Pekingin Ankkalammikko

Sie ja mie, turvaa tie

päivitetty 01.08.2008 klo 13.34

Lappeenrannasta kotoisin oleva ankanpoikanen sai ilokseen huomata heti saavuttuaan Kiinaan, kuinka hyvin Karjalan murteella pärjää maailmalla. Riittävän usein kun huutelee ilmoille Sie ja Sie, niin hyvin menee.

Pieni kiinan oppitunti; xiexie tarkoittaa kiitos ja se lausutaan siis kutakuinkin siesie.

Kiinassa opiskellut ystäväni Antti teki minulle kymmenen tärkeimmän lauseen tai sanonnan listan, joilla pääsen maassa maan tavoille. Kuten tin budong - kuulen, mutta en ymmärrä. Tai taiguela – liian kallis.

Antin kiina oli kuitenkin ruostunut jo hieman kahdeksassa vuodessa, joten hänkään ei ollut aivan varma kumpaa saisin lautaselleni tilatessani nirouta, nautaa vai possua?

Pääasia kuitenkin, että kyseessä on sorkka- eikä tassueläin. Lupasin nimittäin koiralleni, että en syö hänen sukulaisiaan. En edes varmuuden vuoksi hot dogeja, jos niitä jossain mainostetaan.

Voihan räpylä!

Mutta mistäpä sitä ikinä tietää? Ensimmäinen vierailu erittäin paikallisessa ravintolassa todisti sen jo. Ruokalistat löytyivät toki Englanniksi ja vieläpä värikuvien kera.

Herkulliselta näytti, mutta kun alkoi tavailla tekstejä tarkemmin, paljastui että tarjolla oli muun muassa: kuullotettu sammakko pannulla, possun sisälmyksiä potissa, tai miltä kuulostaa tuliset siansorkat chilillä?

Päädyin lopulta rohkeasti paistettuja vihanneksia ja ankkaa sisältävään ruukkuun. Ensimaku erittäin tulinen. Ankka oli paloiteltu sopiviksi suupaloiksi, tietysti luineen. Ja kun kutakuinkin viidennellä puikotuksella silmieni eteen nousi kokonainen räpylä, ei annos enää pudonnut.

Tässä vaiheessa on kuitenkin todettava, että eihän siitä mitään tulisi, jos 1,3 miljardin asukkaan maassa kaikki söisivät vain fileitä ja koipireisiä. Tai naudan lehtipihviä.

Lehmän hönkäys

Naudasta tulikin mieleeni, että maalaistytön olon on tehnyt kotoisaksi myös Pekingin ilmasto. Se muistuttaa nimittäin erittäin suuresti ruskeankirjavan maatiaislehmän uteliasta hönkäystä. Sellaista, joita olen saanut osakseni enoni Esan navetan asukeilta.

Ja mitä saasteisiin tulee, niin sinistä taivasta en ole vielä viikon aikana nähnyt. Auringon ääriviivat paistavat suojaavan saasteusvan takaa. Muuten katujen varsilla on todella siistiä. Joulutähdetkin kukkivat täydessä punassaan.

Kaduista tai tarkemmin katuvaloista vielä hieman. Vihreän valon palaessa, sen yläpuolelle syttyy kello, joka laskee kuinka monta sekuntia tehokasta peliaikaa kadun ylitykseen vielä on. Sen verran leveä on hotellin vastapäätä ylitettävä katu, että minun kohdallani kello ehti laskea 60 sekunnista 40 sekuntiin. Siitä on hyvä parantaa kisojen edetessä.

Sie ja mie – turvaa tie, on muuten varastettu otsikko lapsuusvuosiltani. Sillä haluttiin kiinnittää huomiota pikku koululaisiin liikenteessä. Huomiota on kiinnitettävä liikenteeseen täälläkin.

Vaikka tänäänkin kaduilla olivat vain parillisen rekisterikilven omaavat autoilijat, ruuhkaa riitti. Jalankulkijoille annetaan tien sijaan tööttiä ja taistelivatpa eräs bussi ja taksi samasta kaistasta niinkin pitkään, että kyljet pääsivät pusuttelemaan. Syyllistä alettiin selvittää kunnon kilvanhuudolla – tin budong!

Inka Henelius, Peking

Aiemmat:

Ajankohtaisia urheiluaiheita