ohjaaja Taavi Vartian Kymmenen kepposta: Tässä kymmenen omaan lapsuuteeni liittyvää kepposta ja tapahtumaa, jotka ovat jääneet mieleeni. Kaikkia niistä en voi suositella kokeiltavaksi. Kepposet eivät ehkä vaikuta kuitenkaan kovin suurilta ja ihmeellisiltä; täytyy myöntää että olin aika kiltti pikkupoika. Isommat kepposeni liittyvät aikuisikään, mutta puhutaan niistä ihan joskus toiste… 1. Omenavarkaus on varmasti useimmille lapsille ja nuorille tuttu juttu. Olin parhaan kaverini kanssa naapurimme pihalla omenavarkaissa. Naapuri huomasi kuitenkin touhumme heti ja ryntäsi pihalle. Kaverini pääsi karkuun mutta minä jäin tietysti omenapuuhun kiinni vyöstäni. Siellä sitten kiltisti jökötin korkealla puussa ja otin haukut vastaan.   2. Ostimme kaverini kanssa pilailukaupasta sokeripalan, jonka sisällä oli muovinen hämähäkki. Olimme isoisälläni hiihtolomalla ja laitoimme sokeripalan kulhoon päällimmäiseksi. Pappa laittoikin sitten sokeripalan kahvinsa sekaan ja me odotimme papan kauhistuvan kun pintaan nousee hämähäkki. Pettymykseksemme ja kauhuksemme pappa ei kuitenkaan huomannut hämähäkkiä vaan nielaisi sen!!! 3. Jälleen pila isoisälleni - papparaukka! Laitoimme oven päälle muovikulhollisen kuivattuja herneitä. Arvaatte kai mitä tapahtui kun pappa avasi oven… 4. Seuraava ei ole varsinainen kepponen vaan uhkarohkea kokeilu. Tämän olen kirjoittanut Pertsa ja Kilu -seikkailujen joukkoon. Rakensin ihan oikeasti vanhasta soutuveneestä sukellusveneen, jolla oli tarkoitus tutkia Leipijärven pohjaa. Suunnitelmien mukaisesti ”sukellusvene” upposikin hyvin mutta pintaan se ei meinannutkaan nousta. Onneksi itse onnistuin pelastautumaan. Siellä vene tänäkin päivänä lahoaa järven pohjassa. 5. Tätä en suosittele kenellekään. Mäyräkoiramme Pella joutui aika tukalaan tilanteeseen kun siskoni kanssa saimme päähämme sulkea sen puoleksi tunniksi pesukoneeseen. Onneksi emme laittaneet pesukonetta päälle ja Pella päästettiin lopulta ulos elävänä. 6. Jälleen kepponen mäyräkoirallemme. Nostin Pellan kirjahyllymme päälle ja annoin sen viettää peloissaan paikoillaan ainakin puoli tuntia. Ruma temppu mutta tuntui silloin hauskalta. 7. Harrastin innokkaasti vakoilemista, ihan niin kuin Pertsa ja Kilukin. Parhaiten muistuu mieleeni kun Ryttylän ratapihalla vakoilimme tuntikausia kaverini Mikan kanssa kahta miestä. Miehet touhusivat jotakin yhden säiliövaunun ympärillä. Olimme tietysti varmoja että miehet asentavat vaunuun pommia. Uskoimme mielikuvitukseemme niin kovasti että teimme ilmoituksen poliisille. Tilanne oli aika nolo kun poliisi saapui paikalle ja ilmeni, että miehet olivat vain säätämässä vaunun jarruja… 8. Näin jälkeen päin uskallan tunnustaa, että minä ja kaverimme kävimme yhteen aikaan ihan jatkuvasti Nurmijärven kirkonkylän koulussa öisillä vierailulla useissa luokkahuoneissa. Meillä oli nerokas keino onnistua jäljentämään opettajien avaimia, mutta miten sen teimme, se jääköön salaisuudeksi. Terveisiä vain opettajilleni. 9. Yhtenä juhannuksena olimme mökillä. Minä ja ystäväni - Mika jälleen - unohdimme lisätä puita pesään lähdettyämme saunasta. Isäni ja hänen kaverinsa Jokke vähän hermostuivat ja patistivat meidät lämmittämään saunan uudestaan oikein kunnolla. Suutuspäissämme lämmitimme saunan niin kuumaksi että muoviastiat saunan sisällä sulivat ja yksi shampoopullo melkein kiehui! 10. Tämäkään ei ole varsinainen kepponen vaan ennemminkin vauhtihurjastelu. Rakensimme eräänä kesänä mäkiauton, niin kuin moni muukin on tietysti tehnyt. Hulvattomin - ja vaarallisin - ajelu taisi olla se, kun kaverini Yrjö törmäsi jyrkässä mäessä autoon. Ja vieläpä poliisiautoon! Muistan hyvin kun poliisit nousivat autostaan ja sanoivat meille että ”Tuo teidän ajoneuvonne ei ole kyllä asetuskelpoinen!” Onneksi kukaan ei satuttanut itseään.