelilla - nuoren lupaavan ohjaajan palkinnolla.

Miten musavideoiden tekeminen on muuttunut urasi aikana?

Mun ura on kestänyt niin lyhyen aikaa, että oon varmaan ollut ite vielä osallisena tähän viimeisimpään muutokseen. Sen aikana teknologia on luonut yhä useammalle mahdollisuuden yrittää videoiden tekemistä, kun tietyt työkalut ovat halventuneet. Suomalaiset musavideot oli aika taantumassa 2000-luvun alun jälkeen aina viimevuosiin asti. Syy tähän oli puhtaasti se, ettei levy-yhtiöt halunnut laittaa rahaa videoihin, jotka ei näkyneet missään. Viimeisten vuosien aikana tekeminen on lisääntynyt ja videoiden merkitys on taas ymmärretty. Ehkä tässä ihan viimeaikoina on tullut lisää noita yhteistyökuvioita mainostajien kanssa, jotka on lähtenyt mukaan musavideoitten rahoittamiseen, mutta en oikein omaa siihen mielipidettä.

Millaisena näet musiikkivideokulttuurin tulevaisuudessa?

Musiikkivideoiden tulevaisuus näyttää mielenkiintoiselta. Nyt kun kaikille videoille on olemassa levityskanava ja video voi menestyä sattumanvaraisesti, niin se luo hyvän pohjan tekemiselle. Mittasuhteet kuroutuu koko ajan umpeen niin kansainvälisesti kuin rahallisesti ja nuoret on taas omaksunut musiikkivideot isoks osaks bändien tykkäilyä. Se tarkoittaa, että videoita tullaan tekemään jatkossakin.

Parasta juuri nyt?

Uus video, joka on täysin ajaton vaikka siitä voi huomata vahvasti sen hetkisen ajan visuaalisen estetiikan vaikutuksen. Mulle toimii tässä kaikki, abstraktiudesta flikeröintiin.

Kalil Joseph: Flying Lotus - Until The Quiet Comes (lyhytelokuva, jossa Flying Lotus -yhtyeen musiikkia)

Ezra Gould - faktat

Musiikkivideo-filmografia (valikoitu)
Gracias - HKI
Gracias - Mon€y
Gracias - Night Shift
Femme en Fourrure - Bronco
Ruger Hauer - Jokaiselle jotakin
Karri Koira - Lähe mun kaa
Paleface - Sacred Order of The Pen
Karri Koira - Kaikki tai ei mitään
Phantom - Kisses

Muu filmografia (valikoitu)
Mainoksia esim: Finlandia Vodka, Posti, Marimekko, Fazer

Ensimmäinen musiikkivideo-ohjaus
One of the Pigeons - High Enough

Vuodet alalla
3

Palkinnot/tunnustukset
Voitto Mainoselokuvakilpailu 2011, Fazer Salmiakki – Maailman vihatuin, Suomen rakastetuin.

Taiteellinen motto
“Throw Aggi off the bridge”

YouTube ja musiikkivideon renessanssi - osa 2

kaikki.musiikista@yle.fi — Fri, 23 Aug 2013 07:00:00 +0000

Musiikkivideoita esittävän television aika on mennyt ohi. Musiikkivideo on kuitenkin elossa vahvemmin kuin koskaan. YouTube on luonut uudenlaiset markkinat musiikkivideolle. Tässä jutussa Lassi A. Liikkanen pohtii musiikkivideon uutta tulemista ja uusia muotoja YouTubesta tekemänsä tutkimuksen pohjalta. Artikkelin 2. osassa käsitellään mm. still- ja lyrics-musiikkivideoita sekä virallisia YouTube-julkaisuja.
Aluksi raportti suoraan Gangnamista.

Kansan uudet videot

YouTubessa liikkuva kuva jäi taka-alalle. Käyttäjät halusivat musiikkia ja jos videota ei ollut saatavilla, pärjättiin sitä ilman. Verkkoon ilmestyi uuden tyyppisiä ”musiikkivideoita”, jotka muodollisesti täyttivät palvelun videolle esittämät vaatimukset, mutta määrittelivät muutoin musiikkivideon uudestaan. YouTubeen ladattiin esimerkiksi Kari Tapion kappaleet niin, että videon tilalla oli yksittäinen kuva. Tämäntyyppisistä videoista käytän nimeä still-kuvavideot.

Toinen perinteisen musiikkivideoiden haastaja, hieman still-kuvaa monimutkaisempi videotyyppi on lyriikkavideo. Näissä still-kuvan päällä kulkee käyttäjän lisäämä karaokemainen tekstitysraita - yleensä ilman vaihtoehtoista videoraitaa. Tälle muodostui myös alagenre, jossa lyriikoita ”kuultiin” humoristisesti väärin.

Varsinaisen videon lisäksi nämä kaksi ovat merkittävimmät uudet musiikkivideomuodot, joista jokaisesta löytyy lukemattomia pieniä muunnelmia. Niiden lisäksi löytyy toki valtavasti erilaisia remix, smash up, cover ja muita alkuperäistä materiaalia versioivia videomuotoja.

AC/DC: Greatest hits -kokoelma

Mun kanavalla

Uuden videokulttuurin keskeisimmät piirteet ovat vuorovaikutteisuus ja käyttäjälähtöisyys. YouTube on esimerkki sosiaalisen median ennalta-arvaamattomasta luonteesta. Videopalvelu on jo vuosia liittynyt kiinteästi Googlen omaan, kitukasvuiseen Google+ -verkostoon. Käytännössä sosiaalinen vuorovaikutus videoiden ympärillä tapahtuu ensisijassa YouTuben ulkopuolella, suomalaisittain Facebookissa. Näin palvelu myös alkoi kasvamaan. Palvelun kehittäneen Jawed Karimin mukaan videoiden upottaminen ulkopuolisille sivustoille yli yksi sen suosion syistä.

Vaikka tällä hetkellä palvelu pyrkii tarjoamaan enemmän televisiota jäljittelevää katselukokemusta, on vuorovaikutus ja näennäinen valinnanvapaus sen keskeinen vahvuus. Selvitimme YouTuben käyttötapoja osana Suomen Akatemian rahoittamaan Missä mun musa? 2012 -tutkimusta viime talvena. Tavoitteenamme oli dokumentoida ensimmäistä kertaa maailmassa laajemmin palvelun musiikkikäyttöä ja selvittää syitä sen suosioon.

Tutkimuksemme keskittyi nuoriin, 20-25 -vuotiaisiin musiikinkuluttajiin ja aktiivisiin Internetin käyttäjiin. Kävi ilmi, että yleisin musiikinkuuntelutapa tässä ikäluokassa oli YouTuben kautta läppäriltä. Musiikkia kuunneltiin monista eri syistä, mutta vain joka kymmenes oli koskaan ladannut sinne itse mitään. Sen sijaan lähes puolet oli ladannut YouTubesta sisältöä itselleen. Tutkimuksen tuloksia on raportoitu laajemmin kesäkuussa ilmestyneessä Tekniikan Waiheita -lehden artikkelissa.

Haluan kuitenkin jakaa kanssanne yhden aiemmin julkaisemattoman havainnon. Se liittyy yrityksiimme ymmärtää YouTuben viehätystä. Vertailimme lyhyiden musiikkivideopotpureiden kiinnostavuutta poistamalla niistä visuaalisen sisällön still-kuvavideoiden tyyliin. Yllätykseksemme katsojat eivät keskimääräisesti raportoineet eroja koosteiden kiinnostavuudessa tai arvioidussa pituudessa riippumatta siitä, oliko heillä ruudulla aito video vai still-kuvavideo.

Tutkimuksessa esitetyt videot:

Perinteinen musiikkivideopotpuri

Still-kuvavideopotpuri

Musiikkitelevisio tänään ja huomenna

YouTuben nykytilannetta voisi kuvailla niin, että sen sisälle on muodostunut lähes sattumalta maailmanlaajuinen hittimusiikkipalvelu. Musiikkivideo tarjoaa selvästi lisäarvoa joillekin artisteille, mutta se ei ole suosion edellytys. Musiikin visuaalisuus on toissijaista, saavutettavuus, sosiaalisuus ja hallinnan tunne ensisijaista. Musiikkitelevisio MTV:n on korvannut MyTV, oma YouTube-soittolista.

Myös perinteiset toimijat ovat viimein tajunneet YouTuben merkitykset. Ensimmäisenä Suomessa, elokuussa 2011 Sony Music Finland latasi Haloo Helsinki! -yhtyeen VEVO kanavalle ”audio”-version tuoreesta kappaleesta Kuule minua. Tämä oli siis virallinen still-kuvavideojulkaisu.

Sittemmin muutkin levy-yhtiöt ovat alkaneet harjoittamaan samaa politiikkaa, mikäli single-julkaisun ajankohtana ei videota ole ollut valmiina. Jos näin ei tapahtuisi, päätyisi kappale YouTubeen jotain muuta reittiä. Monet artistit näkevät tämän valintana huonojen vaihtoehtojen välillä. Ikävä kyllä esimerkiksi Spotify-palvelua edelleen boikotoiva Stam1na on joutunut huomaamaan viimeisimmän levynsä päätyneen kokonaisuudessaan YouTubeen.

Sekä julkaisijoiden että artistien kasvaminen YouTube-aikaan on selvästi vielä kesken.

Rusinoiden syöminen pullasta on YouTuben käytön päivittäistä arkea meillä Suomessa. Muualla maailmassa palvelun käyttäjäkokemus voi olla hyvin erilainen. Esimerkiksi Saksassa musiikkisisällöt on suurilta osin blokattu ja Iso-Britanniassa mainonta on paljon näkyvämpää ja häiritsevämpää. Mainokset ja sitä kautta tulonsiirto Googlelta artisteille ja levy-yhtiöille, ovat hiipimissä lähiaikoina myös Suomeen. Tällöin mitataan YouTuben vetovoima vakavasti. Toinen nykyisiä käyttäjiä uhkaava muutos on YouTube-lataamisen vaikeutuminen tulevaisuudessa. Tätä piratismin lajia pyritään palvelun puolesta suitsimaan, mikä varmasti myös vaikuttaa Youtuben houkuttelevuuteen.

Ilmaisen vetovoima on nykyisellään vahva. Puolet kyselyyn vastaajistamme ei ollut valmis maksamaan Youtuben käytöstä mitään. Uskon, että tulemme lähitulevaisuudessa näkemään kamppailua erityisesti nuorten kuluttajien sieluista, kun kaupalliset musiikkipalvelut, Suomessa lähinnä Spotify, pyrkivät pyytämään rahaa siitä, mitä YouTube tarjoaa lähes ilmaiseksi. Miksi sinä valitset?

I want my MTV,

Lassi A. LiikkanenLassi A Liikkanen, tutkija
Twitter: @lassial
Gangnam, Soul, Etelä-Korea

Musiikkivideon kulta-aika 3

kaikki.musiikista@yle.fi — Wed, 21 Aug 2013 13:58:45 +0000

Kuva vastaan musiikki

Musiikkivideoihin on alati liittynyt kysymys siitä, vievätkö ne huomion varsinaiselta sisällöltä. Yksi erityinen vaihe tähän liittyen on 1990-luvulla ilmaantunut panostus "poikabändeihin". Joka tapauksessa musiikkivideosta oli tullut vuosituhannen loppuun mennessä oma vakiintunut ilmaisukeinonsa.

Musiikkivideoilmaisun levitessä ympäri maailmaa myös paikallisen tarjonnan merkitys on kasvanut. Siinä missä ajatus suomalaisesta musiikkivideosta oli vielä 1990-luvun alussa jonkinasteinen vitsi, vuosituhannen vaihteen jälkeen ilmiö on ollut lähes itsestäänselvyys. Myös MTV on heijastellut paikallisten tai kansallisten markkinoiden keskeisyyttä: MTV Europen tilalle tuli 1998 Pohjoismaissa MTV Nordic ja 2005 päivänvalon näki MTV Finland. Samalla MTV:n rooli on muuttunut musiikkivideoiden levityskanavasta kohti tosi-tv:tä ja "tavallisen" MTV:n rinnalle on ilmaantunut MTV Music.

Musiikkivideoihin on alati liittynyt kysymys siitä, vievätkö ne huomion varsinaiselta sisällöltä eli musiikilta. Tällainen kritiikki on kuitenkin kapea-alaista sikäli, että musiikki on käytännössä aina audiovisuaalinen kokonaisuus: esiintyjät harkitsevat asujaan tarkkaan (tai noudattavat konventioita) ja levynkansitaide on sananmukaisesti oma taiteenlajinsa.

Joka tapauksessa musiikkivideoita on silloin tällöin pidetty ikään kuin epäoikeudenmukaisina suosion lähteinä. Toisin sanoen videoiden on ajateltu siivittäneen tiettyjen artistien uraa musiikin sijaan. 1980-luvun loppupuolen "povipopin" ohella yksi erityinen vaihe tähän liittyen on 1990-luvulla ilmaantunut panostus "poikabändeihin".

Yhdysvaltalainen New Kids on the Block oli ensimmäinen massasuosion saavuttanut poikabändi ja tavallaan määritti ilmiön rajat: neljä tai viisi "hyvännäköistä" nuorta miestä laulaa ja liikehtii yhteisen koreografian mukaan. Vähitellen samankaltaisia ryhmiä ilmaantui useampiakin ja kärkevimmät kriitikot leimasivat ilmiön pelkästään musiikkiteollisuuden laskelmoiduksi ahneudeksi.

Poikabändien kokoonpanoissa oli toki mahdollista tavoitella erilaisia yleisöjä. Ilmiötä tutkinut Paul McDonald onkin väittänyt, että "kunnollisen" ja "pahan" pojan hahmojen lisäksi yhtyeet ovat tarjonneet mahdollisuuden myös homoseksuaaliselle samastumiselle ja ihastukselle. Lisäksi yhtyeiden kesken luotiin omanlaistaan luokkatietoisuutta: Take That -kokoonpanon keskiluokkaisuuden ja "sivistyneisyyden" vastapainoksi saattoi asettaa East 17:n työväenluokkaisuuden.

Halutessaan poikabändien kritiikkiä voi arvioida myös Studio Julmahuvin toteuttaman The Joyboys Story -parodian (1997) perusteella.

Poikabändien rinnalle ilmaantui myös "tyttöbändejä", joista ehdottomasti tunnetuin oli Spice Girls. Riippumatta yhtyeen alkuperän tarkoitushakuisuutta koskevista kiistoista, se on tarjonnut keskeisen samastumismahdollisuuden nuorille naisille muutoin miesvaltaisella alalla. Toki varhaisempiakin videoroolimalleja on olemassa, Madonna ja Tina Turner etunenässään.

Kuvallisen sisällön ylivaltaan kohdistunut kritiikki on liittynyt myös ajatukseen "yhden hitin ihmeistä". Videoiden, pikemminkin kuin äänitteiden, on toisin sanoen ajateltu olleen tietyn artistin tai yhtyeen suosion perustana. Loppujen lopuksi on tietty mahdotonta sanoa, missä määrin esimerksi Crash Test Dummies -yhtyeen suosio rippui Mmm Mmm Mmm Mmm -videosta.

Yltiökaupallista tai äärimmäistä avantgardea, musiikkivideosta oli tullut vuosituhannen loppuun mennessä oma vakiintunut ilmaisukeinonsa. Isobritannialainen mediatutkia John Mundy onkin nimittänyt sittemmin tuotettuja audiovisuaalisia teoksia "musiikkivideoestetiikan" mukaisiksi. Hänen mukaansa kysymys ei ole pelkästään elokuvista vaan myös televisuaalisesta ilmaisusta. Eräänlaisena lähtökohtana voi pitää Miami Vice -televisiosarjaa (1984–1988), jonka työnimenä itse asiassa oli MTV Cops.

Ohjaaja Sami Joensuu

kaikki.musiikista@yle.fi — Wed, 21 Aug 2013 13:16:46 +0000

Sami Joensuu

Mikä innosti sinut musavideoiden pariin?

Musiikki on aina ollut iso osa omaa arkea ja muistan jo lapsesta asti että ne elokuvat, joissa musiikille oli annettu suurempi rooli kuin tietynlaisen ambienssin täyttäminen taustalla, olivat myös niitä joita tuli katsottua useammin.

Kasvoin maailmalla ja missä tahansa liikuttiinkaan Music Television oli eräs muuttumaton asia, joka löytyi joka kolkasta. Sitä tuli katsottua usein ja muistan vieläkin sen jännityksen, kun odotteli tiettyä musiikkivideota josta oli kuullut kaverilta, mutta ei ollut vielä itse päässyt näkemään. Kun sen vihdoin näki, oli kuin olisi käynyt pienessä, neljän minuutin ensi-illassa. Tätä kautta niihin syntyi vahva side ja muistan monesti koulusta talsiessani kotiinpäin, kun kuuntelin kasetilta biisejä ja mietin, mikä olisi hieno video millekin kappaleelle.

Siihen aikaan Beastie Boysien Sabotage, Daft Punkin Around The World, Soundgardenin Black Hole Sun, Red Hot Chili Peppersien Warped ja ja Fatboy Slimin Weapon Of Choice (monien monien muiden lisäksi) oli teoksia, joista löytyi rajoja rikkovia elementtejä ja jotka tekivät vaikutuksen pikkumiehen tapaan katsoa liikkuvaa kuvaa.

Michel Gondry: Daft Punk - Around The World

Mikä on suosikkivideosi omasta tuotannostasi?

Ihan mahdotonta oikeastaan määritellä. Filmin tekeminen on minulle niin kokonaisvaltaista. Niihin jokaiseen syntyy kuitenkin vahva side ja aina kun yhden julkaisee, taustalle jää monta hienoa hetkeä. Joissakin filmeissä se voi olla täydellisesti kohdanneet visiot alusta asti, toisessa se että säätä/vastoinkäymisiä vasten ryhmänä taistellen saatiin hieno lopputulos ja vielä kolmannessa vaikkapa se, että pääsimme tekemään/kokeilemaan jotain sellaista, joka pakotti meidät mukavuusalueen ulkopuolelle.

Niistä hetkistä, ja tietenkin hienosta lopputuloksesta, rakentuu yhden filmin kokonaistarina.

Jos nyt on ihan pakko joku filmi mainita, kenties Disco Ensemblen Spade Is The Anti-Heart on erittäin lähellä sydäntä. Sitä tehdessä tuntui alusta asti siltä, että olimme kaikki luomassa samaa filmiä. Disco Ensemble on muutenkin orkesteri, jota kunnioitan suuresti, joten oli hienoa päästä filmin pariin yhdessä.

Mikä on suosikkivideosi muiden tuotannosta kautta aikojen?

Tähän voisi laittaa niin monta hienoa esimerkkiä. Alussa mainitsin jo muutaman filmin, jotka olivat monumentaalisia minulle omalla tavallaan aikoja sitten. Ehkä uudemmasta tuotannosta suurimpia kestosuosikkeja ovat lähestulkoon kaikki Romain Gavrasin, Martin de Thurahin ja ohjaajaduo Linus Johansson/Anders Forsmanin työt, Jonas Åkerlundia unohtamatta. Niissä on kaikissa tietynlaista synkkyyttä, joka pariutuu täydellisesti myös pop-kulttuurin kanssa, unohtamatta pientä pilkettä silmäkulmassa.

Romain Gavras: M.I.A. - Bad Girls

Martin de Thurah: Röyksopp - What Else Is There

Linus Johansson & Anders Forsman: Dizzee Rascal - Bonkers

Millä perusteella otat töitä vastaan, vaikuttaako esim. musiikkityyli siihen?

Olen aina ollut todella kaikkiruokainen musiikin suhteen ja sen takia varmaan genrellä ei juurikaan ole väliä minulle, kun lähdetään tekemään filmiä.

Mulle tärkeintä tekovaiheessa on se, että koen pystyväni tarjoamaan filmille idean, joka täydentää biisin tunnelmaa, eikä niinpäin että lähtisin toteuttamaan jotain omaa visiota, artistin/kappaleen kustannuksella. Biisi tulee aina ensin. Usein kun kappaleen kuuntelee läpi, ne samat fiilikset - jotka oli junnuna kun lompsi koulusta kotiin walkmanin kuulokkeet korvilla kelaillen videota siinä hetkessä soivalle biisille - palaavat ja luova prosessi käynnistyy. On tärkeintä, että kokee pystyvänsä tarjoamaan uuden, aidon ja kokonaisuutta täydentävän ulottuvuuden kappaleelle.

Millaisen prosessin käyt läpi videon tilaushetkestä siihen hetkeen, kun kuvaukset alkavat?

Kuten sanottu, kaikki alkaa upottautumalla biisiin. Sieltä lähtee ajatukset, tarinat ja maisemat maalautumaan. Koska artisti on myös käynyt läpi valtavan luovan prosessin biisiä tehdessä, on mielestäni erittäin tärkeää vaihtaa ajatuksia mahdollisimman aikaisessa vaiheessa siitä, mitä tunnetiloja/assosiaatioita lähdetään hakemaan.

Sen jälkeen seuraavaksi oikeastaan tulee kokonaisuuden pukeminen sanoiksi.

Oletko havainnut omassa työssäsi kantavia teemoja tai tyyliä?

Ehkä tietty kuvallinen isous/harkitsevuus ja tietynlainen outouden/pilkkeen silmäkulmassa risteytyminen on niitä jos jotain. Omia ohjaajasankareita ovat David Lynch, Aki Kaurismäki, Terry Gilliam ja Orson Welles, joten kenties jonkinlainen outo paikka, jossa he pelaavat yhdessä korttia.

Todella vaikea määritellä, mutta kenties jotain vastaava toivoisin tunnistavan niissä ainakin itse.

Mikä on sinun tärkein työväline? Mitä ilman et ala kuvauksiin?

Tärkeimmät työvälineet ovat varmaankin kaikki ne asiat, jotka inspiroi päivittäi ja joihin palaa myöhemmin kun tajuaa, että tietty kuva herätti jonkun ajatuksen johonkin filmiin. Tai tietty henkilö oli juuri se hahmo tähän kohtaan käsikirjoitusta tai se paikka metsässä on täydellinen aloitus tähän filmiin.

Ja ilman hyvää ideaa ja hyvää crewta (koolla ei niinkään väliä) en ala kuvauksiin. Lopputulos on kuitenkin aina hyvän tiimityön tulos.

Millainen rooli musiikkivideoilla on nykyisessä työssäsi?

Vaikka aloitin ohjaajana mainosten puolelta, musiikkivideot ovat aina olleet ja varmaan tulevat olemaankin se kaikista rakkain taiteen muoto. Eli erittäin tärkeä rooli.

Ketä suomalaista videoiden ohjaajaa arvostat eniten?

Miikka Lommi. Ehdottomasti. Miikka on tyylikäs, rohkea ja laadusta tinkimätön pioneeri, joka on tehnyt valtavan työn suomalaisen musiikkivideokulttuurin eteen.

Miikka Lommi: Husky Rescue - City Lights

Miten musavideoiden tekeminen on muuttunut urasi aikana?

Varmaankin eniten sen osalta, että nykyään kalusto on suuremman massan saavutettavissa ja musiikkivideoita tehdään enemmän kun koskaan. Niiden jakeluväylät ovat tietenkin myös vaihtuneet enemmän ja enemmän televisiosta nettiin.

Mitä digitaalisemmaksi markkinointi muuttuu, sen vahvemmaksi musiikkivideon rooli esimerkiksi biisiä tukevana elementtinä kasvaa. Toki rahoitusmallien pitää päivittyä tukemaan artistia enemmän sen myötä, mutta viimeaikaiset erävoitot - esimerkiksi YouTuben soittokertojen määrästä syntyneet palkkiot artisteille - viittaisi siihen, että suunta on oikea.

Millaisena näet musiikkivideokulttuurin tulevaisuudessa?

Positiivisena, kasvavana ja asemansa uudelleen kaappaavana.

Parasta juuri nyt?

Oletan että puhutaan fillmeistä edelleen? Ehdottomasti vuoden paras mainos tähän asti, joka taipuu myös upeaksi musavideoksi on Swedish House Mafian ja Volvon yhdessä toteuttama Leave The World behind You. Huikea, moniulotteinen ja muistettava.

Sami Joensuu - faktat

Musiikkivideo-filmografia (valikoitu)
Alex Kunnari & Heikki L Feat. Joel Madden - City Of Sin
Redrama Feat. A.J. McLean - Clouds
Disco Ensemble - Spade Is The Anti-Heart
Ruger Hauer - Iso Paha Susi
Isac Elliot - First Kiss
Samae Koskinen - Hyvä päivä
Kevin Tandu - Huomenta Suomi
Sanni - Prinsessoja & astronautteja

Muu filmografia (valikoitu)
Erykah Badu LIFE Documentary
Apocalyptica HOME Documentary
(Näissä kahdessa keskeistä sisältöä on musiikki, mutta noiden lisäksi on iso kertymä mainoksia myös.)

Ensimmäinen musiikkivideo-ohjaus
15MBTD - Sunday Driver

Vuodet alalla
4

Taiteellinen motto
”GTWGP. Good Things With Good People.”

Musiikkivideon kulta-aika 2

kaikki.musiikista@yle.fi — Wed, 21 Aug 2013 11:33:54 +0000

Taiteella on tekijänsä

Musiikkivideot ovat alkuvaiheistaan lähtien olleet osa audiovisuaalisen median avantgardea. Elokuvatutkija Antti Alanen on korostanut niiden visuaalisen estetiikan yhteyttä erityisesti 1920- ja 1930-lukujen kokeelliseen elokuvaan: saksalaiseen ekspressionismiin, ranskalaiseen impressionismiin, neuvostomontaasiin sekä abstraktiin elokuvaan. Montaasitekniikkaa eli nopeita leikkauksia voi pitää yhtenä musiikkivideoiden perustavanlaatuisena piirteenä, mutta varsinkin ekspressionistiset tyyliviittaukset ovat olleet videoissa toistuvia.

Videoiden intertekstuaalisia ulottuvuuksia eli viittauksia muihin audiovisuaalisiin lähteisiin ei tulekaan väheksyä. Synergiaetuja tavoittelevien suorien elokuvakatkelmien ja avantgarden perinteitä kunnioittavien tyylimukaelmien ohella erilaiset sisällölliset lainat tai imitaatiot ovat tyypillisiä tehokeinoja yleisön mielenkiinnon herättämiseksi. Madonnan Material Girl (1984; ohj. Mary Lambert) on yksi tunnetuimmista varhaisista esimerkeistä viittauksineen Marilyn Monroe -elokuvaan Herrat pitävät vaaleaveriköistä (1953).

Erilaiset klassikko- ja kulttielokuvat ovatkin olleet keskeisiä viittauskohteita: Smashing Pumpkinsin Tonight, Tonight (1996; ohj. Jonathan Dayton & Valerie Faris) mukailee elokuvahistorian merkkiteoksiin lukeutuvaa Georges Méliès’n Matka kuuhun -seikkailua (1902), kun taas Foo Fightersin Everlong (1997; ohj. Michel Gondry) nojaa kauhuelokuvaklassikkoon The Evil Dead (1981).

Red Hot Chili Peppersin Dani California (2006; ohj. Tony Kaye) puolestaan tarjoaa mahdollisuuden tutustua populaarimusiikin visuaalisuuden eri muotoihin aikojen saatossa. Videossa yhtye on sonnustaunut muun muassa Elvis Presleyn, The Beatlesin, Jimi Hendrixin, Funkadelic-Parliamentin, Sex Pistolsin, Mötley Cruen ja Nirvanan mallin mukaisiin asuihin.

Listaa voi jatkaa myös Paula Abdulin Rush, Rush -videolla (1991; ohj. Stefan Würnitzer), jossa varsinaisten elokuvaviittausten (Nuori kapinallinen, 1955) ohella intertekstuaalisuus on läsnä videolla näyttelevän Keanu Reavesin hahmossa. Vastaavasti Faith No Moren Last Cup of Sorrow -videon (1997; ohj. Joseph Kahn) esikuvana on Alfred Hitchcockin Vertigo – punainen kyynel (1958) ja videolla keskeistä naisroolia näyttelee Jennifer Jason Leigh.

Oma erikoislaatuinen tapauksensa on vielä Robbie Williamsin Millennium (1998; ohj. Vaughan Arnell), jossa lukuisia James Bond -viittauksia höystetään Elät vain kahdesti -elokuvan (1967) tunnusmelodialla.

Musiikkivideoiden yhteydet elokuvan historiaan ja avantgardeen tarjoavat perusteen ajatella niitä taiteellisina eikä vain kaupallisina tuotoksina. Videoiden taiteellisten ansioiden tunnustaminen on merkinnyt myös musiikkivideo-ohjaajien arvostuksen kasvua. Selvä osoitus tästä on se, että 1992 MTV:llä esitettyjen videoiden tietoihin tuli mukaan myös ohjaajan nimi.

Maailman parhaan musiikkivideo-ohjaajan titteli on mieltymyskysymys. Jos lähtökohdaksi ottaa MTV Video Music Awards -kilpailun ehdokkaat ja voittajat, eniten tunnustusta ovat saaneet Spike Jonze (mm. Weezer: Buddy Holly, 1995), David Fincher (mm. George Michael: Freedom! ’90, 1991), Francis Lawrence (mm. Lady Gaga: Bad Romance, 2010) ja Hype Williams (mm. TLC: No Scrubs, 1999).

Jonze, Fincher ja Lawrence ovat sittemmin ohjanneet myös näytelmäelokuvia ja sama pätee myös R.E.M.-videolla Losing My Religion (1991) maineeseen nousseeseen Tarsem Singhiin.

Mark Romanekilla puolestaan on kärkisija kaikkien aikojen kalleimman musiikkivideon ohjaajana: Michael ja Janet Jacksonin Scream (1995) vei kaiken kaikkiaan seitsemän miljoonaa dollaria (n. 10M $ eli 7,5M € nykyrahassa).

Ohjaaja Teemu Niukkanen

kaikki.musiikista@yle.fi — Wed, 21 Aug 2013 07:59:23 +0000

Teemu Niukkanen (auton takapenkillä)

Niukkasen ohjaus Satumaa - Wonderland voitti Oulun Musiikkivideofestivaalin pääpalkinnon, Kultapumpelin.

Mikä innosti sinut musavideoiden pariin?

Vuonna 1995 alkanut Jyrki-ohjelma nosti kotimaisen musiikkivideon laadun aivan uudelle tasolle. Uskon, että tällä 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun kulta-ajalla on ollut iso merkitys intooni päästä tekemään videoita. Musiikkivideoissa minua on aina kiehtonut visuaalinen kokeilevuus ja kuvakerronnallinen edelläkävijyys.

Mikä on suosikkivideosi omasta tuotannostasi?

Manboy - How Ht Hurts. Videon tunnelma ja kohtaukset ovat vahvoja ja tyttöjen välinen yhteys toimii ihan hiivatin hienosti. Pieniä eleitä ja rikkaita yksityiskohtia. Itsellekin on yhä pieni mysteeri, mitä tässä videossa oikein tapahtuu. Kai siinä jonkinlaista sisarrakkauden ja anteeksiannon teemaa pyöritellään. Pidän siitä, että videosta voi tehdä omia tulkintoja ja se kestää monia katsomiskertoja. Myös biisi on hyvä, tietty.

Mikä on suosikkivideosi muiden tuotannosta kautta aikojen?

Romain Gavras on kova jätkä, mutta sanonpa silti, että Canada-kollektiivin tekemä video El Guinchon Bombay-biisiin on ihan ällistyttävä.

Videossa on noin miljardi hienoa kohtausta ja äkkiväärää oivallusta, sen visuaalinen ilme on ihastuttava ja loppuun asti mietitty, leikkaus natsaa biisiin täydellisesti ja siinä on tissejä. Tässä videossa on kuvitettu kattavasti ihmiselämän rikkaus.

Millä perusteella otat töitä vastaan, vaikuttaako esim. musiikkityyli siihen?

Jos biisi on mielestäni hyvä, oli se mitä genreä hyvänsä, niin videon tekeminen kiinnostaa. Lisäksi halukkuuttani lisää huomattavasti, jos minulle luvataan suuri taiteellinen vapaus. Tyhjänpäiväistä keskitien bulkkia pääsee tekemään mainospuolella ihan tarpeeksi.

Millaisen prosessin käyt läpi videon tilaushetkestä siihen hetkeen, kun kuvaukset alkavat?

Minulla on yleensä jo valmiiksi mielessä monia ideoita ja teemoja, vaikka tiedossa ei olisi yhtään varsinaista tuotantoa. Biisin saadessani mietin, josko joku pyörittelemäni ajatus sopisi siihen. Yleensä sopii, kun laittaa sopimaan. On hyvä, että biisi ja video eivät ole täysin synkassa, vaan video tuo biisin jonkun uuden kulman ja tunnelman.

Seuraavassa vaiheessa pitää alkaa miettiä, kuka haluaisi lähteä tekemään videota ilmaiseksi, koska budjetit eivät koskaan, ikinä, neverever, riitä palkkoihin. Lähestyn kuvaajia ja esiintyjiä hattu kourassa ja selkä nöyrässä kumarassa, että josko taas tehtäis, olis hyvä idea. Joku aina suostuu ja sitten yhdessä tuumin manailemme budjettia, että perkele. Manaamisen ohella kuitenkin kehittelen salaa alkuperäistä ideaa pidemmälle, etsin kuvauspaikkoja ja ostan UFF:ista puvustusta, koska minulla on UFF:in kanta-asiakaskortti ja sillä saa alennusta. Rekvisiitan ostan Fidasta tai lainaan kavereilta. Toivon, että saan kuittia vastaan sijoitukseni takaisin. Lopulta teen kuvalistan ja menen sänkyyn nukkuakseni yön ennen kuvauspäivää. En kuitenkaan nuku, koska mielessäni pyörii asioita, jotka normaalissa tuotannossa kuuluisivat kuvausassistentin, maskeeraajan, puvustajan, järjestäjän ja tuotantopäällikkön hoidettaviksi, mutta näissä tuotannoissa heitä ei ole. Se on rentoa.

Sitten alkavat kuvaukset. Luova prosessi jatkuu toki vielä kuvauksissa ja leikkausvaiheessa. Tilanne elää loppuun asti. Samoista kuvista ja kohtauksista saa leikkaamalla tehtyä todella erilaisia lopputuloksia. Tykkään leikata itse, koska silloin minun ei tarvitse kommunikoida kenenkään kanssa että miksi, mihin ja miten.

Pidän musiikkivideon tekemisessä tärkeänä sitä, että minun ei tarvitse selitellä ideoitani, taustoittaa niitä ja esittää perusteluita. Intuitiolla ja perstuntumalla edetään.

Oletko havainnut omassa työssäsi kantavia teemoja tai tyyliä?

Muualle kaipaamisen, väärässä paikassa olemisen tai väärään paikkaan joutumisen sekä päämäärättömän joutilaisuuden teemat tuntuvat toistuvan. En myöskään tykkää liian yksitulkintaisesta menosta. Haluan antaa katsojalle mahdollisuuden tulkita videota omista lähdökohdistaan. Minä luon tunnelman ja maisemat, katsoja täydentää tarinan. Lisäksi videoissani on aina hiven huumoria mukana, olkoon se sitten mustaa tai jonkun muun väristä.

Visuaalisesti pidän pysähtyneestä tunnelmasta, unohdetuista paikoista, rumista vaatteista, urbaaneista välitiloista ja kornista sisustuksesta. Jättömaat, takapihat, tuulitakit, tekokukat ja posliiniesineet: 12 points. Sanoisinpa, että erittäin hyvällä maulla tehty huono maku on mun juttu.

Mikä on sinun tärkein työväline? Mitä ilman et ala kuvauksiin?

Biisin pitää olla hyvä. Pidän musiikkivideon tekemistä intohimotouhuna ja jos biisi ei herätä mitään, niin nykyään en halua alkaa väkisin ruljauttelemaan.

Millainen rooli musiikkivideoilla on nykyisessä työssäsi?

Ansaitsen palkkani suurimmalti mainosfilmien ohjaamisesta. Tavoitteenani on liikuttaa vaakakuppia myös tv-fiktion suuntaan. Musiikkivideot ovat rakas harrastus, jossa pääsen toteuttamaan itseäni vapaammin. Musiikkivideot ovat parhaimmillaan lyhytelokuvaan verrattava taidemuoto. Rakkaudesta lajiin minä näitä teen. Vuoden parhaita päiviä on ne, jolloin video on valmis ja sen voi postata Facebookiin ja se saa 14 liketystä.

Ketä suomalaista videoiden tekijää arvostat eniten?

Miikka Lommi tekee vuodesta toiseen maamme mielenkiintoisimpia juttuja. Hän uudistaa ilmaisuaan jatkuvasti, mutta silti kädenjälki ja maailmankuva on tunnistettavaa. Olen hivenen pettynyt, että nuoremman polven tekijöistä ei ole vielä ilmaantunut yhtä vahvoja tekijöitä. Myös Aki Roukala, Otto Kylmälä ja Taito Kawata ovat seurattavien ohjaajien listalla.

Aki Roukala: Mirel Wagner - No Death

Miten musavideoiden tekeminen on muuttunut urasi aikana?

Urani ensimmäisinä vuosina halusin vain päästä tekemään mitä tahansa ja näyttämään osaamiseni. Uskoin tuolloin myös vakaasti, että isoimmille artistinimille tehdään parhaimmat videot, kunnes hoksasin, että oman urani ja mielenterveyteni kannalta on tärkeämpää päästä tekemään omaehtoista jälkeä. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että nykyään teen vain pienempien artistien videoita. He saavat videon, minä saan vapaat kädet. Yleensä molemmat osapuolet ovat olleet tyytyväisiä. Viimeaikoina ohjaamani videot ovat olleet tuotannollisesti erittäin kevyitä. Haluan satsata persoonalliseen ideaan ja lopputulokseen ulkokultaisuuden sijaan.

Millaisena näet musiikkivideokulttuurin tulevaisuudessa?

Musiikkivideoiden tekeminen on lisääntynyt laadukkaan kuvaus- ja editointikaluston ällistyttävän halpenemisen johdosta. Videon voi tehdä alusta loppuun, ideasta julkaisemiseen asti, kotikonstein. Se on mahtavaa! DSLR-kameroiden ja objektiivien mahdollistama “lyhyt syväterävyys -look” takaa myös tietyn tason elokuvallisuuden kotivideomaisuuden sijaan. Silti tulevaisuudessakin parhaimmat ja menestyvimmät tekijät erottuvat näkemyksellään ja omalla erottuvalla tyylillään. Mutta jostain on aina aloitettava ja kaikenlainen tekeminen on jo sinällään hienoa. Kuten Tampereen opiskeluaikojen opettajani elokuvaohjaaja Arto Koskinen sanoi minulle valmistumistilaisuudessa: ”Anna palaa vaan, suojaviivan molemmin puolin”. Se oli hienosti sanottu.

Parasta juuri nyt?

Jos pesäpallon peluuta ei lasketa, niin juuri tällä kesäkuisella sekunnilla parasta on Taito Kawatan ohjaama video Noah Kinin biisiin 822. Videon kuvitusanimaatiot ovat aivan saaterin hienot ja mahtavassa synkassa biitin kanssa. Arvostan kovasti.

Teemu Niukkanen - faktat

Musiikkivideo-filmografia (valikoitu)
Neøv - Daydream City
06N - Yöbussi
I Was a Teenage Satan Worshipper - Make Your Move
Soul Valpio - Lintuparvi
French Films - You Don’t Know
Manboy - How It Hurts
Jukka Ässä - Pieni ystävä
I Was a Teenage Satan Worshipper - Amsterdamned
Jukka Ässä - Paha maa
King of All The Animals - Never Have I Ever
Astrid Swan - As Long As It´s Not You
Bleak feat. Ana Johnsson & Kimmo Pohjonen - Fate
Maj Karma - Kokki, varas, vaimo tai rakastaja
Lauri Tähkä & Elonkerjuu - Maailma on renki
Tigerbombs - Punch Me Up
Markus Castren - Here with Me
Dynamo - Thieves of The Night
The Odorants - Wait

Muu filmografia (valikoitu)
Olen ohjannut toista sataa mainoselokuvaa, hyväntekeväisyyskampanjafilmiä ja webfilmiä. En jaksa kummemmin eritellä.

Ensimmäinen musiikkivideo-ohjaus
The Odorants - Wait, 2002

Vuodet alalla
Opiskelijana, 1999-2004
täysipäiväsenä ohjaajana, 2007 - >

Palkinnot/tunnustukset
Jori Sjöroos & Paula Vesala, ”Satumaa”, Mainoselokuvan erikoispalkinto & Hopeahuippu, Vuoden huiput 2012
Fanipala – Herkullistaja, Best National Viral, CANNES 2011
Lasinen lapsuus, ”Ääni lapselle”, Bronze, Epica 2011
Lasinen lapsuus, ”Ääni lapselle”, Silver Drum Golden Drum 2011
Lasinen lapsuus, ”Ääni lapselle”, Vuoden huiput 2011 – MTV MEDIA -erikoispalkinto & Hopeahuippu
Manboy - How it Hurts, kunniamaininta OMVF 2011
IWATSW - Amsterdamned, Kultapumpeli OMVF 2010
Jukka Ässä - Paha maa, kunniamaininta OMVF 2010
Lauri Tähkä & Elonkerjuu - Maailma on renki, kolmas sija Kaikkien aikojen kotimainen musiikkivideoäänestyksessä, 2006. Järjestäjä: YLE / Musiikki-tv
Markus Castren - Here With Me, Teinipumpeli OMVF 2003

Taiteellinen motto
”Painetaan nyt vaan sitä rec-nappulaa.”

OMVF 2013 - parhaat videot Yle Teemalla

kaikki.musiikista@yle.fi — Tue, 20 Aug 2013 08:35:47 +0000

Miten voi suomalainen musiikkivideo vuonna 2013? Yle Live: Oulun Musiikkivideofestivaali 2013 -ohjelma nostaa hattua suomalaiselle musiikkivideolle sekä 20 vuotta täyttävälle OMVF:lle. Lähetyksessä esitetään kaikki festivaalilla palkitut ja kunniamaininnan saaneet videot sekä toimituksen valitsemat suosikit. Lisäksi ohjelmassa haastatellaan musavideo-ohjaajia, muusikoita ja asiantuntijoita paikan päällä Oulussa.

”Musiikkivideo elää kenties voimakkainta kauttaan, mitä tulee videoiden katseluun ja kulutukseen sitten alkuperäisen MTV:n perustamisen.” Näin valoisana musiikkivideokulttuurin nykytilan näkee ohjaajakonkari Pete Veijalainen, jonka 10-vuotisen uran asiakaskuntaan kuuluvat mm. Maija Vilkkumaa, Zen Cafe, Teräsbetoni ja Eleanoora Rosenholm. Veijalaisen kollega Finn Andersson komppaa: ”(Musiikkivideon tulevaisuus) on hyvin turvattu, koska kyseiselle tuotteelle on aina kysyntää ja uusia rohkeita kokeilijoita tuntuu riittävän.”

Numeroidenkin valossa suomalainen musiikkivideo voi mainiosti. OMVF viettää 20. juhlavuottaan ja kotimaiseen kilpailuun lähetettiin ennätykselliset 386 musiikkivideota. Näistä 131 valikoitui kisaamaan Kultapumpelista (pääpalkinto), Teinipumpelista (nuoren lupaavan ohjaajan palkinto), Kansanpumpelista (yleisöpalkinto) sekä kuudesta kunniamaininnasta. Yle.fi/musiikki palkitsee Kansanpumpeli-voittajan diplomilla sekä värinmäärittelyajalla.

Yle.fi/musiikki on nimennyt elokuun Musavideokuukaudeksi. Asiaa lähestytään monelta eri kantilta kun tarjolla on suomalaisten ohjaajien lähikuvia, kansallista ja kansainvälistä videokulttuuria, ysärivideoita, nettivideokulttuuria sekä Ylen Elävän arkiston retro-aarteita.

Yle Live: Oulun Musiikkivideofestivaali 2013 – Yle Teema su 25.8. klo 23.00

Katso ohjelma Yle Areenassa.

Musiikkivideon kulta-aika 1

kaikki.musiikista@yle.fi — Tue, 20 Aug 2013 07:35:35 +0000

Marginaalista maailmanlaajuiseksi ilmaisumuodoksi

Musiikkivideosta tuli maailmanlaajuinen ilmaisumuoto viimeistään 1990-luvulla. MTV-televisiokanava levisi ympäri maailmaa. Videoista tuli myös arkipäiväinen osa elokuvateollisuuden ristiinmarkkinointia. Antti-Ville Kärjä kartoittaa musiikkivideon kansainvälistä historiaa ja merkkivaiheita 4-osaisessa artikkelissa.

Ohj. Bruce Gowers, 1975

Musiikkivideoiden historia rippuu niiden määritelmästä. Joillekin Queen-yhtyeen Bohemian Rhapsody merkitsee varsinaisen musiikkivideoajan alkua, vaikka vastaavia "pop-promofilmejä" oli tehty jo vähintään kymmenen vuoden ajan, 1930- ja 1940-lukujen Vitaphone Shorts ja soundies-lyhytelokuvista puhumattakaan.

Toisille taas 1950-luvun loppupuolen rock'n'roll-elokuvat edustavat oman aikansa musiikkivideokoosteita, joille esikuvia voi puolestaan hakea jo varhaisista 1920-luvun lopun elokuvamusikaaleista. Jos taas lähtökohdaksi ottaa varhaisimmat tallennetun musiikin ja liikkuvan kuvan yhdistelmät, musiikkivideoiden historia palautuu Thomas Edisonin ja William Dicksonin äänielokuvakokeiluihin, joissa Edisonin kehittämät fonografi (1877) ja kinetoskooppi (1894) yhdistyivät kinetofoniksi (1895).

Populaarimusiikin historiikeissa nämä vaiheet saatetaan ohittaa reunahuomioilla tai jopa tyysten, mutta kukaan itseään kunnioittava pop-historioitsija ei jätä mainitsematta Music Televisionia (MTV). Kanava aloitti toimintansa Yhdysvalloissa 1981 ja aloitti maailmanvalloituksensa vuosikymmenen lopulla: MTV Europe käynnistettiin 1987 ja Latinalaiseen Amerikkaan suunnattu MTV International vuotta myöhemmin. 1990-luvun alkuvuosina kanava vakiinnutti asemansa myös Tyynenmeren läntisillä reunamilla ja Etelä-Aasiassa.

Samalla kanavarypäs teki musiikkivideosta käytännössä maailmanlaajuisen ilmaisumuodon ja määritti vaatimukset sille, millainen "oikean musiikkivideon" tulee olla. Alueelliset kielierot ja markkinataloudelliset reunaehdot huomioon ottaen vaatimusten täyttäminen ei ole aina ollut yksinkertaista, mikä on luonut jännitteen paikallisille ja ylikansallisille, etupäässä englanninkielisille markkinoille suunnatun musiikkivideotuotannon välille.

Musiikkivideoita on totuttu ajattelemaan lähes yksinomaan populaarimusiikin ilmaisumuotona – mennävuosina niitä saatettiin nimittää yleistäen "rockvideoiksi". Tekniseltä kannalta musiikinlajilla ei kuitenkaan ole merkitystä, ja sitä mukaa kun ilmaisumuodosta on tullut tuttu käytännössä kaikille, musiikkivideot ovat yleistyneet myös muun kuin populaarimusiikin markkinoinnissa, jakelussa ja kulutuksessa.

Musiikinlajin merkitys musiikkivideoille on toisin sanoen ennen kaikkea ideologinen. Äärimmillään musiikkivideoita on pidetty sensaatiohakuisena yltiökaupallisuuden muotona, joka ei tietenkään sovi "arvokkaan" tai "taiteellisen" musiikin yhteyteen. Toisaalta myös populaarimusiikin sisäiset arvokiistat ovat liittyneet samoihin kysymyksiin, ja varsinkin muutamat rockin "aitoutta" ja elävien esitysten vilpittömyyttä korostavat artistit ovat aluksi vierastaneet musiikkivideoita – etunenässään Bruce Springsteen ja Pearl Jam. Tässä suhteessa termi "rockvideo" musiikkivideon synonyymina vaikuttaakin väistämättä erityisen epäonnistuneelta.

Musiikinlaji on olennainen myös visuaalisen estetiikan kannalta. Esimerkiksi 1980-luvun MTV-tarjonnassa painottuivat yhtäältä syntikkapopin androgyynit tyylikollaasit ja toisaalta heavy metalin maskuliiniset voimanpurkaukset.

Seuraavalle vuosikymmenelle tultaessa näiden yleislinjojen rinnalle saattoi asettaa alternativen maailmantuskaisen nihilismin, rapin katu- ja ghettokuvaston sekä teknon nopeatempoisen tehostetykityksen.

Samalla Michael Jacksonin ja Madonnan kaltaiset supertähdet jatkoivat rajattomine resursseineen ilmaisumuodon rajojen puskemista niin kuvausteknisesti, jälkituotannollisesti kuin sisällöllisestikin.

Genresidonnaisen visuaalisen estetiikan valtavirtaistuessa ja maailmanlaajuistuessa 1990-luvun alussa myös musiikkivideoiden tuotannolliset ja teolliset käytännöt arkipäiväistyivät. Yksi keskeisimmistä periaatteissa tässä yhteydessä on synergia eli tietyn tekijänoikeudellisen tai muuten kaupallisen lähteen mahdollisimman laaja hyödyntäminen eri markkina-alueilla. Musiikkivideoita ajatellen selvin esimerkki on se, miten niitä hyödynnetään musiikin, elokuvien ja televisiosarjojen ristiinmarkkinoinnissa. Videon visuaalinen sisältö toisin sanoen on suurelta osin esimerkiksi jostakin elokuvasta ja vastaavasti kyseisessä elokuvassa kuullaan jossakin vaiheessa ainakin katkelma videossa esitetystä kappaleesta – ja usein kokonaisuudessaan lopputekstien aikana. Batman Forever -elokuvaa (1995) myötäilevä U2-yhtyeen video Hold Me, Thrill Me, Kiss Me, Kill Me muiden muassa vie periaatteen askelta pidemmälle tukeutuessaan visuaalisesti myös animoituun sarjakuvaestetiikkaan.

Ohj. Kevin Godley & Maurice Linnane

Ohjaaja Finn Andersson

kaikki.musiikista@yle.fi — Mon, 19 Aug 2013 07:01:00 +0000

Finn Andersson

Mikä innosti sinut musavideoiden pariin?

Oma musakiinnostus ja bänditoiminta. Taivaskanavilta katsottiin kaikki mahdolliset musaohjelmat (joita näki valitettavan vähän siihen maailmanaikaan) ja alettiin suunnitella omia videoita. Siis nimenomaan pelkästään kuviteltiin, millaisia tehtäisiin, koska ei meillä ollut mitään välineitä niiden tekemiseen.

Mikä on suosikkivideosi omasta tuotannostasi?

Egotripin Asfaltin pinta -videossa on tunnelma. Biisi ja video ovat yhdessä enemmän kuin vain osiensa summa. Siksi se.

Mikä on suosikkivideosi muiden tuotannosta kautta aikojen?

Chris Cunninghamin ohjaama Windowlicker on kyllä kaikessa outoudessaan ja poikkeavuudessaan ehkä kiinnostavin video, minkä olen tähän asti nähnyt.

Millä perusteella otat töitä vastaan, vaikuttaako esim. musiikkityyli siihen?

Nykyisin kun teen harvemmin musavideoita, niin biisin täytyy kolahtaa ja tavallaan tilanne on vähän sama kuin aloitellessani, koska nykyisin teen videoita lähinnä omille musaprojekteille.

Finn Andersson soittaa Kevin-yhtyeessä bassoa.

Millaisen prosessin käyt läpi videon tilaushetkestä siihen hetkeen, kun kuvaukset alkavat?

Kuuntelen biisiä todella useaan kertaan ja odotan inspiraatiota... jossain vaiheessa se idea sitten yleensä putkahtaa. Nykyisin tosin oma kriittisyys on ehkä se suurin ideahidaste.

Oletko havainnut omassa työssäsi kantavia teemoja tai tyyliä?

En varsinaisesti, mutta yleensä juttuni ovat olleet aika tarinallisia ja vähemmän esim. soittovideoita. Mm. Disco-yhtyeen kanssa olemme tehneet pelkkiä juonellisia videoita, jossa artistit ovat samanaikaisesti sekä näyttelijöinä ja rock-tähtinä...

Mikä on sinun tärkein työväline? Mitä ilman et ala kuvauksiin?

Hyvä fiilis (koko produktion suhteen).

Millainen rooli musiikkivideoilla on nykyisessä työssäsi?

Vähäisempi. Mutta aina se on jossain taustalla ja aina siihen palaa, eikä sitä koskaan voi lopettaa.

Ketä suomalaista videoiden tekijää arvostat eniten?

Miikka Lommi ja Teemu Niukkanen. Molemmat tekevät videoita uskollisesti omalla tyylillään ja tuntuu, että heidän teokset ovat aina myös varustettu tuoreella näkökulmalla.

Teemu Niukkasen Satumaa - Wonderland -musiikkivideo on osa ihmiskaupan vastaista kampanjaa. Videon on tuottanut Finn Andersson.

Miten musavideoiden tekeminen on muuttunut urasi aikana?

Eipä juuri mitenkään. Ainoastaan tekniikka on keventynyt. Mutta käytännössä ne on yhä projektiluontoisia rykäisyjä, joiden tekemiseen tarvii intohimon.

Millaisena näet musiikkivideokulttuurin tulevaisuudessa?

Se on hyvin turvattu, koska kyseiselle tuotteelle on aina kysyntää ja uusia rohkeita kokeilijoita tuntuu riittävän.

Parasta juuri nyt?

Kotiteollisuuden Kone-video. Alkoi jo tuntumaan, että ko. bändi oli jumiutunut tekemään pelkkiä äijäily-videota, mutta sitten näin tämän, joka oli jotain aivan muuta. Osoittaa mielestäni sen, että paatuneimmatkin patut pystyy uusiutumaan ja yllättämään, kunhan tekee vaan hyvän ja omanlaisen musavideon.

Kone-videon on ohjannut Vesa Vainio.

Finn Andersson - faktat

Musiikkivideo-filmografia (valikoitu)
Disco - Ilkeitä asioita, 2000
Anssi Kela - Mikan faijan BMW, 2000
Egotrippi - Asfaltin pinta, 2006
The Rasmus - In The Shadows, 2003
Negative - In My Heaven, 2004
Tehosekoitin - Kaukaisimmalle rannalle,
Killer - Naughty Boy, 2003
Maija Vilkkumaa - Kesä, 2005
Retkibanaani - Sadan vuoden yksinäisyys, 1997
Kevin - Theme From Forever, 2004
PMMP - Päiväkoti, 2005
Ultramariini - Sydämet, 2010
Von Herzen Brothers - Angel’s Eyes, 2011
Kevin - A Lonely Place, 2012
Kevin - Standing On A Rubber Band, 2013

Muu filmografia (valikoitu)
Tv-mainoksia

Ensimmäinen musiikkivideo-ohjaus
Retkibanaani - Sadan Vuoden Yksinäisyys, 1997

Vuodet alalla
n. 17

Palkinnot/tunnustukset
OMVF-pääpalkinnot 2000 & 2005 + pari Muuvi-palkintoa.

Taiteellinen motto
”Luota omaan ideaan.”

Ohjaaja Misko Iho

kaikki.musiikista@yle.fi — Mon, 19 Aug 2013 07:00:00 +0000

Misko Iho

Mikä innosti sinut musavideoiden pariin?

Taiteellinen vapaus ja mahdollisuus kertoa tarinoita.

Mikä on suosikkivideosi omasta tuotannostasi?

Videon tapahtumat tuntuvat edelleen sopivan hyvin yhteen kappaleen sanoituksen kanssa. Kirjoittamani tarina antoi myös mahdollisuuden käyttää elementtejä itseni ja kuvaaja Juge Heikkilän pitkäaikaisesta harrastuksesta laskuvarjohyppäämisestä.

CMX - Linnunrata

Mikä on suosikkivideosi muiden tuotannosta kautta aikojen?

Michael Jackson - Thriller. Kerronnallisten videoiden äiti.

John Landis: Michael Jackson - Thriller

Millä perusteella otat töitä vastaan, vaikuttaako esim. musiikkityyli siihen?

Kappaleen täytyy inspiroida ja sanoituksen antaa mahdollisuus muuttaa se elokuvalliseen muotoon.

Millaisen prosessin käyt läpi videon tilaushetkestä siihen hetkeen, kun kuvaukset alkavat?

Seuraan aika voimakkaasti tunteita. Yritän rakentaa tarinan, joka tukisi kappaleen sanoitusta ja sanomaa sekä antaisi mahdollisuuden visuaalisesti kiinnostavaan lopputulokseen. Kun perusidea on löytynyt, loppu on lähinnä teknistä toteutusta, jonka tarkoitus on tukea tarinaa. Yritän myös aina pitää mielen avoinna muutoksille ja antaa ideoiden ja ajatuksen kehittyä matkan varrella. Harvoin ensimmäinen ajatus on täydellinen sellaisenaan, vaan ennemminkin se määrää suunnan ja loppu muotoutuu ja hioutuu matkan varrella.

Oletko havainnut omassa työssäsi kantavia teemoja tai tyyliä?

Perinteinen elokuvakerronta ja visuaalisuus ovat varmasti kaksi kantavaa teemaa, jotka toistuvat töissäni.

Chisu - Sabotage

Jippu & Samuli Edelmann - Pimeä onni

J. Karjalainen - Sydänlupaus

Mikä on sinun tärkein työväline? Mitä ilman et ala kuvauksiin?

Hyvä fiilis :)

Millainen rooli musiikkivideoilla on nykyisessä työssäsi?

Videot antavat mahdollisuuden toteuttaa omia visioita vapaammin kuin mainoselokuvat, vaikka budjetit ovatkin pieniä. Tiukoista aikatauluista huolimatta tekeminen on usein vapauttavaa.

Ketä suomalaista videoiden tekijää arvostat eniten?

Pete Riskin tapa kertoa tarinoita on aina miellyttänyt ja inspiroinut. Hyvä Pete!

Pete Riski: Husky Rescue - They Are Coming

Miten musavideoiden tekeminen on muuttunut urasi aikana?

Tekeminen on ehkä helpottunut digitaalisten kameroiden myötä ja laadukkaat työvälineet ovat nyt helpommin kaikkien saatavilla. Näin teknisesti laadukkaita videoita on helpompi tehdä ja lopputuloksen "hyvyys" riippuu vahvemmin sisällöstä, kuten pitäisikin.

Millaisena näet musiikkivideokulttuurin tulevaisuudessa?

Äänen ja kuvan yhdistelmä on yleensä vahvempi kuin kumpikaan yksin. Videot antavat elokuvantekijöille mahdollisuuden tuoda esiin ideoita ja ajatuksia, joita eivät välttämättä muuten pääsisi toteuttamaan. Samalla video antaa uusille musiikintekijöille mahdollisuuden näkyä, eikä vain kuulua. Video antaa musiikille ikäänkuin kasvot, joita voi katsella. Uskon, että musiikkia tullaan aina kuvittamaan jossain muodossa, vain media mistä videoita katsotaan muuttaa muotoaan.

Parasta juuri nyt?

En seuraa alaa kovin intensiivisesti, mutta Romain Gavrasin työt sisältävät yleensä väkeviä tunteita ja elokuvallista kerrontaa.

Romain Gavras: Jay Z & Kanye West - No Church in The Wild

Misko Iho - faktat

Musiikkivideo-filmografia (valikoitu)
J. Karjalainen - Sydänlupaus
Chisu - Kohtalon oma
Chisu - Sabotage
Sunrise Avenue - I Don't Dance
Haloo Helsinki! - Kokeile Minua
Cristal Snow - Killing me
Jippu & Samuli Edelman - Pimeä onni
CMX - Linnunrata
Sunrise Avenue - Welcome to My Life
Chisu - Baden Baden
Cristal Snow - Scarred

Muu filmografia (valikoitu)
Potilas (lyhytelokuva)

Ensimmäinen musiikkivideo-ohjaus
Dallas Superstars - I Feel Love (2003)

Vuodet alalla
Musiikkivideo-ohjaajana 10 vuotta. Elokuva-alalla 17.

Palkinnot/tunnustukset
Palkintoja ja kunniamainintoja koti- ja ulkomailta musiikkivideoista ja mainoselokuvista on useita kymmeniä, mm:
2011, 5th Byron Bay International Film Festival, Australia, Potilas, paras lyhytelokuva
2012, Emma-palkinto, Chisu - Sabotage, Vuoden kotimainen video
Täydellinen lista löytyy täältä.

Taiteellinen motto
"Mistä tämä tarina kertoo?"

Ohjaaja Sami Sänpäkkilä

kaikki.musiikista@yle.fi — Mon, 19 Aug 2013 07:00:00 +0000

Sami Sänpäkkilä

Mikä innosti sinut musavideoiden pariin?

Isällä ja äidillä oli valokuvausliike yli 30 vuotta Ulvilassa ja meillä oli kylän ensimmäinen videokamera, jolla kuvattiin mm. skeittausta sekä mua ja kaveriani huulisynkkaamassa Kissin biisejä Dingohuivit lahkeessa. Sen jälkeen kiinnosti lähinnä olla kameran takana.

Jossain vaiheessa 14-vuotiaana kuvailin pari santamontuille sijoittuvaa toimintapätkää. Huomasin, että videoiden teko on ihan järjettömän vaikeaa ja kaikki näytti ihan surkealta. Aloin siis sen sijaan tekemään musiikkia, se oli paljon helpompaa. Sitten taas 18-vuotiaana innostuin kuvailemaan Super 8 -kameralla ja kaksi harrastusta yhdistyivät toisiinsa luontevasti. Eka musavideo Kiila-yhtyeelle Fireburnfoot-biisiin toimi ihan ok, joten rohkaistuin kokeilemaan uudestaankin.

Mikä on suosikkivideosi omasta tuotannostasi?

Pakko jakaa tämä kahteen osioon. Visuaalisesti Eleanoora Rosenholmin Valo kaasumeren hämärässä on onnistunein videoni, joka on kestänyt omaakin kritiikkiä ainakin sen kaksi vuotta, mitä sen tekemisestä on kulunut. Se on myös ehkä nopeiten tekemäni musavideo. Nooran laulusynkat kuvattiin muistaakseni parissa tunnissa ja editointikin loksahti päivässä parissa paikoilleen ja muistaakseni bändikin hyväksyi heti ekan version. Ehkä osittain siksi se tuntuu tosi freesiltä edelleen, koska siihen ei liity mitään ongelmia. Jokaisen videon kohdalla on nimittäin aina jotain, joka epäonnistuu ja se vähentää valmiin videon katselunautintoa itselleni.

Tarinallisesti onnistunein videoni on mielestäni Islajan Rohkaisulaulu. Se kertoo itsensä uudistamisesta. Minuun teki lapsena todella suuren vaikutuksen vartin mittainen Michael Jacksonin Thriller-musavideo, jonka vuokrasimme Betanauhalla Porista joskus 80-luvun alussa. Thriller sai tajuamaan, että ei tarvitse seurata konventioita, musavideokin voi olla lyhytelokuva.

Mikä on suosikkivideosi muiden tuotannosta kautta aikojen?

Mielestäni paras on ehkäpä Dougal Wilsonin ohjaama Bat For Lashesin musavideo biisille What's a Girl To Do?. Tykkään siitä, miten video eroaa lyriikoiden kontekstista ja irrottaa sen kappaleen maailmasta aivan omaan universumiinsa. Tämä kappale toimi inspiraationa Riston Putoan kaivossa -videolle. What's a Girl To Do? on myös näennäisesti yhden oton video, vaikkakaan ei todellisuudessa. Harmi, kun videosta ei ole löytynyt HD-versiota mistään.

Millä perusteella otat töitä vastaan, vaikuttaako esim. musiikkityyli siihen?

Jos en pidä musiikista jollain tasolla, en näe, että voisin tehdä sille oikeutta myöskään kuvallisesti. Mielestäni musavideon pitää ohjata bändille sellainen henkilö, joka välittää bändistä ja sen musasta. Kappaleen kuvittaminen on vastuullista puuhaa, koska video voi myös tuhota biisin tai rikkoa sen illuusion, joka kappaleella yritetään musiikillisesti luoda. Video kertoo bändin arvoista yhtä paljon kuin musiikki, sanoitukset ja levyn kannet. Joka kerta kun lähden tekemään videoa, niin se on tässä mielessä riski bändille, koska tykkään tehdä aika kontrastista kuvaa musiikkiin verrattuna. Rahan takia en lähde musavideoita tekemään ja mulle on tärkeää, että idea on hyvä ja haastava. Yritän tehdä aina vähän liian vaikeita musavideoita.

Millaisen prosessin käyt läpi videon tilaushetkestä siihen hetkeen, kun kuvaukset alkavat?

Luova prosessi on minulle pari unetonta yötä, jolloin ajatukset saavat vapaasti leijailla. Ainoa hetki, jolloin taiteellinen aivopuoliskoni on toiminnassa, on kun makaan sängyssä ja pitäisi nukkua. Perusideat tulee silloin. Sitten yksityiskohtia voi hioa päivällä. Yleensä videon idea lähtee yhdestä kuvasta tai ajatuksesta ja sitten yritän keksiä siihen jonkun juonen tai tunnelman.

Oletko havainnut omassa työssäsi kantavia teemoja tai tyyliä?

Joo, niitä on monta. Yhden oton videot ovat erittäin lähellä sydäntäni, niitä teen aina kun mahdollista ja kun idea antaa myöden:

Leijuva ja odottava tunnelma sekä rituaalinomainen toiminta:

Uudelleensyntyminen ja itsesuggestio:

En osaa sanoa miksi näin on, koska en hirveästi analysoi tekemisiäni.

Mikä on sinun tärkein työväline? Mitä ilman et ala kuvauksiin?

Hehe, no kai se on pakko sanoa kamera. Ensimmäiset 20 musavideoani on kuvattu joko Super 8- tai 16mm filmikameralla ilman mitään valoja, koska valaistusta en hallinnut tuossa vaiheessa millään tasolla. Parempi oli antaa auringon hoitaa homma. Nykyään työskentelen Sony FS700 videokameralla, joka on jo lähes täydellinen työkalu musavideoiden tekemiseen.

Millainen rooli musiikkivideoilla on nykyisessä työssäsi?

Musavideoiden tekeminen on aika stressivapaata puuhaa ja niissä voi kokeilla mitä vain ideoita mitä päähän juolahtaa. Pelkästään niiden tekeminen on todella inspiroivaa. Saan niistä puhtia kaikkeen muuhun tekemiseeni.

Ketä suomalaista videoiden tekijää arvostat eniten?

Tämmöinen kun James Tuovinen on järjettömän hieno. Suht uusi tuttavuus, mutta videot iskivät heti. Kokeilevia, simppeleitä sekä erittäin luovia ja tunnelmallisia videoita.

Miten musavideoiden tekeminen on muuttunut urasi aikana?

Mulle henkilökohtaisesti vai yleisesti ottaen? Yleisesti ottaen niitä tehdään koko ajan enemmän. Laitteet on kohtuu halpoja ja hyviä. Youtube sekä Vimeo ovat korvanneet ja demokratisoineet musavideoiden esitystä aika paljon, jos verrataan minun nuoruuteni MTV- ja Jyrki-aikoihin, jolloin oli todella vaikea saada mitään mielenkiintoista näytille.

Millaisena näet musiikkivideokulttuurin tulevaisuudessa?

En usko, että musavideoiden kulttuuri on muuttunut juurikaan niiden syntymän jälkeen tai tulee muuttumaan tulevaisuudessakaan. Niiden funktio on edelleen sama kuin on aina ollut. Viihdyttää katsojia ja haastaa tekijöitä. Genressä tuntuu olevan pääosin hyvinkin epäpoliittinen meininki lukuunottamatta satunnaisia tempauksia tyyliin kun KLF poltti miljoona puntaa.

Parasta juuri nyt?

Die Antwoordin videot ovat olleet aina tosi hyviä ja nyt tuli katottua viime viikolla ne melkein kaikki. On kyllä tasaiseen pään räjäyttävää laatua. Aluksi ne saattavat näyttää vain sekoilultas mutta esim. Baby's on Fire -videossa on niin monta hienoa ideaa, että ei voi olla sattumaa, nerot asialla. Motskarityypin jarrutuspusu Yo-Landille on 2010-luvun vastine kaunottaren ja kulkurin spagettisuukolle! Myös värien käyttö kaikissa heidän videoissaan on äärimmäisen hallittua.

Mustavalkoinen I Fink You Freeky -video voisi hyvin olla esillä esim. Momassa. Veikkaan, että osa näistä videoista jonain päivänä kyllä onkin, jos ei jo nyt ole ollut.

Sami Sänpäkkilä - faktat

Musiikkivideo-filmografia (valikoitu)
2012 Tuusanuuskat - Kukkien Guantanamo Bay, HD, 5:27
2012 Barry Andrewsin Disko - Talitintti, HD, 2:53
2012 Seremonia - Rock ’n’ rollin Maailma, HD, 3:50
2011 Steel Mammoth - Nightmare Ad Nauseam´, HD, 2:15
2011 Eleanoora Rosenholm - Valo kaasumeren hämärässä, HD, 5:52
2011 Risto - Lyö, HD, 5:06
2011 Ignatz - When The Fall Is All That Is Left, HD, 5:08
2010 Islaja - Pimeyttä kohti, HD, 4:50
2010 Disco Ensemble - Protector, HD, 4:45
2009 Risto - Putoan Kaivossa, HD, 3:27
2008 Ignatz - The Water, HD, 5:09
2008 Lau Nau - Painovoimaa, valoa, HD, 4:57
2008 Eleanoora Rosenholm - Maailmanloppu, HD, 4:25
2007 Islaja - Rohkaisulaulu, 16mm, 5:38
2004 Office Building - Never Leave The Ground, Super16, 4:07
2001 Es - She Puts Out The Fire In Her Heart With Her Tears, super8, 12:09

Muu filmografia (valikoitu)
2012 A Day In The Mouth ep 5 - Goodiepal, dokumentti HD, 36:11
2012 The Big Crunch, lyhytelokuva installaatio, HD, 10:36
2012 Ville Leinonen: Aaukeaaukeaaukeaa, konserttitaltiointi, DVD
2011 A Day In The Mouth ep 4 - Jussi Lehtisalo, dokumentti HD, 14:47
2011 A Day In The Mouth ep 3 – Timo Kaukolampi, dokumentti HD, 13:47
2010 A Day In The Mouth ep 2 – Jan Anderzén, dokumentti HD, 8:27
2009 A Day In The Mouth ep 1 – Kraak Records, dokumentti HD, 11:20
2009 The Seventh Pentagram, lyhytelokuva installaatio, HD, 12:30
2008 21st Century Portrait, installaatio, HD, 3 x 1 min loop
2006 Aurinkokellari, installaatio, Super 8, 33:00
2005 Surrealistin kaksi vasenta kättä, lyhytelokuva, 16mm/miniDv/animaatio, 7:33
2004 91: 11-12, lyhytelokuva, 16mm, 8:43
2003 Kubistisia vittu saatana, lyhytelokuva, Super8, 4:45
2003 Kubistisia Kukkia Liikkeessä, lyhytelokuva, Super8, 6:46

Ensimmäinen musiikkivideo-ohjaus
Circle - Glanu (1996)

Vuodet alalla
18 vuotta

Palkinnot/tunnustukset
2009 Oulun musiikkivideofestivaalit, Kunniamaininta: Eleanoora Rosenholm - Maailmanloppu (Ohjaaja)
2009 Oulun musiikkivideofestivaalit, Kultapumpeli, paras musiikkivideo: Eleanoora Rosenholm - Ambulanssikuskitar (Kuvaaja)

Taiteellinen motto
"Zoom back camera!" - Alejandro Jodorovsky

Ohjaaja Lauri Warsta

kaikki.musiikista@yle.fi — Mon, 19 Aug 2013 07:00:00 +0000

Lauri Warsta

Mikä innosti sinut musavideoiden pariin?

MTV-musiikkikanavan katselu, kavereiden kanssa pihoilla tehdyt leffat ja myöhemmin 2000-luvun alun uuden aallon animaatio/ohjaaja-kollektiivit kuten Shynola, MK12 ja Passion Pictures. Olen myös aina ollut kiinnostunut uusista tekniikoista ja graafisesta suunnittelusta - ja musiikkivideoiden tekemisessä näiden kahden yhdistelmä tapahtuu luonnollisesti.

Mikä on suosikkivideosi omasta tuotannostasi?

Huoratron - Cryptocracy: Video on ollut mukavin musiikkivideo-projekti, jonka olen ohjannut. Tekemisestä teki mielenkiintoisen kahden ääripään yhdistelmä: analogisten videosyntetisaattori-moduulien häiriintyneen sumea grafiikka ja ultra-tarkka hidastuskuva.

Mikä on suosikkivideosi muiden tuotannosta kautta aikojen?

Tähän voisi listata vaikka kuinka monta videota, mutta ehkä kaikkien aikojen legendaarisin on kuitenkin Aphex Twinin Come to Daddy. Omalaatuinen tunnelma, joka on jäänyt syvästi mieleen - siitä lähtien kun näin videon ensimmäistä kertaa yön pimeydessä MTV:llä.

Chris Cunningham: Aphex Twin - Come to Daddy

Millä perusteella otat töitä vastaan, vaikuttaako esim. musiikkityyli siihen?

Teen musiikkivideoita harvoin ja melkein aina projektit lähtevät liikkeelle innostuksesta musiikkiin tai konseptiin. Heittäydyn projekteihin mukaan täysillä, joten olen aina tarkka siitä, mitä projektia lähden viemään eteenpäin.

Millaisen prosessin käyt läpi videon tilaushetkestä siihen hetkeen, kun kuvaukset alkavat?

Ihan aluksi idistellään artistin kanssa ja tunnustellaan, että ollaanko samalla aaltopituudella. Tämän jälkeen teen treatmentin, jossa ideaa tarkennetaan vähän konkreettisemmalle tasolle. Treatmentissa esittelen myös visuaalisen linjan moodboardien ja referenssien avulla. Yleensä en tee storyboardia, mutta joskus suunnittelen kuvalistaa ja rytmitystä animaticin (= esim. 3D:n avulla tehtävä hahmotelma-animaatio) avulla.

Oletko havainnut omassa työssäsi kantavia teemoja tai tyyliä?

Graafisuus, yksityiskohtaisuus ja erilaisten tekniikoiden yhdistäminen ovat kantavia visuaalisia teemoja melkein jokaisessa videossa. Sisällöltään videoni ovat yleensä aika synkkiä tai melankolisia - ehkä tähän syynä juuri niiden ohjaajien työt, joita olen fanittanut nuoresta lähtien (Chris Cunningham, David Fincher, Kris Moyes ja Shynola).

Sekatekniikkaa Lauri Warstan käsistä, Magyar Posse - Whirlpool of Terror and Tension

Sekatekniikkaa maailmalta, Shynola: The Rapture - House of Jelaous Lovers

Mikä on sinun tärkein työväline? Mitä ilman et ala kuvauksiin?

Kuvalista.

Millainen rooli musiikkivideoilla on nykyisessä työssäsi?

Musiikkivideot toimivat hyvänä inspiraationa, eikä pelkästään liikkuvan kuvan projekteihin. Musiikkivideoista löytää usein kulttuureissa syntyviä uusia ilmiöitä, visuaalisia tyylejä ja tekniikoita.

Ketä suomalaista videoiden tekijää arvostat eniten?

Ei pysty nimeämään vain yhtä: Kalle Kotila, Teemu Niukkanen, Miikka Lommi, Pete Riski ja Cocoa-tuotantoyhtiö.

Kalle Kotila: Sweatmaster - Song With No Words

Cocoa: Gracias x JTT - Night Shift

Miten musavideoiden tekeminen on muuttunut urasi aikana?

Konseptin merkitys on kasvanut entisestään, koska halventuneen tekniikan ja internet-levityksen takia musiikkivideoita tehdään entistä enemmän.

Millaisena näet musiikkivideokulttuurin tulevaisuudessa?

Voisi kuvitella, että musiikkivideon perinteinen lineaarinen kerronta alkaa saada rinnalleen entistä enemmän myös internetissä, appeissä ja esim. gallerioissa tapahtuvia audiovisuaalisia kokemuksia. Tästä yksi hyvä esimerkki on Arcade Firen We Used to Wait, jossa videon kerrontaan tuodaan elementtejä katsojan omasta elämästä ja ympäristöstä.

Parasta juuri nyt?

Gesaffelstein - Pursuit: Ranskalainen synkkä tekno ja hitaat kamera-ajot toimii aina.

Videon on ohjannut Fleur & Manu.

Phoenix - Trying To Be Cool: Canada on tämän hetken kovin ohjaaja-kollektiivi.

Lauri Warsta - faktat

Musiikkivideo-filmografia (valikoitu)
Huoratron - Cryptocracy (2012)
Huoratron - $$ Troopers (2008)
Magyar Posse - Whirpool of Terror and Tension (2006)
Disco Ensemble - Drop Dead Casanova (2005)

Muu filmografia (valikoitu)
Imaginary Solutions (animaatio-lyhytelokuva, 2008)
Dictaphone Parcel (animaatio-lyhytelokuva, 2009)
Traumdeutung (animaatio-lyhytelokuva, 2010)

Ensimmäinen musiikkivideo-ohjaus
Loudtribe - Rocketfuel (2002)

Vuodet alalla
10v

Palkinnot/tunnustukset
Kultapumpeli ja kansanpumpeli / OMVF 2006: Magyar Posse - Whirpool of Terror and Tension (2006)
Muuvi-palkinto 2006: Magyar Posse - Whirpool of Terror and Tension (2006)
Kunniamaininta / OMVF 2008: Huoratron - $$ Troopers
Kunniamaininta / OMVF 2012: Huoratron - Cryptocracy

Hip hop -videot TOP5 - Aste

kaikki.musiikista@yle.fi — Fri, 16 Aug 2013 15:00:55 +0000

Aste - Kuva: Nana Simelius

Aste listasi suosikkinsa kotimaisista hip hop -videoista. Liikkeelle lähdetään sangen tutuissa merkeissä, mutta lopussa odottaa varsinainen pommi!

MC Taakibörsta: PA 2001

"Tää on niin legendaarinen ja nostalginen pätkä mulle, et ei mitään järkeä. Räppiteininä tuli loopattua tätä aina uudelleen, kun frendi oli ottanut Moon TV:ltä nauhalle. Kaikki ton ajan Taakibörsta-videot toimii edelleen. Huumoria, jossa uskalletaan heittäytyä ja nauraa itselle. Toimii!"

SMC Lähiörotat

"Erä-Koira. Tarviiko muuta? Tästä tuli heti julkaisun jälkeen jättihitti, eikä ihme. Todella siistiä jälkeä ja raju meininki."

Gracias feat. Ekow: Mon€y

"Tähän listaukseen olisi mahtunut useampikin Cocoa-lafkan video. Tässä Graciaksen video, joka miellyttää meikäläistä erityisesti, koska ns. 'täyttää tämän päivän standardit' ja on vertailukelpoinen musiikillisesti ja visuaalisesti tämän lajin tuotoksiin missä päin maailmaa tahansa, nättiä!"

Cheek: Timantit on ikuisia

"Jare vetää ison maailman elkein. Hommat on isollaan ja asenne kohdallaan. Ei tarvi tässäkään videossa häpeillä yhtään, kun vertaa maailmantähtiin. Tässä tehdään taas isommin kuin aiemmin. Tyylikäs video by Jere Hietala!"

Juju: Loppu

"Jujulla on ollut useita kantaaottavia videoita. Tää on yksinkertaisesti niin rohkea ja lyöty huolella yli, et itsellä ei ehkä ois ollut pokkaa. Kova veto! K-18."

YouTube ja musiikkivideon renessanssi - osa 1

kaikki.musiikista@yle.fi — Thu, 15 Aug 2013 11:12:12 +0000

Lassi A. LiikkanenKolmekymmentä vuotta sitten alkoi musiikkivideoiden ensimmäinen kulta-aika. Viimeistään nykyisellä vuosikymmenellä on havahduttu siihen, että niitä esittävän television aika on mennyt ohi. Musiikkivideo on kuitenkin elossa vahvemmin kuin koskaan. Vuonna 2005 perustettu YouTube on luonut uudenlaiset markkinat musiikkivideolla. Tässä jutussa pohdin musiikkivideon uutta tulemista ja uusia muotoja YouTubesta tekemäni tutkimuksen pohjalta. Pe 23.8. julkaistaan artikkelin toinen osa, johon kuuluu mm. video-osuus Gangnamista.

Perjantaina 21.12.2012 pelättiin Maya-kalenterin mukaista maailmanloppua. Sen sijaan tapahtui YouTubeen historiassa merkittävä tapahtuma. Etelä-korealainen musiikkivideo Gangnam Style rikkoi yli miljardin katselukerran rajapyykin. Tapahtuman ja palvelun kulttuurisesta merkityksestä kertoo se, että lähes kaikki valtamediat uutisoivat tapahtuman ja yhtäkkiä erikoinen K-pop teknoartisti PSY olikin globaalijulkkis.

PSY - Gangnam Style

2010-luvulla elämme huomiotalouden ja itsensä mittaistamisen (quantified self) aikaa. YouTuben uusi musiikkivideokulttuuri kuvastaa tätä erinomaisesti. PSY:n saavutus on siinä mielessä absurdi, että kukaan Googlen ulkopuolinen henkilö ei tarkalleen tiedä, mitä YouTube-katsojamäärät tarkoittavat. Yhtäkaikki luotamme numeroiden taikaan mediavalinnoissamme. Uskomme ettei miljoona klikkausta voi olla väärässä, vaan tämä minunkin on nähtävä.

Viime vuonna myös Suomessa todistettiin samanlaista digi-ihmettä. Aiemmin tuntematon teiniartisti Robin singahti Suomen musiikkitaivaalle Maki Kolehmaisen säestyksellä. Robin rohmusi kaikki vuoden 2012 myyntipalkinnot, mutta ennen kaikkea ensimmäisen yli kymmeneen miljoonaan katselukertaan yltäneen suomenkielisen musiikkivideon tittelin. Frontside Ollie -videota ollaan myös pidettiin keskeisenä syynä Robinin suosioon.

Robin - Frontside Ollie

Uusi musiikkimedia

Vielä nelisen vuotta sitten YouTubea ei otettu vakavasti musiikkipalveluna. PSY:n, Justin Bieberin ja muiden YouTube-meemeistä merkittäviksi artisteiksi nousseiden myötä näkemystä on kuitenkin ollut pakko tarkistaa. Musiikkivideoista on muodostunut yhteisövideopalvelu YouTuben merkittävin sisältötyyppi. Niiden merkitys ei rajoitu vain palvelun oman blogosfääriin, vaan YouTuben vaikutukset ulottuvat perinteiseen mediaan ja sisällöntuottajiin.

Googlen Ipsos MediaCT:llä tekemän tutkimuksen mukaan videoita katsellaan netistä nykyään lähes päivittäin ja useimmiten juuri YouTubesta. Muutkin palvelut, kuten YLE Areena, MTV3:n Katsomo ja Ruutu.Fi keräävät nettikatsojia, mutta ne eivät ole niin musiikkikeskeisiä kuin Youtube, jonka haetuinta sisältöä musiikkia on. ComScoren tietojen mukaan suomalaisten vierailuun YouTubessa kuluu enemmän aikaa kuin millään sivustolla käyntiin.

On mielestäni selvää, että YouTube on saanut musiikkivideokulttuurin kukoistamaan uudestaan; jos ei laadullisesti, niin ainakin määrällisesti. Jos tarkastellaan kriittisesti sitä, millaisia YouTuben katsotuimmat musiikkivideot ovat, niin havainnot pistävät ainakin minut miettimään, mitä musiikkivideokulttuurille on tapahtumassa ja onko YouTube ensisijassa musiikki- vai videomedia? Olen samaa mieltä Tuukka Temosen kanssa siitä, että kuuntelijoiden ja katsojien sitoutuminen musiikkivideoon on olennaisesti muuttunut.

Käyttäjän video on kaikkien video

Käyttäjälähtöisyyden merkitystä YouTubelle on mahdoton korostaa liikaa. Palvelun slogan vaihtui nopeasti vuonna 2005 omasta videoarkistosta henkilökohtaiseen massaviestintään (”Broadcast yourself”). Tämän on kuitenkin saanut yllättäviä merkityksiä, kun nokkelat käyttäjät ovat löytäneet palvelulle uusia käyttötapoja. Tämä on erityisen selvää musiikkivideon tapauksessa.

YouTuben musiikkivideot ovat sen alkuajoista lähtien olleet hyvin moninaisia niin teknisesti kuin sisällöllisesti. Ensimmäisinä vuosina palvelun äänenlaatu oli liian heikko musiikkisovelluksiin. Tämä kuitenkin korjaantui pian, minkä jälkeen käyttäjät ja myöhemmin levy-yhtiöt alkoivat ladata palveluun musiikkia. Isot levy-yhtiöt perustivat vuonna 2009 VEVO:n, YouTube-kanavan virallisten musiikkivideoiden julkaisua ja artistien läsnäoloa varten. Nettisurffaajille VEVO:n rooli ei tutkimustemme mukaan ole selvinnyt.

HIM - Wicked Game

Esimerkiksi marraskuussa 2005 käyttäjä ”ziugiuan” latasi YouTubeen HIM:n kappaleen Wicked Game. Nimimerkin takana on Giovenni Segni, italiainen viiniyrittäjä ja suomalaisen metallin ystävä. Tämä video on edelleen yksi katsotuimpia suomalaisia musiikkivideoita YouTubessa. Se kuvastaa alkuaikojen mentaliteettia: lupia ei kyselty ja painopiste oli musiikkisisällön saattamiseksi kaikkien kuultaville maailmanlaajuisesti. Täytyy muistaa, ettei YouTube ole täysin valvomaton media. Tekijänoikeuksien hallintaan on olemassa teknologisia ratkaisuja, mutta niiden käyttöön liittyy sekä poliittisia että taloudellisia kysymyksiä. Kaikki oikeudenomistajat eivät ole myöskään käytä aktiivisesti oikeuksiaan poistaa heidän oikeuksiaan rikkovaa materiaalia YouTubesta.

Artikkelin toinen osa julkaistaan pe 23.8.

Lassi A Liikkanen, tutkija
Twitter: @lassial

Songify-kappaleet samplaavat viraalivideot musahiteiksi

kaikki.musiikista@yle.fi — Wed, 14 Aug 2013 08:50:00 +0000

Songify-kappaleet ovat omaperäistä musiikkia, jotka miksaavat viraalivideoiden parhaat palat Auto-Tunella höystettyihin melodioihin. Tulokset ovat usein hulvattoman hauskoja.

Jos viettää edes hitusen aikaa sosiaalisessa mediassa ja YouTubessa, ei ole todennäköisesti voinut välttyä törmäämästä Songify-kappaleisiin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ilmaisumuoto on suorastaan nerokas.

Onnistuneeseen Songify-videoon tai kappaleeseen ei nimittäin tarvita musiikkimaailman supertähteä, vaan suosioon riittää videon pätkä, jossa on mieleenpainuva ja hyvän supliikin omaava kaduntallaaja, jonka kommenteista saa poimittua Songify-kappaleeseen Auto-Tunella höystetyn säkeistön ja kertosäkeen.

Eräs tuoreimmista esimerkeistä on Clevelandin kidnappausdraaman sankariksi nousseen Charles Ramseyn televisiohaastattelussa lohkaisemat suorasukaiset kommentit, jotka saivat hetkessä internetin kuhisemaan.

Ramseyn kommenttien pohjalta sävellettiin jo seuraavan päivän aikana mainio Dead Giveaway -biisi, joka on ehtinyt julkaisunsa jälkeen kerätä yli 17 miljoonaa katselukertaa YouTubessa. Kappale löytyy myös iTunesista ja Spotifystä. Dead Giveawayn menestystä ei kannata ihmetellä, sillä sen tekijöinä on The Gregory Brothers -yhtye, joka on Songify-versioiden merkittävin soihdunkantaja.

Heidän videonsa ovat keränneet YouTubessa yli puoli miljardia katsomiskertaa, mikä on huikea saavutus yhtyeelle, joka on ollut aktiivinen vasta noin kuusi vuotta. The Gregory Brothersin ylivoimaisesti suosituimmat Songify-videot ovat huikea Bed Intruder Song ja näyttelijä Charlie Sheenin huumehöyryistä haastattelua samplaava Winning. Näistä ensimmäinen nousi jopa Yhdysvaltain Billboard Hot 100 -listalle.

Maineikas Wired-nettisaitti onkin hehkuttanut, että yhtye on kehittänyt täysin uudenlaisen taidemuodon, joka sopii erityisen hyvin tämän päivän meemihulluun internet-maailmaan. Vaikka The Gregory Brothers on tehnyt Songify-kappaleiden eteen hartiavoimin pioneerityötä, eivät he suinkaan ole ainoita, jotka hallitsevat tyylilajin.

Amerikkalainen tiskijukka DJ Porter on yksi maineikkaimpia viraalivideoiden miksaajia. Hän ponnahti YouTube-yleisön tietoisuuteen tekemällä TV-Shopin Slap Chop -turhakkeen mainoksesta räppiremiksauksen.

Porter on tämän jälkeen tehnyt videomiksauksia myös urheilijoiden kommenttien pohjalta. Tiskijukka on miksannut räppiversiot muun muassa koripalloilija Allen Iversonin turhautuneiden kommentien pohjalta ja löytyypä tuoreesta maailmanmestarista, pikajuoksija Usain Boltista myös oma kappale. Porterille Songify-kappaleet loivat tien menestykseen, sillä niiden myötä miehelle avautui yhteistyökuvioita muun muassa Yhdysvaltain isoimpien televisioyhtiöiden kanssa ja valittiinpa hänet myös DJ Times -mediassa Amerikan toiseksi parhaaksi tiskijukaksi.

Songify-kappaleita pystyy tekemään helposti myös itse ja tarkoitusta varten on kehitetty muun muassa useita kännykkäsovelluksia, jotka muokkaavat käyttäjän puheen Auto-Tunen avustuksella etäisesti musiikilta kuulostavaksi. Onnistuneen kappaleen tekeminen voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta hyvältä kuulostavan lopputuloksen tekeminen vaatii lahjoja ja nettimenestys myös hieman tuuria.

Lähes yhdessä yössä nettihitiksi nousi esimerkiksi jamaikailaisen opiskelijan Kevin ”Dj Powa” Hamiltonin remiksaukset. Dj Powa kertoo saaneensa inspiraation juuri The Gregory Brothersin Bed Intruder Songista, jonka myötä jamaikalainen ystäviensä kanssa tehdä oman videon paikallisen televisiokanavan uutisten pohjalta. Tuloksena syntyi We Are Deading, joka keräsi päivässä kymmeniä tuhansia klikkejä. Myöhemmin Dj Powa loi vielä huikeamman miksauksen Nobody Canna Cross It, jossa pohjana käytettiin jamaikalaisen pelastustyöntekijän tv-haastattelua.

Valitettavasti suomalaisia Songify-kappaleita ei juuri ole, mutta onnistuminen täältä pohjolastakaan käsin ei ole mahdotonta. Hyvää pohjamateriaalia tulee nimittäin uutisista lähes joka viikko. Ja vaikka Internet on täynnä ohimeneviä meemejä ja niihin liittyviä hassutteluja, Songify-musiikki on tullut jäädäkseen.

Panu Vatanen
Kirjoittaja on Kuningaskuluttajan toimittaja, joka kuluttaa vapaa-ajastaan yllättävän ison osan YouTubessa etsien mielenkiintoista musiikkia.

Ohjaaja Miikka Lommi

kaikki.musiikista@yle.fi — Mon, 12 Aug 2013 07:01:00 +0000

Miikka Lommi. Kuva: Aino Lommi

Mikä innosti sinut musavideoiden pariin?

Olen Music Televison -sukupolvea, kasvanut pop-kulttuurissa. Luonnollinen tie oli ajautua musiikkivideoiden pariin. Elokuva sinänsä on kiinnostanut aina ja lapsesta saakka olen kuvannut videokameralla kaikenlaista.

Mikä on suosikkivideosi omasta tuotannostasi?

Suosikkivideoni taitaa olla PMMP:n Joku raja. Sanoma oli biisissä niin vahva ja tärkeä. Videossa sanoma välittyy ja jättää huonon olon.

Mikä on suosikkivideosi muiden tuotannosta kautta aikojen?

Tämä on yksi ikisuosikkini. Video on hypnoottinen.

Aphex Twin - Window Licker

Millä perusteella otat töitä vastaan, vaikuttaako esim. musiikkityyli siihen?

Musiikki vaikuttaa paljon. Teksti ja fiilis.

Millaisen prosessin käyt läpi videon tilaushetkestä siihen hetkeen, kun kuvaukset alkavat?

Prosessi on raskas ja pitkä. Kuuntelen biisiä ja mukaudun sen tunnelmaan. Haen moodia. Sitä mikä fiilis tulee… Sitten alan kuvittaan sitä. Luova prosessi on toisin sanoen loputonta istumista ja kuuntelua.

Oletko havainnut omassa työssäsi kantavia teemoja tai tyyliä?

Räyhääminen ja provosointi ovat minun teemojani. Tykkään riehumisesta ja tykkään myös siitä, kun ahdistaa. Feminiiinisyys ja seksikkyys. Elämä on lopulta aika tylsää ja tavallista. Videoillani en pyri tosi tv:seen. Tykkään kyllä dokumentaarisesta lähestymisestä, mutta tylsää ei saa olla.

Femme En Fourrure - Pretty Boy

Pepe Deluxé - Pussycat Rock

The Rasmus - Mysteria

Mikä on sinun tärkein työväline? Mitä ilman et ala kuvauksiin?

Kamera on tärkeä luonnollisesti :) Lähiaikoina minua on viehättänyt spottivalo.

Millainen rooli musiikkivideoilla on nykyisessä työssäsi?

Ei sillä kai lopulta roolia ole. Olen tehnyt niitä niin pitkään. Musiikkivideo on minuun sisäänkirjoitettu. Tulen tekemään niitä koko elämäni.

Ketä suomalaista videoiden tekijää arvostat eniten?

Arvostan Pete Riskiä eniten. Pete teki hienoja videoita: harkittuja ja elokuvamaisia. Odotan näkeväni pian jotain uutta taas.

Pete Riski: Negative - End of The Line

Miten musavideoiden tekeminen on muuttunut urasi aikana?

Olen oppinut pelkistämään. Uskon nykyään eniten ajatteluun: "esiintyjä vs. kamera" Haluan mahdollisuuksien mukaan purkaa kaiken muun pois, jopa meikit ja vaatteet. Valaisua vieroksun tai sitten sitä on helvetisti.

Millaisena näet musiikkivideokulttuurin tulevaisuudessa?

Tämä on ikuisuuskeskustelu. Musiikkivideoita on jatkossakin paljon. Ehkä enemmänkin, koska nuoriso kuuntelee musaa Youtubesta.

Parasta juuri nyt?

Ei ole parasta, on vaan paljon erilaista.

Miikka Lommi - faktat

Musiikkivideo-filmografia (valikoitu)
Bomfunk Mc´s - Freestyler
The Rasmus - F-f-f-falling
Kemopetrol - Goodbye
Mobiles - Disko tänä yönä
Husky Rescue - City lights
Dannii Minogue - Put The Needle on It
Pmmp - Joku raja
Husky Rescue - Nightless Night
Annie - Songs Remind Me of You
Jenni Vartiainen - En haluu kuolla tänä yönä
Femme en Fourrure - Plump Bisquit
The Rasmus - Mysteria
Femme En Fourrure - Pretty Boy
Mariska ja pahasudet - Kukkurukuu
Iisa - Perjantai

Muu filmografia (valikoitu)
Satoja mainoselokuvia vuodesta 1998:
Yle - Your Story
Matkahuolto
Siwa - Kauppareissu
Top-Sport - Vapaa-ajan mestari
Tallink - Galaxy
RAY
Citymarket - 70's
Neste - Testinäyte
Atria - Hyvä hyvä

Taidevideoita:
Grind
24/7 shiva

Muotia:
Marimekko - Proto 2012
Caravan Diamond
KasinoA4 Magazine - New Porn

Ensimmäinen musiikkivideo-ohjaus
Pepe Deluxé - Clint Eastwood Rides Again

Vuodet alalla
1996 vuodesta...

Palkinnot/tunnustukset
Useita erikois- ja kunniamainintoja Oulun musiikkivideofestivaaleilla vuodesta 1998 mm.
Marlo - Dust, Fintelligens - Voittamaton, Femme En Fourrure - Plump Bisquit ja pääpalkinto Kemopetrol - Goodbye vuonna 2002
Useita Muuvi-palkintoja. mm. Pepe Deluxé - Pussycat Rock, The Rasmus - F-f-f-falling, PMMP - Joku raja.
Lukuisia Jyrki Awards -palkintoja
MTV Australia Viewers Choice, Delta Goodrem - Born to Try 2003
Lukuisia shortlistauksia ja palkintoja Mainoselokuva-kisoissa: Vuoden huiput, Voitto, Kuukauden parhaat sekunnit, New York festival, Montreaux, Cannes jne.

Taiteellinen motto
"Tunne."

Suomalainen musiikkivideo Tuukka Temosen silmin 2/2

kaikki.musiikista@yle.fi — Mon, 12 Aug 2013 07:01:00 +0000

Kuvakaappaus Apulannan musiikkivideosta Mitä kuuluu

15 vuotta sitten musiikkivideoita kannatti tehdä, urakehityksen vuoksi, mutta onko musiikkivideosta enää hyötyä nuorille ohjaajille? Itse en usko, että nuorelle tekijälle musiikkivideo on uraa eteenpäin vievä juttu. Ei siksi, etteivätkö työt ja tekijät olisi hyviä, vaan siksi, että musiikkivideon tekeminen ei nykyisin ole kovin ihmeellinen juttu. Oman aikakauteni tekijätähdet, kuten Pete Riski, Miikka Lommi, Finn Andersson ja Taku Kaskela hyötyivät merkittävästi musavideoiden ohjaamisesta. Heillä oli kunnianhimoa ja resursseja. Esimerkiksi tämä Takun video oli vuonna 2001 kallein kotimainen musiikkivideo (tai ainakin tarinat kertoivat niin).

Suburban Tribe - Frozen Ashes

Tuohon aikaan muu kuvallinen ilmaisu telkkarissa oli varsin köyhää. Musiikkivideoiden ansiosta nuoret tekijät pääsivät osoittamaan kykynsä myös mainoksissa, telkkarissa ja elokuvissa. Heillä oli tilaisuus luoda jotain uutta. Nykyiset nuoret ohjaajat tulevat siinä suhteessa hankalaan tilanteeseen, että heidän tulisi pystyä kehittämään ilmaisuaan persoonallisempaan suuntaan. Se on vaikeaa, koska uuden luominen tähän aikaan on lähes mahdotonta. En tiedä mikä se uusi juttu tulee olemaan, mutta jos on vahvoilla tarinan kerronnassa, niin silloin ei ainakaan voi mennä pahasti vikaan.

Tuo ohjaajanelikko on tietenkin ylivertainen, mutta paljon tuon ajan ilmeeseen vaikutti myös kuvaajat ja heistä ennen kaikkea Jean-Noel Mustonen.

Kyllä, tiedän, ennen oli kaikki paremmin. En halua kuulostaa kalkkikselta, mutta tuo porukka loi jotain uutta, koska aika oli oikea.

Kysymykseen ”teetkö vielä musavideoita?” liittyy paljon myös raha. Jyrkin loppumisen myötä loppuivat myös isot rahat musiikkivideoissa. Mainitsinkin tuon Sub-Urban Triben videon olleen kallein vuonna 2001. Silloin tuollaiseen videoon saatettiin investoida jopa 300 000 markkaa, joka vastaisi nykybudjeteissa lähes 100 000 euroa. Vaikka Robinia on katsottu yli 10 miljoonaa kertaa, niin tuon videon tekemiseen on tuskin laitettu 10 000 euroa enempää.

Robin - Frontside Ollie

Video ei ole levy-yhtiön mielestä enää järkevä investointi, koska sillä ei löydetä uutta yleisöä. Ja jos Robinin sympaattinen video olisi ollut laadukas niin kuin oli Isac Elliotin, niin olisiko se edes saanut samanlaista huomiota?

Isac Elliot - New Way Home

Frontside Ollie on todella hyvä biisi, mikä viittaa siihen, että videolla on nykyään hyvin vähän merkitystä. Toinen suosikkiesimerkkini on Petri Nygårdin Selvä päivä, joka ei varmasti ole kovin paljoa kustantanut ja nekin vähäiset kustannukset on maksanut joku sponsori.

Petri Nygård - Selvä päivä feat. Lord Est

Raha ei kuitenkaan tee hyvää videota. Rahalla saa laadukkaan toteutuksen, mutta ideat ovat ilmaisia. Kekseliäs ohjaaja ja bändi pystyvät tekemään vaikka juoksumatosta hyvän videon.

OK GO - Here It Goes Again

Vuosien saatossa tuo 5000-10 000 euron budjetti on muodostunut alan standardiksi, on kyse sitten PMMP:stä tai Jenni Vartiaisesta. Tuolla rahalla mageeta, aivan uudenlaista visuaalista ilmettä on hyvin vaikea toteuttaa. Tässä kohtaa tarkoitan lavastusta, meikkiä, puvustusta tai ammattimaista tuotantoryhmää.

Tekniikkakin on muuttunut. Tein ensimmäiset filmini Betacamilla. Ei sekään mikään halpa järjestelmä ollut, mutta täytti tuon ajan tekniset laatuvaatimukset. Sitten Suomeen rantautui ammattimainen värimäärittely: Ensiksi Frame Image -nimellä ja sitten fuusioiden jälkeen Generator-Postina. Vasta tuon teknisen edistysaskeleen jälkeen kotimainen video pystyi saavuttamaan muun maailman tasoa.

Nyt Canon on tehnyt kuvavallankumouksen sillä, että kuka tahansa saa hyvännäköistä kuvaa pikkurahalla. Tämä on näkynyt siinä, että jo kellaribändien ensimmäisten videoiden kuvan laatu näyttää debytti-ohjaajan jäljiltä lähes täydelliseltä. Tämä kehitys on vain ja ainoastaan plussaa - editointijärjestelmistä puhumattakaan, sillä iMovie taitaa tulla joka mäkin mukana ilmaiseksi. Mutta onneksi tekniikka on tekniikkaa ja jos silmä puuttuu, niin eipä laitteista juurikaan hyötyä ole.

Olen istunut useamman vuoden ajan nykyisen MES:in ja entisen ESEK:in av-jaoston jäsenenä. Jaosto jakaa tukea kotimaisten musiikkivideoiden tekemiseen. Vuosien saatossa jaettava tukiraha on pienentynyt ja hakijoiden määrä kasvanut. Tunnetut isot artistit ovat harvinaisia hakijoiden joukossa ja nuoret uudet yrittäjät sitäkin moninaisemmat. Hakuaikoja on neljä kertaa vuodessa ja jokaisessa kokouksessa on noin 45-65 uutta musiikkivideota. Hyvin useasti joudumme kysymään, miksi tämä musiikkivideo on edes tehty? Valtaosa musiikista ja videoista on yksinkertaisesti huonoja. Joko laadullisesti tai sisällöllisesti. Musiikkivideosta on tullut arkipäiväistä ja niiden hohto on hälventynyt. Videoita tarvitaan silti, sillä tarve artistin ja musiikin syventämiseen on olemassa. Kun musiikki, artisti / bändi ja video kohtaavat, olemme takaisin siinä, minkälaisena minä musiikkivideoon tutustuin, eli aika hienona taiteena.

Tuukka Temonen

Artikkelin 1. osan voi lukea täällä.