Opettajien täydennyskoulutus vähentynyt

- Koulutuksen tarve lisääntynyt

Opettajien työhön kohdistuvat vaatimukset lisääntyvät jatkuvasti. Oman oppiaineen tuntemuksen lisäksi opettajan tulee kyetä mm. toimimaan lisääntyvän maahanmuuttajaoppilaiden määrän kanssa sekä tukemaan oppilaiden tunne-elämää ja sosiaalisia taitoja. Samaan aikaan kun koulutustarpeet ovat lisääntyneet, opettajien täydennyskoulutus on vähentynyt, kertoo tuore tutkimus.

Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen juuri valmistunut tutkimusraportti tarkastelee opettajien täydennyskoulutusta eri oppilaitosmuodoissa ja oppiaineittain. Valtakunnallisessa tutkimuksessa verrattiin opettajien täydennyskoulutusta vuosina 1998 ja 2005. Kumpaankin kyselyyn vastasi yli 2000 peruskoulun, lukion, ammatillisten oppilaitosten ja vapaan sivistystyön oppilaitosten opettajaa.

Täydennyskoulutus vähentynyt eniten peruskoulun ja lukion opettajilla

Täydennyskoulutukseen osallistuminen on vähentynyt kaikissa oppilaitosmuodoissa vuosien 1998 ja 2005 välillä, eniten peruskoulun ja lukion opettajilla, jossa täydennyskoulutuspäivien määrä on tippunut yli neljänneksellä. Samalla kun täydennyskoulutuksen määrä on vähentynyt, se on muuttunut entistä lyhytkestoisemmaksi. Tämä johtuu tutkimushankkeen johtajan, erikoistutkija Ellen Piesasen mukaan mm. suunnitelmallisuuden puutteesta, mutta myös siitä, että täydennyskoulutukseen käytettävät määrärahat ovat pienentyneet, mikä heijastuu myös vaikeuteen palkata sijaisia pidempien koulutusjaksojen ajaksi.

Opettajat kaipaavat lisää suunnitelmallisuutta

Tutkimusraportissa arvioitiin myös opetusministeriön vuonna 2001 julkaiseman Opettajankoulutuksen kehittämisohjelman toteutumista. Tulosten mukaan täydennyskoulutussuositukset ovat toteutuneet vain osin.

Opettajien täydennyskoulutusasenteet ja -motivaatio olivat parhaiten suositusten mukaiset kaikkien oppilaitosmuotojen opettajien mielestä. Heikointa oli se, ettei opettajilla ollut riittävästi henkilökohtaisia tai oppilaitoskohtaisia kehittymis- tai täydennyskoulutussuunnitelmia. Opettajien mielestä heillä ei myöskään ollut tasavertaisia mahdollisuuksia osallistua täydennyskoulutukseen maan eri osissa. Myös työhöntulo-ohjaus koettiin puutteelliseksi kaikissa oppilaitosmuodossa.

- Opetustarjonnan koordinointia sekä alueellista ja seudullista yhteistyötä tulee kehittää, lisätä opetushenkilöstön
täydennyskoulutuksen tasa-arvoisuutta ja ajantasaistaa täydennyskoulutuksen sisällöt mm. käsittämään monialaisia ja
monikulttuurisia koulutustarpeita sekä oppilaiden tukemiseen liittyviä koulutusteemoja. Osallistumiseen voidaan vaikuttaa myös työsuhteiden ehtoja muuttamalla, vastavalmistuneen opettajan työhöntulon tukijärjestelyillä sekä oppilaitosten yhteistyöllä ja uusilla opetusteknologioilla, Piesanen luettelee. Opetushenkilöstöä tulisi tavalla tai toisella myös velvoittaa osallistumaan täydennyskoulutukseen.

Tutkimusraportti:
Piesanen, E., Kiviniemi, U. & Valkonen, S. 2007. Opettajankoulutuksen kehittämisohjelman seuranta ja arviointi. Opettajien täydennyskoulutus 2005 ja seuranta 1998 - 2005 oppiaineittain ja oppialoittain eri oppilaitosmuodoissa.
Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos. Tutkimusselosteita 38.