Kun jäin eläkkeelle, pois päivätöistä – tai siis kellon mukaan tehtävistä – ajattelin, että nytpä käytän etsikkoaikaa hyväkseni ja ryhdyn uudistumaan. Asennan asiat päässäni uuteen järjestykseen, kyseenalaistan rutiinit ja otan käyttöön uusia, luovia tapoja toimia ja olla.

Tiesin toki, että työntekoa, kirjoittamista, en lopettaisi, se vain siirtyisi kotiin ja sujuisi omassa komennossa, mutta voisin tehdä sitä uudella tavalla. En raataisi putkeen, vaan tulisin pitämään taukoja - pari kertaa kuussa päivän tai kaksi, jolloin ei saisi tehdä mitään. Ei lukea kirjaa, ei edes päivän lehteä, ei kuunnella radiota, ei katsella televisiota, ei tavata tuttuja, ei soitella, ei vastata viesteihin eikä selailla nettiä. Ei mitään. Syödä saisi ja käydä ulkona lenkillä, mutta muuten pitäisi olla vain ja katsoa mitä tapahtuisi. Odotin näet, että jotain uutta tulisi vastaan, päähän pälkähtäisi jotain ällistyttävää, jota ihmettelisi, että mistä se tuli. Että alkaisi nähdä asioita eri tavalla kuin ennen.

Herään aamulla ja muistan, että tänään on se taukopäivä. Käyn aamutoimilla, puen, laitan kahvia ja haen lehden – mutta en avaa sitä. Yritän olla muina miehinä. Lehti pälyilee minua pöydältä. En välitä siitä. Katselen ulos, lunta tuiskuttaa. Saan lähes puoli tuntia menemään. Sitten päätän, että jätän lehden huomenna lukematta, luen sen nyt ja jatkan sitten tauon pitämistä. Lehti on luettu kolmessa vartissa, huolella.

Sitten katselen taas ulos ikkunasta. Alhaalla kadulla kävelee tuntemattomia ihmisiä, raitiovaunu liikkuu ääneti. Ei tule kirkkaita ideoita. Päinvastoin, masentaa; vetäytyvät, eristäytyvät tunnelmat alkavat lähestyä. Tekemättömyys käy yhä sietämättömämmäksi, aika tuntuu menevän hukkaan. Menen toiseen ikkunaan. Lumisade sakenee. Se näyttää täsmälleen samalta sateelta kuin viime talvena, samalta kuin kymmenen vuotta sitten, samalta kuin lapsena – odottaa, että se viimein lakkaisi ja kannattaisi lähteä luistinradalle kolaamaan sitä auki.

Alan kirjata muistikuvia talteen, ei voi mitään. Tauko saa jäädä kokonaan huomiseen. Tai ensi viikkoon. Nyt on pantava nämä asiat paperille. Tekemättömyys on tehtävä toiste.