Nykyaikainen viisiottelu on olympialiikkeen isän paroni de Coubertinin keksintö. Hän halusi kilpailun, jonka voittaja olisi ”superatleetti”.

- Ihmisen, joka kykenee suoriutumaan sellaisesta kilpailusta, on loistava urheilija riippumatta siitä, voittaako hän vai ei, de Coubertinin kerrotaan sanoneen.

Legendan mukaan lajit valittiin viestiä kuljettavasta sotilaasta kertovan tarinan perusteella. Matkallaan sotilas joutui hyökkäyksen kohteeksi ja taisteli hevosen selästä pistoolin ja miekan avulla. Hevonen kuoli taistelussa. Sotilaan oli uitava ja juostava viedäkseen viesti perille.

Antiikin viisiotteluun kuuluivat kiekonheitto, keihäänheitto, pituushyppy, stadionjuoksu ja paini.

Ruotsalaisten hallintaa

Laji oli ensimmäisen kerran mukana Tukholmassa vuonna 1912. Ruotsalaiset kahmivat kaikki mitalit kotikisoissaan. Laji oli aluksi nimeltäänkin ”olympialainen nykyaikainen viisiottelu”, sillä lajissa kilpailtiin lähinnä vain olympiakisoissa. Vasta vuonna 1949 kisattiin ensimmäistä kertaa MM-mitaleista.

Vuosina 1952-92 mukana oli myös joukkuekilpailu. Naiset olivat Sydneyssä 2000 mukana ensimmäistä kertaa. Sydneyssä siirryttiin 300 metrin uinnista 200 metriin ja 4000 metrin maastojuoksusta 3000 metriin.

Gundersen-menetelmä otettiin käyttöön maastojuoksussa 1984. Barcelonassa 1992 kisaa lyhennettiin päivällä neljä päiväseksi ja ratsastus oli päätöslajina juoksun sijaan. Atlantassa kisa vietiin läpi yhdessä päivässä, ja maastojuoksu palasi päätöslajiksi.

Alussa ruotsalaiset hallitsivat viisiottelua, mutta toisen maailmansodan jälkeen unkarilaiset ja neuvostoliittolaiset nousivat kärkeen. Entiset Neuvostoliiton maat ovat olleet kärjessä Neuvostoliiton hajottua.

Suomessa lajin harrastaminen keskittyi aluksi Puolustusvoimien Etelä-Suomen joukko-osastoihin ja erityisesti Kadettikouluun. 1950-luvulle asti nykyaikainen viisiottelu olikin vain sotilaiden harjoittama laji.

Ensimmäiset siviilit olympiajoukkueessa nähtiin vuonna 1952. Tuolloin Suomen joukkue otti pronssia kotikisoissaan. Neljä vuotta myöhemmin suomalaiset saavuttivat ensimmäiset ja toistaiseksi ainoat henkilökohtaiset olympiamitalinsa, kun Olavi Mannonen otteli hopeaa ja Väinö Korhonen pronssia.

Kilpailusääntöjä

Ammunnassa ilmapistoolilla ammutaan 20 laukausta 10 metrin matkalta. Tulos 172 antaa 1 000 pistettä. Yhden pisteen arvo on 12 pistettä.

Miekkailussa kilpailijat ottelevat kalvalla kaikki kaikkia vastaan yhdestä osumasta. Miekkailu aika on yksi minuutti. Voitto 70 prosentissa otteluista antaa 1 000 pistettä.

Uinnissa on matkana 200 metriä ja tyylinä vapaauinti. Miehillä aika 2.30 ja naisilla 2.40 antaa 1 000 pistettä. 0,1 sekuntia on yhden pisteen arvoinen. Heti kuivateltuaan ottelijat jatkavat seuraavaan lajiin.

Esteratsastuksessa rata on 350-450 metriä pitkä ja esteitä on 12. Hevoset arvotaan ja ottelijoilla on 20 minuuttia aikaa tutustua hevoseen. Maksimipisteet ovat 1 100. Pudotus vähentää pisteitä 30:llä. Lisäksi kieltäytymisistä ja aikarajan ylityksestä tulee virhepisteitä.

Maastojuoksu on pituudeltaan 3 000 metriä, ja se kilpaillaan Gundersen-menetelmällä, eli matkaan lähdetään yhteispisteiden mukaisin aikaeroin. Miehille aika 10.00 ja naisille 11.20 on 1 000 pistettä, 0,5 sekuntia on kaksi pistettä. Ensimmäisenä maaliin tullut voittaa kultaa.

Urheilijakiintiö
72 urheilijaa

Lähde:
Suomen Urheilukirjaston tietopalvelu
Hämäläinen Karo: Ateenasta Ateenaan – Nykyaikaisten olympialaisten kesäkisat
http://noc.fi (Suomen olympiakomitea)
http://www.olympic.org/ (Kansainvälinen olympiakomitea)
http://en.beijing2008.cn/ (Kisojen virallinen sivusto)
Santanen, Armas: Suomalaisen 5-ottelun historia. Suomen Nykyaikaisen 5-ottelun liiton 50-vuotisjulkaisu. 1999 Hämeenlinna.

Ajankohtaisia urheiluaiheita