Jos ei raha tai Hyviläiset niin ainakin järki...

Viime viikolla istuin tavalliseen tapaan aamujunassa matkalla töihin. Ennen Leppävaaran asemaa suuri joukko matkustajia alkoi pakkautua kohti eteisen ovia. Äitinsä perässä kulkenut noin viisivuotias tyttö pysähtyi eteeni ja sanoi kirkkaalla äänellä:

- Näytät surulliselta.
- No minä taidankin olla surullinen.
- Miksi sä olet surullinen?

Vastausta tyttö ei ehtinyt jäädä kuuntelemaan, sillä juna oli jo pysähtynyt ja hänen oli seurattava äitiään kädestä kiinni pitäen. Minä jäin junaan vielä istumaan ja ällistelemään. Edessäni seisoi pienen hetken hyvä tulevaisuus – inhimillinen huolenpidon maailma. Vaikka aikuisten kuuluu kantaa vastuu, pienimmilläkin on ääni, jota he uskaltavat käyttää.

Vuosia sitten istuin tilaisuudessa, jossa Stakesin tutkimusprofessori Matti Rimpelä esitti laskelman, josta ilmeni kuinka paljon maksaa yhteiskunnalle syrjäytymisen ehkäisy varhaisvaiheessa ja kuinka paljon maksaa vastaavasti jo syrjäytynyt elämänsä aikana. Siinä oli vain euroissa mitattavat asiat, sillä surulle ja toivottomuuden tunteelle ei voi laittaa hintaa. Tuloksen saattaa arvata, vaikka laskelman euromääriä en muistakaan.

Parempi ennemmin kuin myöhemmin

Lasten ja nuorten ongelmat muhivat pitkään, ennen kuin ne kehittyvät kriisiksi. Ennaltaehkäisy ja alkuvaiheen puuttuminen on kannattavaa. Säästäväisenä ihmisenä uskoisi, että ”raha puhuu”, mutta ei. Viimeisimmät terveystutkimukset osoittavat, että kuilu hyvin- ja pahoinvoivien välillä on kasvanut entisestään. Pahinta on, että pahoinvointiin alkaa olla vaikea päästä kiinni, niin syvissä vesissä jo osin liikutaan.

Peruskoulu on kansallisaarre, mutta sitä on alettu pitää itsestäänselvyytenä. Lastenneuvola ja koulu ovat ainoita paikkoja, joissa kohdataan koko ikäluokka. 1970-luvun jälkeen moni asia on muuttunut koulussa, kotona, koko yhteiskunnassa. Korjaavia liikkeitä toki on koko ajan tehty. Nyt tarvitaan perusteellista keskustelua ja uutta, pitkälle visioivaa näkemystä.

Nyt jo täysi-ikäinen poikani leikki aikanaan tarhassa Hyviläisiä ja Pahalaisia. Päivän jälkeen hän aina kertoi, kummalle puolelle oli joutunut. Pahalaiseksi ei kukaan oikein tahtonut, koska Hyviläiset voittivat aina. Niinpä kaverit olivat sopineet, että aina ei saa olla Hyviläinen, roolien piti tasapuolisesti kiertää. Voi kun tässä aikuisten maailmassakin Hyviläiset voittaisivat - tai edes järki.

Mirja Holste
Opettaja.tv:n kouluohjelmien tuottaja

Opettaja.tv:n keskustelupalstalle
Opettaja.tv:n etusivulle