Koulupäivä på svenska

- Nu är vi i Helsinge kyrkoby, i korsningen av Kungsvägen och vägen till Tavastehus...

Hetkinen, siis missä me olemmekaan... Tukholmalaisturistien Vantaa-kierroksella vai kuinka?

Ei, tässä kiertää bussillinen (lähes) ummikkosuomalaisia lukiolaisia Vaskivuoren lukiosta tutustumassa Vantaan nähtävyyksiiin. Oppaana on Ulla Bäck, Helsinge Gymnasiumin entinen historianopettaja.

Kiertoajelu on osa Vaskivuoren lukion En skoldag på svenska -projektia. Tavoitteena on, että lukiolaiset tutustuvat vantaalaiseen ruotsinkielisyyteen ja saavat samalla tilaisuuden harjoitella ruotsin kieltä.

Projektin koordinaattorina on toiminut Mae Cedercreutz-Pesonen (kuvassa oppilaiden kanssa), yksi Vaskivuoren lukion kuudesta ruotsinopettajasta. Syksyn aikana kaikki Vaskivuoren lukion 2-luokkalaiset ovat päivän ajan saaneet tutustua ruotsin kieleen Vantaan ruotsinkielisissä kouluissa (Helsinge gymnasium, Helsinge skola, Mårtensdals skola), iltapäiväkerhossa ja eläkeläisseurassa. Niille, joille kynnys ruotsinkielen puhumiseen on liian korkea, on nyt tilaisuus osallistua ruotsinkieliseen turistikierrokseen Vantaan kulttuurimaisemissa.

Idean äiti oli Vaskivuoren lukion ruotsin ja saksan kielen opettaja Riikka Nirvi, joka keväällä mietti keinoa kohottaa oppilaiden intoa opiskella ruotsia. Hän ehdotti yhteistyötä Vantaan ruotsinkielisten koulujen kanssa ja syksyllä projekti sai lopullisen muotonsa.

Lapsille uskaltaa puhua

Vaskivuoren lukiossa 2-luokkalaisia on yhteensä yli 300. Cedercreutz-Pesosen mukaan suosituimpia paikkoja ovat olleet ala-aste ja iltapäiväkerho: itseään pienemmille uskaltaa ruotsia puhua, vaikka taidot tuntuisivatkin huterilta.

- Yllättävän moni lukiolainen ei ole koskaan ollut tekemisisä ruotsinkielisten kanssa ja siksi opiskelumotivaatiokaan ei aina ole kehuttava, kertoo Cedercreutz-Pesonen. - Urheiluseuroissa harrastaneet muodostavat poikkeuksen, heillä on ollut myös ruotsinkielisiä tuttavia. Mutta monelle muulle tämä on ollut ensimmäinen kerta, kun he ovat uskaltaneet puhua ruotsia.

Kiertoajelun aikana pysähdytään mm. Vantaan maatalousmuseossa.

- Mitä, just kun olin mukavasti nukahtamassa, muristaan bussissa, kun kuuluu komento lähteä ulos. Koko 45 oppilaan joukko laahustaa kuitenkin pihalle kuuntelemaan Ulla Bäckin tarinointia. Ulla kertoo muun muassa, mitä on tarkoittanut syytingillä eläminen.

Ruotsia ja Vantaan historiaa

Matka jatkuu vanhalle viilatehtaalle ja sieltä kohti Tikkurilaa, Helsingin pitäjän kirkkoa kohti.

- Herrgården Backas grundades på 1600-talet...

Suvi Jaakkola (kuvassa oikealla) ja Nina Taskinen istuvat bussin takaosassa ja kuuntelevat. Mutta kuinka paljon kuulemastaan he ymmärtävät?

- No ei me ihan kaikkea tietenkään. Mutta kokonaisuuden kuitenkin, Suvi kertoo.

Mitä olette oppineet?

- Esimerkiksi sen, mistä nimi Tikkurila on peräisin, muistaa Nina. (Muinoin Tikkurilassa käytiin kauppaa oravannahoista. Ne pakattiin kymmenen nahan nippuihin, joita kutsuttiin tikkureiksi.)

Mitä, onko Vantaalla muutakin kuin kauppakeskuksia?

Ruotsin oppimisen lisäksi tavoitteena on myös kotiseututunteen herättäminen. (Hembygdkänsla, på svenska, opastaa Mae). Monet syntyperäisetkin vantaalaisnuoret tuntevat vain Jumbon tai Myyrmannin, Vantaan pitkästä - ja suurelta osin ruotsinkielisestä historiasta - heillä ei ole aavistustakaan.

En skoldag på svenska -projekti on ollut antoisa niin oppilaille kuin opettajillekin. Edes ruotsinopettajista ei juuri kukaan ollut aikaisemmin käynyt suomenruotsalaisessa koulussa. Ja ruotsinkieliset koulut, päiväkodit ja muut yhteistyökumppanit ovat Cedercreutz-Pesosen mukaan olleet valtavan ystävällisiä ja yhteistyöhaluisia.

- He ovat joutuneet miettimään, miten oppilaat jaetaan ryhmiin, mitä ohjelmaa heille järjestetään ja monta muuta asiaa. Iltapäiväkerhossa on pelattu Afrikan tähteä, rakennettu legoilla ja kouluissa osallistuttu monien aineiden tunneille. Meidän oppilaamme ovat etukäteen miettineet mitä asioita voisi tulla esille missäkin paikassa, keskustellaanko kenties harrastuksista vai lapsenlapsista ja harjoitelleet sopivaa sanastoa.

Christopher Alén (kuvassa) hytisee Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalla ja epäilee vilustuneensa. - Tulin tälle kiertoajelulle, koska en uskonut ruotsintaitojeni riittävän koulu- tai päiväkotipäivään. Kyllä täällä pääasiat ymmärtää, ei tietenkään joka sanaa.

Oppilaiden aktiivisuus on vaihdellut, toiset ovat uskaltautuneet puhumaan, toiset ovat tyytyneet vain kuuntelemaan. -Hauskaa oli esim. se, että Martinlaakson ruotsinkielisellä ala-asteella oppilaat korjasivat lukiolaisten virheitä; kun joku kysyi "Har du bröd?" ja tarkoitti että onko sinulla veljiä, niin ala-asteen oppilas korjasi, että ei noin, vaan sinun pitää kysyä "Har bu bröder?".

Ei tarvitse mennä kauas löytääkseen uutta

Vaskivuoren lukiolla, kuten monella muullakin koululla, on paljon kansainvälistä yhteistyötä ja oppilas- ja opettajavaihtoa. Ystäväkouluja on Espanjassa. Italiassa, Hollannissa ja Portugalissa. - Mutta me olemme ylpeitä siitä, että olemme luoneet paikallisen projektin, olemme osoittaneet että ihan läheltäkin voi löytyä jotain uutta ja maailmankatsomusta avartavaa.

- Innan ni fryser ihjäl, kan ni gå tillbaka till bussen, kehottaa Ulla Bäck Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalla. Ainakin tämä viesti tulee ymmärretyksi myös ruotsiksi: kylmässä hytisseet lukiolaiset kiiruhtavat ilman toista kehotusta takaisin lämpimään bussiin.

Teksti ja kuvat: Raili Löyttyniemi