Kielletty kaupunki

Urheilijoiden olympiakylässä majoittuu kisojen aikana 16 000 urheilijaa. Se on lähes saman verran kuin asukkaita Kuusamossa. Kaduntallaajien rotukirjo on kuitenkin huomattavasti suurempi kuin pääsiäisen sesonkiaikaan Rukatunturilla. Ja tämän kylän asukeille huono luisto tai katkennut porkka ovat epäpäteviä selityksiä. Pitkäksi venähtäneestä after skiistä puhumattakaan.

Olympiakylä on ulkopuolisilta kielletty kaupunki. Sitä vartioi korkea verkkoaita ja lukematon määrä tiukkapipoisia virkamiehiä. Jos kutsu jonkun joukkueen taholta kylään käy, tapahtuu sisäänpääsy läpivalaisun ja turvaporttien läpi. Ja kisapassikin otetaan kaniin vierailun ajaksi.

Kuvaaminen olympiakylässä on totta kai kiellettyä. Sillä halutaan taata maailmantähdille keskittymisrauha. Täysin rauhallista kylän kaduilla ei kuitenkaan ole ollut. Roger Federer pakkasi jo kimpsunsa ja kampsunsa ja pakeni kaupungin rajojen ulkopuolelle keskittymään, kun muiden maiden urheilijat metsästivät tennisässän nimikirjoituksia liian ahneesti.

Olympiakylästä löytyy kaikki tarpeellinen. Lääkäriasemasta eri uskontokuntien rukoustelttojen kautta puistossa kiertävään kilometrin mittaiseen tartanilla päällystettyyn hölkkärataan.

Kun saimme eräänä päivänä kuvaajani Jorman kanssa luvan astua kielletyn kaupungin porteista sisään, selvisi myös muun muassa se, että punttisalilla laitteet pysähtyvät, kun Italian lentopallonaiset tulevat treenaamaan. Näin kertoi Suomen joukkueen huolto.

Olympiakylän massiivinen ruokateltta vetää sisuksiinsa vähintäänkin yhtä paljon ruokailijoita kuin hengen ravintoa tarjoavien herättäjäjuhlien pääteltta. Teltasta löytyy sekä eurooppalaisen, aasialaisen että amerikkalaisen ruoan tiski. Etelän hedelmiäkin on tarjolla sen sataa sorttia.

Kuten myös ilmeisesti silmänruokaa? Selitys erään painijan ylipitkille aamupaloille löytyy nimittäin kuubalaisnaisten alipitkistä urheilushortseista.

Haloo, kuuleeko Lontoo?

Isoimmat osallistujamaat ovat vallanneet olympiakylän kerrostaloista useampiakin rappuja. Yli 600 urheilijan isäntämaa Kiina peräti kaksi taloa. Suomen joukkueelle riittää sen sijaan yksi porraskäytävä.

Millä tavalla betoniviidakkoa on sitten tehty kotoisammaksi? Monilla parvekkeilla roikkuu totta kai maiden lippuja kertomassa keitä siellä asuu.

Suomen toiseksi naapurimaaksi paljastuu helposti Tanska, sillä porraskäytävään ohjaa nurmikolle pystytetty tanskanlippukuja.

Ehkä pisimmälle olivat kuitenkin menneet britit, jotka olivat kuljettaneet lentorahdissa paikan päälle oikea punaisen puhelinkopin. Siinä se nököttää talon edessä maamerkkinä brittiläisestä talonvaltauksesta.

Pekingin olympiakylän asuntoihin muuttaa kisojen jälkeen hieman varakkaampia kiinalaisperheitä. Sadan neliön kämpästä saa nimittäin pulittaa 250 000 – 300 000 euroa. Se on melko kallista 300 euroa kuussa ansaitsevalle pekingiläiselle keskivertotyöläiselle.

Inka Henelius, Peking