Retrolissun ysärit

Retrolissun hittilistat: Millennium

kaikki.musiikista@yle.fi — Mon, 23 Dec 2013 18:55:00 +0000

Retrolissu listaa ysärin musiikkivideot juuri niin kuin itse haluaa. Listoilla keikkuu vuosikymmenen ikimuistoisimmat hitit ja unohdetut klassikot. Katso Retrolissun Millennium-jaksoon listaamat musiikkivideot.

Just ennen maailmanloppua, siis ysärillä, sulatettiin samaan pakettiin keskiaika, tulevaisuus, keltit, delfiinit, alkuperäiskansat ja keijut, ja saatiin uusi hittituote nimeltä new age-ambient-neo-classical-etnofusion. Ennen sitä sanottiin progeksi.

Millennium (23.12.)

kaikki.musiikista@yle.fi — Fri, 20 Dec 2013 17:50:00 +0000

Kuva: Ilmari Fabritius

Retrolissun ysärit: Millennium Teema 23.12.2013 klo 21.

Oppi kaatoi ojaan

Millenniumina Amsterdamissa satoi vettä, poikaystävä kiukutteli ja drag queenit tappelivat lähibaarissa. Vaikka vuonna 2000 ei tuntunut oikein miltään, niin nyt katsottuna kaikki oli toisin. Eurojen tullessa heitimme viimeiset markat taskun pohjalta ikuiseen tuleen Pietarissa. Mustuivat, eivät palaneet. Aina oli kylmä ja aina hajosivat kengät. Korokepohjilla oli ihan mahdoton pysyä pystyssä. Useat kerrat ikuisen myöhästelijän kiireinen kipitys kohti yliopistoa katkesi kaatumiseen. Toisin kuin niinä lapsuuden kesinä, 1990-luvun lopussa oli aina talvi. Mitä sitten opin? Kaikenlaista hyvin käyttökelpoista.

Ennen Millenniumia opittua:
- Ripsiväriä ei voi koskaan olla liikaa.
- Kajaalia ei voi koskaan olla liikaa.
- Muovisia kenkiä ei voi koskaan olla liikaa, koska ne hajoavat heti.
- Puuteri ei voi koskaan olla liian valkoista.
- Kirpputoreilla on kaikki se mitä haluat ja enemmän. Don´t dream it, be it.
- Hennes & Mauritzin trikoo sopii kaikkialle.
- Rahaa on aina liian vähän, käytä se viisaasti: osta vain pikakahvia ja nuudeleita.
- Käy halvoissa paikoissa.
- Laita miehet maksamaan. Eikun hetkinen, ei niilläkään ollut rahaa ennen vuotta 2000. Toistetaan: käy halvoissa paikoissa.
- Jeesusteipillä voi korjata melkein mitä vaan käsilaukusta Dr Martenseihin.
- Jääkaapissa on hyvä olla appelsiinimehua, siitä tulee reipas olo.
- Ota opintolaina ja häivy. (Sen sai 1990-luvulla kokonaisena ja kerralla. Aika kauas pääsi.)

Millenniumin jälkeen opittua:
-Ripsiväriä ei voi koskaan olla liikaa.
- Puuteri voi olla liian valkoista. Jos et muista miksi, etsi käsiisi vanhat biletyskuvat.
- Osta kunnon kengät, niillä pysyy pystyssä.
- Hennattu tukka on kamala. Musta tukka pisamaisella ihmisellä on kamalampi. Poistata väri. Poistata vaikka osa tukasta rapisee kampaamon lattialle.
- Rahaa on aina liian vähän. Koko Suomi pyörii luottokorteilla.
- Appelsiinimehu on pahaa. Hanki joku ihana mehu ja vielä monta purkkia, jos haluat tuntea itsesi aamulla freesiksi.
- Trikoo kauhtuu, nyppyyntyy ja siihen tarttuvat kissankarvat. Voi olla, ettet kuitenkaan halua olla se tyyppi, joka menee joka paikkaan ihonmyötäisessä trikoomekossa.
- Anna se jeesuteippi takaisin kameramiehelle.
- Maksa opintolaina takaisin EUROISSA ja itke. Mene töihin ja jatka maksamista. Lopeta maksaminen. Ota eurot ja laita ne eläketilille (No et tietenkään laita, mutta sopi tähän loppuun.)

Maria Seppälä
Kirjoittaja on Retrolissun ysärit –sarjan käsikirjoittaja.

@Retrolissu, #retrolissu
facebook.com/retrolissu

Matti "Parasta ennen" Airaksisen viikon biisivalinta

Retrolissun hittilistat: Megajulkkixet

kaikki.musiikista@yle.fi — Mon, 16 Dec 2013 18:50:00 +0000

Retrolissu listaa ysärin musiikkivideot juuri niin kuin itse haluaa. Listoilla keikkuu vuosikymmenen ikimuistoisimmat hitit ja unohdetut klassikot. Katso Retrolissun Megajulkkixet-jaksoon listaamat musiikkivideot.

Valkaistut hampaat ovat ulkomaanjulkkiksen takuumerkki

Nää tyypit solahtivat maailman soittolistoille vuosituhannen taitteessa kuin kultahippuinen kuplajuoma kertakäyttöpikariin

Jostain syystä fanitus on ilmiönä sellainen, että isoimman kirkumisen kohteeksi joutuvat poikabändit

Megajulkkixet (16.12.)

kaikki.musiikista@yle.fi — Fri, 13 Dec 2013 16:50:00 +0000

Retrolissun ysärit: Megajulkkixet Teema 16.12.2013 klo 21.

Hello Now!

“Kyllä mä nyt mieluumin Seiskaa luen kun Aamulehteä. Just peruutin toisen ja jatkoin toista.”, tuhisee kämppiseni äiti kommuunimme keittiössä aamukahvilla. Rööki palaa, keskustelemme julkkiksista. On yhdeksänkymmentäluvun loppu ja julkkiskulttuuri on räjähtänyt käsiin. Me juorujen rakastajat riemuitsemme. Alibi kertoi taviksista, se ei puhutellut niin paljoa, vaikka jännitti tietysti. Seiska kertoo Hellon tai Now!:n tyyliin pienenpieniä välähdyksiä rumilla kuvilla ja loput tarinasta voi repiä kahvipöydässä ja tupakkahuoneessa kokoon itse.

Edinburgh 1996. Valtavassa brittiläisessä imperiumissa osataan rakentaa vain pieniä keittiöitä. Kapean huoneen päässä on ikkuna, sitten ikkunalauta, jossa on muovisia kapustoja, pieniä kippoja kuppoja täynnä ruokailuvälineitä, jotka kaatuilevat itsekseen valtavaan lavuaariin. Ja sitten siellä on se hämärä rautalangasta tehty syherö, jonka vuosien varrella olen nähnyt jokaisessa brittiläisessä keittiössä, jossa olen käynyt. Mikä ihme se oikein on? Oli mikä oli, mutta jos ei halua, että tukkaan tarttuu tuli ikivanhasta voileipägrillistä tai että varpaat jäätyvät 1600-luvun linoleumilla, ei tosiaan kannata hengata keittiössä kuin sen hetken kun on saanut pikakahvinsa keitettyä. Aamiainen syödään sängyssä ja samalla luetaan kädet paahtoleivän päälle sulaneesta voista rasvaisina ihanan irstaita brittiläisiä juorulehtiä. Osa murusista rapisee luontevasti kokolattiamatolle ja hautautuu sinne. Olen varma, että Edina Monsoon teki juuri samoin, ja Boy George ja George Michael ja Molokon Róisín Murphy. Nykyään Briteissä on muuten muotia Scandinavian design: kokolattiamatot ovat trenditietoisten ja varsinkin raharikkaittein kodeissa vaihtuneet jo aikaa sitten puulattioihin. Hey ya IKEA!

Todella Upeeta tapaa Pet Shop Boysin: luksushulluilua Lontoon malliin

Hellossa, Now!:ssa, Closerissa ja Heatissä on Ibizan ja Mykonoksen kultahiekkaisilla rannoilla otetuista paparazzi-kuvista suurennettu monta kertaa isompia versioita ja selluliitit on ympyröity. Siellä on kuvia julkkiksista menossa kauppaan pelkissä jumppahousuissa ja rumassa toppatakissa, niissä on kuvia, joissa kuninkaalliset sikailevat. Ja tietysti, tietysti, arvio siitä, kuka todella tappoi Dianan ja kuinka hovi vihasi häntä alusta asti. Brittihovista tulee minun voimaeläimeni.

Samoissa kiiltävissä latuskaisissa lehdissä on kuvia, joissa piikikkäät spesialistit riipivät joka ikisen viikon aikana kuvatun megajulkimon vaatteen, korkokengän, nutturasta irronneen hiuksen ja punottavat silmät. Hot or Not? Olen niin kuohuksissani onnesta tämän fasistisen kuonan keskellä, että päätän palata Britanniaan vielä monta kertaa. Ja minä palaan, kymmeniä, ellen satoja kertoja. Mikään mikään ei vedä vertoja brittilehdistölle, ei edes Hollywood. Mitä ilkeämpää, värikkäämpää ja graafisempaa, sen parempaa!

Rikkaidein kartanoita ja muuta degeneroitunutta

Seiska ei sitten kuitenkaan saanut minussa aikaan samanlaista kihelmöivää tunnetta. Sellaista oikeaa “on ihanaa olla ilkeä” –huudahdusta. Täällä jäätiin aina puolitiehen, ja kamalia tavisjuttuja vammautuneista lapsista ja yksinasuvista nälkää näkevistä vanhuksista oli taitettu arvaamatta supermegatrash -juttujen väliin. Oikeasti jonkun hyvän avioero-ulosotto-pettämisskandaalin jälkeen ei voi toimia noin! Välillä ilmestyi OHO! Siinä oli jo ripaus sitä jotain. Mutta siinäkään ei kunnolla naureskeltu muotimokille tai pikkuhousujen vilahtamiselle tai sille, että huippunäyttelijä jää kiinni prostituoidun kanssa vessasta. Hienoja hetkiä, hienoja hetkiä olivat nuo edellämainitut. Olennaisena erona tietysti, että meillä ei ole hovia. Dianan kuolemakin meni jotenkin Suomen roskalehdistöltä kamalan sopuisasti. Samoin se, kun amerikkalainen miljonääri imi Fergien varpaita lomaparatiisissa.

Sydämeni jäi sinne yhdeksänkymmentäluvun tuulisiin taloihin ja jatkuvaan sateeseen. Tescon makeaan siideriin, jota sai kolmella punnalla kolme litraa, lehtikioskeihin, joiden katoksen alla saattoi pitää sadetta hetken, aamuteehen, jossa olisi voinut samantien olla voita, niin rasvaista se oli ja pubin hämärään, jossa tilattiin pieniä Stella-tuoppeja ja syötiin ranskalaisia tummalla etikalla. Oh, England, my Lionheart, lauloi sen Kate Bush.

Maria Seppälä
Kirjoittaja on Retrolissun ysärit –sarjan käsikirjoittaja

@Retrolissu, #retrolissu
facebook.com/retrolissu

Matti "Parasta ennen" Airaksisen viikon biisivalinta

Retrolissun hittilistat: Ahistaa

kaikki.musiikista@yle.fi — Mon, 09 Dec 2013 18:55:00 +0000

Retrolissu listaa ysärin musiikkivideot juuri niin kuin itse haluaa. Listoilla keikkuu vuosikymmenen ikimuistoisimmat hitit ja unohdetut klassikot. Katso Retrolissun Ahistaa-jaksoon listaamat musiikkivideot.

Eniten ysärillä ahisti kaikki. Grunge. Yksinäisyys. Puberteetti. Maailma.

Mustavalkoinen estetiikka auttoi etäännyttämään kerrontaa niissä jutuissa, jotka halusi tuoda vastaiskun viihdyttäville tanssivideoille.

90s horror! Ysärin kauhuvillitys levisi myös musavideoihin aikamoisella rytinällä.

Näillä haihtuu ysäriahistus pois, jalka alkaa vispata ja hymy nousee suupieleen.

Ahistaa (9.12.)

kaikki.musiikista@yle.fi — Fri, 06 Dec 2013 17:45:00 +0000

Retrolissun ysärit: Ahistaa Teema 9.12.2013 klo 21.

Grunge-fanin ruumiinavaus

Maailmani avartui Retrolissua tehdessä: kaikkien muiden elämä ja sisäelimet eivät menneetkään nurin, kun Kurt Cobain kuoli.

Muistan oksentaneeni ja kouristelleeni kuullessani, että Kurt oli ampunut itseään suuhun ja räjäyttäny samalla aivonsa Seattlen talonsa seinälle. Hyi hitto. Itsemurhien kärkimaassa tämän ei tietysti pitänyt olla mikään uutinen. Että joku päättää ampua itsensä metsästyshaulikolla. Mutta se joku oli Kurt Cobain. Ja hän oli minun maailmassani fiksuin elävä muusikko, kirjoittaja ja taiteilija, siinä perässään heti The Curen Robert Smith.

On olemassa ysäri ennen ja jälkeen Kurt Cobainin kuoleman

En näyttänyt grungefanilta, tai sellaiselta, kuin amerikkalaiset grungefanit näyttivät. Hehän pukeutuivat kaikki jotenkin samoin kuin koko Nirvana. Minä tupeerasin vimmalla tukkaa, värjäsin sen välillä pinkiksi, välillä vihreäksi (en koskaan saanut sitä metsänväriä, jota tavoittelin, vaan aina jotain liikennevalon vihreää), revin sukkahousuihin isoja reikiä, käytin mustaa huulipunaa, kuljin isän villapaidassa, mutta minipituisessa nahkahameessa. Unohtumaton on pikkukaupungin grillijonossa (kasvishampurilainen, eli sämpylän välissä pelkkä kananmuna ja mausteet) kuultu juopon toteamus: kaunis tyttö, mutta huulet pilas kaiken. Nuolaisin nopeasti hampaisin tarttuneen hiilenvärin, mutta pidin pintani, pakkasesta huolimatta.

Sitten saapui katkera kevättalvi 1994. Kurt Cobain ja Courtney Love joivat shampanjaa Roomassa ja Kurt vajosi koomaan. Kurt, koomassa Roomassa. Huudatin Bleachia. Siinä oli mustavalkoiset kannet.

Ennen internetiä tieto kulki tuskastuttavan hitaasti. Suosikki ilmestyi aivan liian harvoin ja koko ajan ei voinut ostaa Selectejä ja Seventeenejä kirjakaupan tilille. Niinpä Music Televisionista tuli pulssi, jonka tahtiin elin ja hengitin.

8. huhtikuuta helikopterin ääni leikkaa kuvaruudun ja ilmakuva värisee. Tuhannet Nirvana-fanit istuvat maassa Cobainin talon ulkopuolella ja ovat hysteerisiä, ehkä jopa shokissa. Kaiuttimista kuuluu Courtneyn ontto ääni, joka paasaa: “Älköön kukaan teistä uskoko tätä typerää juttua, tätä typerää viestiä 'It´s better to burn out than fade away.'” Itsemurhaviestiksi väitetyssä kirjeessään Kurt siteeraa Neil Youngin biisiä.

Jotkut säälittävimmistä faneista menivät perässä. Kohta tämän jälkeen Kurtin itsemurhasta kirjoitettiin Ilta-Sanomissakin. Leikkelin jokaisen iltapäivälehden jutun talteen. Kuulostan ihan mummoltani tai mummoni mummolta. Mutta niin se oli. Ihminen tarvitsee todistusaineistoa.

Olinko oikeasti surullinen vai jonkun massahysterian vallassa? Vaikea tietää. River Phoenixin kuolemaakin surin koko loppuvuoden 1993. Katsoin My Own Private Idahoa ja kirjoitin jotain sydän karrella. Mutta olin kyllä näissä ysärisysteemeissäni yksin, kaverit kuuntelivat Spin Doctorsia ja Soul Asylumia. Paitsi Anna! Matkalla Etelä-Saksaan ostettiin Annan kanssa Mädchen-lehti, koska siinä oli villapaita-Kurt -juliste. Se hajosi palasiksi jo ennen Suomea, saksalaiset metsät tiedättehän, kirsikkapuuta ja pajukkoa. Ei taivu paperiksi. Mädchenissä oli myös raisu ote seksiin. Jotain 16-vuotiasta Sabinaa haastateltiin koulun pihalla ja kysyttiin, millaista on paras seksi? Ein Quickie in Die dunklen Ecken, halusi Sabina kertoa Mädchenin lukijoille. Kyllä hävetti.

Maria Seppälä
Kirjoittaja on Retrolissun ysärit -sarjan käsikirjoittaja

@Retrolissu, #retrolissu
facebook.com/retrolissu

Matti "Parasta ennen" Airaksisen viikon biisivalinta

Retrolissun hittilistat: Bittiavaruuden tähtikaaret

kaikki.musiikista@yle.fi — Mon, 02 Dec 2013 18:55:00 +0000

Retrolissu listaa ysärin musiikkivideot juuri niin kuin itse haluaa. Listoilla keikkuu vuosikymmenen ikimuistoisimmat hitit ja unohdetut klassikot. Katso Retrolissun Bittiavaruuden tähtikaaret -jaksoon listaamat musiikkivideot.

3D ja muu tietokoneanimaatio tuli ysärillä jäädäkseen, mutta vielä tehtiin perinteisiäkin animaatioita.

MTV Video Music Awards palkitsi vuosittain parhaat videot rapakon takana. Vuosijärjestyksessä Sineadista (1990) Eminemiin (2000).

Bittiavaruuden tähtikaaret (2.12.)

kaikki.musiikista@yle.fi — Fri, 29 Nov 2013 11:00:00 +0000

Retrolissun ysärit: Bittiavaruuden tähtikaaret Teema 2.12.2013 klo 21.

Ysäriteini tunnustaa: Olimme väärässä, ex-nörtit!

Seiskaluokan jälkeen piti päättää valinnaiset aineet. Kotitalous, tietenkin, ja saksa. Ja sitten vielä ATK, koska sitä tarvitsi tulevaisuuden työelämässä ihan varmasti. Kukaan ei tiennyt mihin, mutta kerrankin aikuiset olivat oikeassa.

Osa tytöistä valitsi valinnaiseksi aineeksi konekirjoituksen. Sitäkin tarvittiin tulevaisuudessa, mutta itse arvostin enemmän MS-dosin alkeita. Pelaaminen onnistui paljon helpommin, kun osasi komennon cc open ja olisi vain bonusta, jos sillä olisi jotain tekemistä tulevaisuuden työelämän kanssa. ATK-tunnin pojat olivat pääsääntöisesti hielle haisevia rillipäitä, joten kerrankin oli edes teoreettinen mahdollisuus oppia jotain.

3D ja muu tietokoneanimaatio tuli ysärillä jäädäkseen, mutta vielä tehtiin perinteisiäkin animaatioita

Öykkärit olivat hakanneet hinteliä ja fiksuja poikia luultavasti koko koululaitoksen historian ajan. Ysärillä nörtit linnoittautuivat huoneisiinsa ja katosivat näin siis kentältä. Hetken aikaa leikittiin, että heitä ei ollut olemassa.

Ysärillä tuli muotiin myös ihan uudenlainen miehen malli: tunteistaan uikuttava grunge-mies, joka oli aina rikki ja syvästi haavoilla ties mistä kohtaa. Ensimmäiset vuodet menivät raikkaasta tuulahduksesta nauttiessa, vaikka vuosien kuluessa sitä olisikin toivonut, että poikien sielu ei vuotaisi verta aina ihan niin paljon. Muuttuneen mieskuvan hyväksymistä helpotti kyllä kummasti Ewan McGregor nollakoon farkuissa.

Myös internetin, paljon puhutun tiedon valtatien, mahdollisuudet raottuivat minulle uuden sallivamman mieskuvan kautta. Vuosi oli luultavasti -96, kun Savonlinnan taidelukion siivouskopin kokoisesta tietokoneluokasta kuului riemunkiljahduksia. Luokkakaverini Tuomas oli löytänyt Altavistalla seuraamansa muotitalon upouudet nettisivut.

Poikien huoneissa Amigojen lämmössä kypsyi ysärin aikana pulla, jota kukaan ei osannut kuvitella. Uudelle vuosituhannelle tullessa nörttipojat olivat vallanneet yliopistot, Nokian ja netin. He tekivät valtavasti töitä ymmärtääkseen tietotekniikan sielun ja mahdollisuudet ja tulivat siinä sivussa nostaneeksi Suomen jaloilleen.

Ysärin teinitytölle jää kuitenkin arvoitukseksi, kuinka valtavasti vaati töitä se, että ATK-tuntien huururilliset nörtit nousivat myös tyttöjen suosioon. Minullekin oli jo lapsena luettu Rumaa ankanpoikasta, mutta en millään olisi voinut soveltaa sitä vuonna -92 ATK-luokassa istuneisiin college-paitaisiin tyyppeihin. Ajankululla on säälimätön piirre paljastaa menneisyyden virheet. Syvä kollektiivinen pahoittelu, ex-nörtit!

Kaisa Alenius
Kirjoittaja on Retrolissun ysärit -sarjan käsikirjoittaja

@Retrolissu, #retrolissu
facebook.com/retrolissu

Matti "Parasta ennen" Airaksisen viikon biisivalinta

Retrolissun hittilistat: Ollaan sekaisin

kaikki.musiikista@yle.fi — Mon, 25 Nov 2013 10:13:11 +0000

Retrolissu listaa ysärin musiikkivideot juuri niin kuin itse haluaa. Listoilla keikkuu vuosikymmenen ikimuistoisimmat hitit ja unohdetut klassikot. Katso Retrolissun Ollaan sekaisin -jaksoon listaamat musiikkivideot tästä.

Ollaan sekaisin ja enemmän sekaisin kuin voittajat raveissa.

Ysärillä nautintoaineitten viihdekäyttö räjähti käsistä. Trainspotting näytti tietä kemialliseen hulinaan.

Ollaan sekaisin (25.11.)

kaikki.musiikista@yle.fi — Fri, 22 Nov 2013 16:00:00 +0000

Retrolissun ysärit: Ollaan sekaisin Teema 18.11.2013 klo 21.

Tanssi itses transsiin

1990-luvun suurin bilenimi, tanssiartisti Dr. Alban ei kuulunut suosikkeihini, mutta kun ystäväni törmäsi Albaniin ruotsalaisella bensa-asemalla, jossa A oli tankkaamassa Porscheaan, niin kiinnostuin. Tiedättehän nuo perheitten kesälomamatkat, joissa pysähdytään matkalla Norjaan jossain Pohjois-Ruotsissa ja ihmetellään jäätelöitä ja kirotaan pahaa ruotsalaista kahvia ja yritetään ymmärtää mitä lööpeissä lukee.

Kyllä, Dr. Albanilla oli Porsche! Omilla hikirahoilla hankittu. Nigerialainen, joka etenee hammaslääkäriksi Ruotsissa ja vielä tanssihittilistojen kärkeen koko vuosikymmeneksi, oli silmissämme Pohjoismaiden onnistunein projekti.

Siirtolaisuus on toki muutenkin kietoutunut tanssimusaan. Leila K (leilaa keih!) edustaa kotouttamispolitiikan epäonnista puolta: tanssiartistin pohjoisafrikkalainen isä, joka ei koskaan sopeutunut kansankotiin heitti tyttärensä 15-vuotiaana kadulle ja siitä asti heroiini vei, väkivalta oli jokapäiväistä ja asunnottomuus ajoi nuoren naisen alkoholismiin ja totaaliseen epätoivoon.

Leila K ei olisi koskaan voinut laulaa niin kuin Dr. Alban: No hash hash, no amphetamine, ecstasy will mess YOUR life, koska huumeet säilyttivät hänet hengissä, ne olivat osa vaihtokauppaa matkalla kuuluisuuteen ja valkoisen keskiluokan diskoihin. Leila K on elämäkerturin mukaan surullinen esimerkki ihmisestä, joka putoaa kaikkien turvaverkkojen läpi. Mutta silti unohtumattomina säilyvät Electric ja Open Sesame!

Pandora ruotsinsuomalaisena Annelina solahti jotenkin mukaan eurodancen ikuiseen pyörään. Vailla vaivoja tai alemmuuskomplekseja. Ehkä blondius auttoi. Suositumpaa Ruotsi-artistia ei Suomessa oltu tunnettu sitten Abban.

Briteissä bailuhuumeet olivat aivan tavallisen klubikansan karkkia. Jopa Sting, aikuisrockin mahtipontisin ja ennalta arvattavin nimi, ylisti ecstasya ja sen tuomaa rakkaudentunnetta.

Kesätyörahoilla ostettua Cool Britannian raamattua, Q-magazinea, lukiessa tunsi itsensä niin pieneksi ja maailman niin isoksi ja arvaamattomaksi, ettei mikään koskaan palannut ennalleen. Ja sitten tuli Trainspotting! Cool Britannian ja Lontoon Camdenin jälkeen Edinburgh oli kolkko, pubit 1300-luvulta ja council estate asumisen alinta muotoa. En ehkä ikinä tule unohtamaan katossa konttaavaa vauvaa, jonka pää pyörii kuin pöllöllä ja joka lopulta kohtaa kätkytkuoleman.

Teki mieli pysyä pois todellisten ongelmakäyttäjien tieltä ja juoda kaljaa. Ja siksi koko klubiskene meni ohi, istuttiin repaleisissa verkkosukissa Eka-marketin kulmalla ja kuunneltiin autoradiosta Curea. Ei ollut jorausmusaa se.

Dr. Alban unohtui viime vuosikymmenelle, eikä juuri soi enää missään. Sen sijaan Alban on aktiivinen Twitterissä. Ja arvatkaa mistä hän twiittaa: Nigerian vaaleista. Koska olen viettänyt viime vuosien aikana useita kuukausia Länsi-Afrikassa ja koska olen kohta taas matkalla kohti Liberian polttavaa kuumuutta, niin täytyy sanoa, että alueen politiikka kiinnostaa.

Hello Africa, tell me how you doin´?

Maria Seppälä
Kirjoittaja on Retrolissun ysärit -sarjan käsikirjoittaja

Matti "Parasta ennen" Airaksisen viikon biisivalinta

Retrolissun hittilistat: Kiitos 1990-1999

kaikki.musiikista@yle.fi — Mon, 18 Nov 2013 19:28:00 +0000

Retrolissu listaa ysärin musiikkivideot juuri niin kuin itse haluaa. Listoilla keikkuu vuosikymmenen ikimuistoisimmat hitit ja unohdetut klassikot. Katso Retrolissun Kiitos 19909-1999 -jaksoon listaamat musiikkivideot tästä.

Jaxuhalit ja pai pai paijaukset, kyllä se päivä paistaa vielä piikkilankakasaankin.

Suomen pimumusiikin vienti alkoi Kata Kärkkäisestä vuonna 1989, ja jatkoi pitkälle 2000-luvun puolelle, mutta kyllä se ysärille oli ihan sydämen asia. Laulaja-lauluntekijä-manageri Cris Owen oli monen rakettimaisen urakiidon sytyttäjänä.

Maissa maitten tavalla.

Kyllä Suomi pärjää. Suomi on hyvä. Suomi.

1980-luvun rokkikarjut kypsyivät ehtaan ikisuosioon 90-luvulla. Kuka on sinun suosikkisi Mr. Farkku-Suomi-kisassa?

Kiitos 1990-1999 (18.11.)

kaikki.musiikista@yle.fi — Fri, 15 Nov 2013 17:00:00 +0000

Retrolissun ysärit: Kiitos 1990-1999 Teema 18.11.2013 klo 21.

Vain raukka-maukka on rasisti

Jokaisella paikkakunnalla oli ysärillä oma Huviniemensä: tanssilavan, keikkapaikan ja limudiskon yhdistelmä. Jos pojat lähtivät mukaan Huviniemeen, ilta oli suunniteltava hyvin. Kuinka päästäisiin porttien sisäpuolelle niin, että poikia ei hakattaisi? Turvassa ei ollut poistuessakaan, vaikka osa testosteronimöykyistä olikin jo puskissa sammuneena tai lemmentöissä.

Punkaharjulla väkivallan uhka liittyi pukeutumiseen ja kuntarajoihin. Pienten kirkonkylien pojat tappelivat keskenään. Savonlinnassa juntit hakkasivat hiphoppareita ja punkkareita, jotka olivat tietenkin vähemmistössä.

Joensuussa pojat eivät olleet vain poikia. He olivat myös skinheadeja, jotka hakkasivat vuosia kaupunkiin vasta sijoitettuja somaleja. 120 kilomterin päässä Punkaharjulla tiesimme, että Joensuun poliisi ei tehnyt oman kylän uusnatseille mitään. Urbaanilegenda kertoi, kuinka Antifan marssilla pohjoiskarjalaiset mummot heittelivät ikkunoista kananmunia marssijoiden niskaan. Ysäri-Suomi oli maa, jossa Hausmyllyn Se musta mies oli listaykkösenä. Muukalaisviha tiivistyi pelkoon, että harvat pakolaiset veisivät kaikki naiset.

Kun muutin ysärin lopussa Joensuuhun, skiniongelmaan oli jo tartuttu. Skineillä oli porttikielto kaupungin keskustaan, eikä heitä otettu useimpien ravintoloiden asiakkaiksi. Humanistisen tiedekunnan käytävillä levisi kuitenkin toinen pelko: vaihto-opiskelijoita ja myöhemmin muitakin opiskelijoita pamputettiin öisin sairaalakuntoon rappukäytävissä. Kuljetin mukana laitonta pippurisumutetta ja pojat osoittivat solidaarisuutta lähtemällä saatille.

Eräänä yönä Kerubista tullessani sain perääni yhden kaupungin sekopäistä. Pippurisumutteet eivät paljon auttaneet, kun juoksin puukkoa karkuun linja-autoasemalla. Pelastuksekseni koitui linja-auto, jolla pakenin.

Vuosia myöhemmin tapasin miehen päiväsaikaan pankkiautomaatilla. Pikkumainen kun olen, ajattelin että onneksi pääsen pois siitäkin tuppukylästä. Puukkomies olisi sen sijaan ikuisesti jumissa pienessä kaupungissaan, josta pääsisi lomalle korkeintaan vankilaan.

Kaisa Alenius
Kirjoittaja on Retrolissun ysärit -sarjan käsikirjoittaja.

Matti "Parasta ennen" Airaksisen viikon biisivalinta

Retrolissun hittilistat: Kaikki nuoret tyypit

kaikki.musiikista@yle.fi — Mon, 11 Nov 2013 19:15:00 +0000

Retrolissu listaa ysärin musiikkivideot juuri niin kuin itse haluaa. Listoilla keikkuu vuosikymmenen ikimuistoisimmat hitit ja unohdetut klassikot. Katso Retrolissun Kaikki nuoret tyypit -jaksoon listaamat musiikkivideot.

Pikku-Britneyn kehityskaaresta näkee, miten suosio ja kankaan määrä korreloi keskenään.

Kiitos Seppo Hovi, kiitos laulavat kakarat, viihdearvo sata.

Mitä gimmat edellä, sitä kundit perässä. Ja kundien perässä keskenkasvuiset fanilaumat.

Ylipitkästä luokkaretkestä tuli yksi 9särin isoimmista ilmiöistä. Kiitos Ultra Bra 1994-2001!

Kädet tanssiparin takataskuihin ja kieli tutkimusretkelle: slovariaika.

Kaikki nuoret tyypit (11.11.)

kaikki.musiikista@yle.fi — Fri, 08 Nov 2013 16:50:00 +0000

Retrolissun ysärit: Kaikki nuoret tyypit Teema 11.11.2013 klo 21.

Jäähyväiset Leviksille

Ryöstöretki siskoni vaatekaapille oli ratkaiseva. Muutuin päivässä pullerosta rillipäästä mielenkiintoiseksi vain, koska satuin lainaamaan sisareni Leviksiä. Se oli ehdottomasti kiellettyä, mutta vuosien aikana tein vaatteiden salalainaamisesta taiteenlajin.

Hennes & Mauritzin oli tarkotus avata liike Suomeen jo 1990-luvun alussa, mutta lama kaatoi hankkeen. Siksi Suomen kouluissa valtaa piti farkkukansa. Farkut olivat leveitä, sinisiä ja kallisarvoisia. Niistä ei voinut kasvaa ulos, koska jatkopaloilla ja kiiloilla niihin ommeltiin tarvittaessa lisäsenttejä. Farkkuja modifioitiin myös muuten; muistan yhdetkin siskoltani saamani farkut, jotka muuttuivat mustista keltaisiksi ja sitten punaisiksi. Pidin niitä koko yläasteen.

Leviksen 501:set määrittivät paitsi sosiaalisen luokan myös kauneusihanteen. Istuvat farkut olivat kauneuden mitta ja oltiin siis vielä vankasti pyllykulttuurissa. Voi ajatella, että pyllyjen ihannointi on eurooppalaista, vähän sivistyneempää kulttuuria. Rintakeskeinen naisihanne taas on amerikkalaista helppoa ja ahmittavaa oraalikulttuuria. Punkaharju, kansallismaiseman ja vielä hyvinvoivan taidekeskuksen kunta, kuului ehdottomasti ysärin alkupuolella eurooppalaiseen pyllykulttuuriin.

Mä rakastin sun Leviksii (ennen kuin ne repes).

Farkkujen ylivalta oli mahdollinen, sillä nuortenvaatteita myytiin koko maassa vain muutamassa liikeessä. Tukholmaan suuntautuvilla risteilyillä ei haalittu viinaa vaan vaatteita. 70-luku oli muodissa ainoastaan siksi, että vinteiltä ja varastoista löysi äidin vanhoja vaatteita ja joihinkin niistä saattoi mahtua. Isän vaatteet kävivät sellaisinaan meille, jotka kuuntelimme grungea. Ja kirpputorit, onneksi oli kirpputorit! Ysärinuorten oletettiin hyppäävän suoraan lapsuuden Turtles-verkkareista Sokoksen jakkupukuun, mutta olimme ovelampia.

Erikoisuudentavoittelijat pukeutuivat muihin kuin sinisiin farkkuihin. Tytöistä rohkeimmat käyttivät lyhyitä mekkoja ja uskovaiset pitkää hametta. Muistan kaikissa väreissä kevätauringossa kirkuvat raidalliset trumpettihousut, jotka ystäväni ostivat Take Thatin keikkamatkalta Helsingistä. Jotkut pojat hiipivät mustissa strech-farkuissa, joita oli myyty Seppälässä 80-luvulla. He kuuntelivat yhä Megadethia. Valtakunnan yhteinen naurunaihe taas oli hiphopparit, jotka olivat löytäneet ylisuuret housunsa ties mistä, eli Syndicatesta. Muistan kutkuttavan kummalliset siniset PVC-housut, mutta mistä niitä sai, en tiedä.

Nämä olivat harvinaisuuksia ja useimmiten näki kuitenkin Honda Monkeyn päälle pingottuvia sinisiä farkkuja ja pakokaasun kanssa kilpaa lepattavia nappiverkkareita.

Muistan myös hämmennyksen vuoden -98 alkupuolella, kun löysin kaupan hyllyiltä muutamassa kuukaudessa kolmet housut: mustat sammarit, ruskeat strech-farkut ja MicMacin reisitaskut. Neljännet löytyivät sisareni vaatekaapista ja niiden lapussa luki H&M. Suomi oli toennut lamasta, ja ruotsalaiset vaateketjut olivat valloittaneet maan. Ensimmäistä kertaa Suomen historiassa nuoret saivat valita suoraan alennusrekeistä minkälaiset housut tahansa.

Kaisa Alenius
Kirjoittaja on Retrolissun ysärit -sarjan käsikirjoittaja

Matti "Parasta ennen" Airaksisen viikon videovalinta

Retrolissun hittilistat: Napa

kaikki.musiikista@yle.fi — Mon, 04 Nov 2013 08:47:25 +0000

Retrolissu listaa ysärin musiikkivideot juuri niin kuin itse haluaa. Listoilla keikkuu vuosikymmenen ikimuistoisimmat hitit ja unohdetut klassikot. Katso Retrolissun Napa-jaksoon listaamat musiikkivideot tästä.

Haluatko nähdä nätin napani? Panin tähän napanuoran paikalle tälläsen helyn.

Maailmaa on kohdeltu niin väärin, niin väärin, ja syyllinen on pre-ysäri-ihminen.

Alastomuutta ja arveluttavia tilanteita 1990-luvun malliin.

Napa (4.11.)

kaikki.musiikista@yle.fi — Wed, 30 Oct 2013 17:48:03 +0000

Retrolissun ysärit: Napa Teema 4.11.2013 klo 21.

Naparengas paukkuu pakkasella

1990-luvun Kuopiossa mentiin samalla tavalla napa paljaana kuin Brasilian bikinirannoilla. Pohjoiset leveysasteet eivät pidätelleet teinejä, jotka halusivat olla erilaisia. Olin oppinut palelemaan mustissa stretseissä ja tukka tupeerattuna niin, että pipo oli täysin mahdoton edes ajatuksena. Tämä tapahtui vuonna 1995. Opiskelin vuoden verran kansanopistolla Pohjois-Savon metsässä. Minut oli puoliksi pakotettu, puoliksi maaniteltu sinne, että tekisin jotain järkevää, etten vai viheltelisi ja kuuntelisi rokkia ystävieni kanssa, jotka olivat vielä lukiossa. Kansanopistot ovat noita sivistyslaitoksia, jossa saa hyvää ruokaa kolme kertaa päivässä, saa kehittää kuvia tuntikausia pimiössä ja välillä voi tehdä videopajalla leffoja.

Yhteiskunnan rahoilla samoihin paikkoihin laitetaan myös ne, jotka eivät millään osaa ulos peruskoulusta. Me 19-vuotiaat, jotka olimme päättäneet ryhtyä taiteilijoiksi ja toimittajiksi, ja jotka pidimme mykkäelokuvailtoja asuntolan keittiössä, emme juuri arvostaneet tuota räkivää, fritsuilla koristettua porukkaa, joka kamppaili yläasteen biologian kokeitten kanssa. Vavisuttava kulttuurien törmäys pohjoissuomalaisessa mittakaavassa.

Pari erittäin promiskyyriä mimmiä kuului noihin peruskoulun tuplaajiin. Ninnu ja Maija ja pari muuta. Niitä väsytti aina, vaatteet olivat revenneet juopporeissuilla ja vanhan meikin päälle laitettiin lisää. Niin muuten minäkin laitoin, mutta tämä tapahtui paljon myöhemmin, vuonna 1999 Roskildessa. Syynä oli tietysti, että rockfestareilla ei tullut kuin kylmää vettä suihkusta, kuuma vesi maksoi erikseen ja oli paljon siistimpää juoda sillä rahalla kookosdrinkkejä mutaan rakennetussa rantabaarissa keskellä tanskalaista peltoa.

Sitten iski lävistysbuumi ja se iski lujaa. Ninnukin hankki naparenkaan. Ninnu oli laiha kuin paju, kapea varsi taittui naparenkaan ylle, kun Ninnu kaivoi jotain painavasta alien-repustaan ja sytytti röökin. (Joo, tupakkalaki oli juuri astunut voimaan, eikä kukaan oikein valvonut ostiko tupakkaa 16-vuotiaana, kun kerran aina ennenkin oli saanut tehdä niin). Tuli talvi. Kuopion korkeudelle tulee kipakka pakkanen, paljon lunta, eikä talvi anna periksi kuin vasta joskus maaliskuun tienoilla. Ninnulla oli ongelma, kukaan ei nähnyt naparengasta talvivaatteitten alta. Miten olla cool 26 miinusasteessa?

Ninnu keksi oman lookin. Pörröisen tekoturkin alle pitkä villatakki, paksu kaulaliina kaulaan ja sitten Hello Boys- napapaita. Siis niin, että napa tuijotti jokaista vastaantulijaa. Paljas alavatsa ja lantiofarkut keinuivat teinivarressa.

1990-luvulla osa otti sitten kaikki vaatteet pois. Ei paleltanut.

Kun opintotuki tuli, meillä oli rahaa mennä uuteen ketjukahvilaan syömään uskomattoman värisiä donitseja (oikeasti, mitä niihin kuorrutuksiin käytettiin 1990-luvulla?) ja näin ikkunasta, kun Ninnu puski takki auki eteenpäin lumituiskussa. Kauempaakin näki, että navanseutu oli pahasti tulehtunut. Ninnu ei moikannut meitä. Pienen renkaan ympärillä oli alkanut muodostua sinipunainen alue, jonka reunoilla iho taas vaaleni suurin piirtein terveen väriseksi. Minullakin oli nenärengas, mutta hoidin sitä hysteerisesti kuin orkideaharrastaja kasvejaan. Tosin niistäminen oli kyllä vaikeaa, pakko myöntää näin jälkikäteen.

Lopulta joku opettaja pakotti Ninnun lääkäriin. Tuomio oli tyly: navassa oli sekä vakava tulehdus että useita paleltumia ja koru olisi poistettava heti. Siis miten kalliiksi voi halvalta näyttäminen tulla, sanoi jo Dolly Parton. Ninnun oli laitettava paita päälle. Mikä pettymys. Mutta koska luonnonkutsu on suurempi kuin yhdenkään asiantuntijan lausunto, oli Ninnu kohta taas takapenkillä riekkumassa uudessa naparenkaassaan. Ja sitten tulikin jo kevät.

Maria Seppälä
Kirjoittaja on Retrolissun ysärit -sarjan käsikirjoittaja

Matti "Parasta ennen" Airaksisen viikon videovalinta

Retrolissun hittilistat: Aktivistit

kaikki.musiikista@yle.fi — Mon, 28 Oct 2013 19:30:00 +0000

Retrolissu listaa ysärin musiikkivideot juuri niin kuin itse haluaa. Listoilla keikkuu vuosikymmenen ikimuistoisimmat hitit ja unohdetut klassikot. Katso Retrolissun Aktivistit-jaksoon listaamat musiikkivideot tästä.

Ysäri toi kantaaottavat biisit ja uuspunkin talonvaltaajien c-kasetille.

Ysärillä jäi paljon varastotilaa tyhjäksi. Eikun bailut pystyyn.

Street party music 90s. Globalisaatio on paha joo, mutta lähiluomumusa ei vaan istu bailaamiseen.

Fake fur! Tekoturkkien värikirjo veti ysäri-ihmisenkin välillä sanattomaksi.

Kasarilla heviliekit syttyivät, ja sitten ne paloivatkin koko ysärin.

Aktivistit (28.10.)

kaikki.musiikista@yle.fi — Thu, 24 Oct 2013 10:09:30 +0000

Retrolissun ysärit: Aktivistit Teema 28.10.2013 klo 21.

360 kilometriä Bodyshopiin

Kolme tyttöä kävelee kulmikkaasti peräkanaa. Matkimme Genesiksen I Can't Dance -videota, ja olemme menossa kemppariin ostamaan maskeeraustarvikkeita. On vuosi 1992 ja olemme kuudesluokkalaisia.

Kempparissa kysymme myyjältä, jolla on aivan liian tummaa meikkivoidetta, onko heillä eläimillä testaamattomia meikkejä. Tarvitsemme niitä salapoliisikerhon käyttöön, mutta koska tehtävä on salainen, emme puhu siitä mitään. Lähimpään Body Shopiin on 360 kilometriä, eikä kukaan pääse sinne lähiaikoina.

Muutama vuosi myöhemmin kuuntelimme uuspunkbändejä ja käytimme Body Shopin kirsikantuoksuista huulirasvaa. Green Day ja Offspring julkaisivat läpimurtolevynsä ja Apulanta esiintyi yläasteen diskossa. Luokkahuoneessa Klamydian Vesku Jokinen lauloi: "Hei Kemppainen, ime munaa", mikä sopi hyvin, sillä ruotsinopettaja oli samanniminen. Olimme tyhmiä ja epäkypsiä, mikä oli vain hyvä, sillä aikuiset olivat saaneet pahaa jälkeä aikaan.

Ruskeaksi itsensä meikannut kempparin myyjä oli vakuuttanut meille vuonna 1992, että kaikkien meikkien ainesosilla on joskus tehty eläinkokeita. Olimme kuitenkin ehdottomia. Tämä oli tyypillistä ysärinuorille: haluttiin meikkejä mutta ei eläinkokeita, hampurilaisia mutta ei styroksia siihen ympärille, turkkeja mutta ei raatoja. Eläintenoikeudet, ihmisoikeudet ja kasvissyönti kuuluivat jokaisen ysärinuoren elämään yhtä itsestään selvästi kuin Dekadenzin sateenkaaren väreissä hehkuvat hiusvärit ja Igorin tekemät lävistykset.

Ja miten kävi kempparissa? Tilanne kärjistyi, lensimme kaaressa Olavinkadulle ja syvänpunainen myyjä antoi ymmärtää, että putiikki tulee hyvin toimeen ilman meidän markkoja. No, ei tullut, ja niin maailmaa muuttuu hitaasti, mutta muuttuu kuitenkin.

Kaisa Alenius
Kirjoittaja on Retrolissun ysärit -sarjan käsikirjoittaja.

Matti "Parasta ennen" Airaksisen viikon videovalinta

Retrolissun hittilistat: Girl Power

kaikki.musiikista@yle.fi — Wed, 16 Oct 2013 09:00:35 +0000

Retrolissu listaa ysärin musiikkivideot juuri niin kuin itse haluaa. Listoilla keikkuu vuosikymmenen ikimuistoisimmat hitit ja unohdetut klassikot. Katso Retrolissun Girl Power -jaksoon listaamat musiikkivideot tästä.

Ysärillä artistit löysivät tosi tyttömäisen hiusvärituubin.

Kuka laulaa korkeimmalta ja kovimpaa?

Friendship never ends!

Ken on heistä kaunein? Cindy Crawford, Naomi Campbell, Helena
Christensen vai RuPaul?

Heidät tapasit takuulla niin Rantarockissa kuin Köyliön Sadonkorjuujuhlilla.

Alanis ei ollut vihansa kanssa yksin, nyt se vaikuttaa lähinnä levottomuudelta.

Girl Power (21.10.)

kaikki.musiikista@yle.fi — Wed, 16 Oct 2013 07:58:16 +0000

Tyttöenergia, tissit ja Toyota Corolla

Yksi elämäni ensimmäisistä musiikillisista keskusteluista käsitteli Sabrinaa ja Samantha Foxia. Elettiin 1980-luvun viimeisiä vuosia. Aina vähän valveutuneempi ystäväni yritti pakottaa minua Samantha Foxin faniksi, koska pinnalla oli kaksi naislaulajaa, joista rakas ystäväni oli valinnut Sabrinan. Samaa ei voinut fanittaa, sillä musiikki on henkilökohtainen kokemus.

Keskustelu ei oikeastaan koskenut musiikkia. En todellakaan voinut fanittaa laulajaa, jolla oli niin isot tissit, mutta toisaalta en voinut pettää ainoaa ystävääni. Maaseudulla ihmiskontaktit ovat harvassa. Lopulta Madonna pelasti tilanteen.

Madonnan Blonde Ambition aloitti virallisesti ysärin. Oli kuuma elokuinen iltayö vuonna 1990, kun Madonnan odotettu kiertuetaltiointi lähetettiin Ylellä. Kokoonnuimme koko perhe katsomaan keikkaa, ja runkkausnäytöksen alkaessa isän mielestä oli Kaisan aika mennä nukkumaan.

Elämä on sarja perättäisiä ja rinnakkaisia tapahtumia. Tarinoita niistä tehdään vasta jälkeenpäin. Suurin tarina syntyy kuitenkin jokaisen omassa kokemusmaailmassa. Siihen vaikuttavat oma henkilökohtainen historia ja ikä. Minulle (s. 1979, myöhemmin traumatisoitunut tyttöjen kohtelusta maaseudulla) ysärin girl powerin tarina oli Alanis Morissette, Garbage ja epävakaiden arvaamattomien naisten tunnustaminen. Kaksi vuotta nuoremmalle se on ollut Spice Girls ja tyttöjenkeskinen ystävyys. Kaksi vuotta vanhemmalle ehkä Hole.

Alanis ei ollut vihansa kanssa yksin, nyt se vaikuttaa lähinnä levottomuudelta.

Suomalaisissakin muusikkoesikuvissa tytöillä oli ysärillä ensimmäistä kertaa valinnan varaa. Saattoi häröillä Maritta Kuulan tahtiin, pomppia Tarharyhmän mukana, kikatella Nylon Beatin kanssa tai nyyhkiä nessut loppuun Kaija Koota kuunnellen. Jonna Tervomaa ja Maija Vilkkumaa jakoivat rintamalinjat yhtä selvästi kuin Sabrina ja Samantha Fox kasarin lopussa.

Vaikka tarina pohjautuisikin tositapahtumiin, on loppuratkaisu aina vähän fiktiivinen. Minun girl power -tarinassani maaseudun Toyota Corollat on poltettu iloisesti juhannuksena, ja kaikki maaseudun teinitytöt saavat kasvaa omanlaisikseen tissien koosta riippumatta.

Kaisa Alenius
Kirjoittaja on Retrolissun ysärit -sarjan käsikirjoittaja